Kirjoitan tänne asian, josta olen pahoittanut mieleni, syystä tai syyttä, olen kuitenkin.
Avomiehelläni on aikuisia lapsia edellisestä liitostaan, ja heillä on pieniä (alle 1v.) lapsia. Olen aidosti ollut kiinnostunut miehen lapsista ja heidän vauvoistaan, hommannut heille vauvantarvikkeita ja vaatteita, hoitanut vauvoja, lähetellyt merkkipäiväkortteja ja lahjoja; pitänyt heitä kuin omiani, ollut jopa enemmän heihin yhteydessä kuin mieheni ("ne miehet!")
No, kuitenkaan en ole tohtinut ruveta nimittämään itseäni mummoksi näille vauvoille, koska vanhempansakin puhuttelevat minua etunimeltä puhuessaan lapsilleen. Sisimmässäni haluaisin olla mummo näille pienokaisille, koska en oikeasti ole mummo, omilla lapsillani ei ole vielä lapsia, ovat vasta seurusteluvaiheessa.
Miehen ex, eli näiden vauvojen oikea isoäiti (haluaa itseään nimittävän näin) tapasi vuosi sitten uuden kumppanin, meni parin kuukauden päästä kihloihin ja äskettäin naimisiin (nopeaa toimintaa siis).
Ollessamme yhteisissä sukujuhlissa, mieheni otti lapsenlapsensa syliin ja höpötti "mitäs se ukin Eemeli" ym. Miehen ex-vaimo tuli siihen sitten ja sanoi, että tulisitkos Eemeli Mikko-vaarinkin syliin, ja otti lapsen ja antoi tuoreelle miehelleen. "Mikko-vaari" siinä sitten kokemattomana (ei omia lapsia) piteli poikaa ja "vaaritteli" itseään. Hän ei ole mitenkään lapsirakas, mutta ei lapsivihaajakaan.
Mieheni siinä kysäisemään: "jaa, sinä olet sitten vaari", johon "vaari" vastasi "niin, se titteli oli kuulemma vielä vapaana, pappa ja ukki oli jo varattu".
Siis minä en ole mikään, en mummo, mummi, mummu, mamma (monta titteliä vapaana), olen ulkopuolinen, vaikka olen ollut "suvussa" jo vuosikausia ja pitänyt lapsia kuin omiani, ja sitten tämä uusi tulokas on heti nimitetty "vaariksi"... Tuli niin paha olo, etten enää pystynyt olemaan paikalla, onneksi juhlat olikin jo lopuillaan, että pääsimme lähtemään herättämättä huomiota.
Mietin, että mikä tekee henkilöstä isovanhemman tittelin arvoisen? Sekö, että on naimisissa "oikean isovanhemman" kanssa, olenko jotenkin huonompi, kun en ole ukin kanssa naimisissa.
Avomiehelläni on aikuisia lapsia edellisestä liitostaan, ja heillä on pieniä (alle 1v.) lapsia. Olen aidosti ollut kiinnostunut miehen lapsista ja heidän vauvoistaan, hommannut heille vauvantarvikkeita ja vaatteita, hoitanut vauvoja, lähetellyt merkkipäiväkortteja ja lahjoja; pitänyt heitä kuin omiani, ollut jopa enemmän heihin yhteydessä kuin mieheni ("ne miehet!")
No, kuitenkaan en ole tohtinut ruveta nimittämään itseäni mummoksi näille vauvoille, koska vanhempansakin puhuttelevat minua etunimeltä puhuessaan lapsilleen. Sisimmässäni haluaisin olla mummo näille pienokaisille, koska en oikeasti ole mummo, omilla lapsillani ei ole vielä lapsia, ovat vasta seurusteluvaiheessa.
Miehen ex, eli näiden vauvojen oikea isoäiti (haluaa itseään nimittävän näin) tapasi vuosi sitten uuden kumppanin, meni parin kuukauden päästä kihloihin ja äskettäin naimisiin (nopeaa toimintaa siis).
Ollessamme yhteisissä sukujuhlissa, mieheni otti lapsenlapsensa syliin ja höpötti "mitäs se ukin Eemeli" ym. Miehen ex-vaimo tuli siihen sitten ja sanoi, että tulisitkos Eemeli Mikko-vaarinkin syliin, ja otti lapsen ja antoi tuoreelle miehelleen. "Mikko-vaari" siinä sitten kokemattomana (ei omia lapsia) piteli poikaa ja "vaaritteli" itseään. Hän ei ole mitenkään lapsirakas, mutta ei lapsivihaajakaan.
Mieheni siinä kysäisemään: "jaa, sinä olet sitten vaari", johon "vaari" vastasi "niin, se titteli oli kuulemma vielä vapaana, pappa ja ukki oli jo varattu".
Siis minä en ole mikään, en mummo, mummi, mummu, mamma (monta titteliä vapaana), olen ulkopuolinen, vaikka olen ollut "suvussa" jo vuosikausia ja pitänyt lapsia kuin omiani, ja sitten tämä uusi tulokas on heti nimitetty "vaariksi"... Tuli niin paha olo, etten enää pystynyt olemaan paikalla, onneksi juhlat olikin jo lopuillaan, että pääsimme lähtemään herättämättä huomiota.
Mietin, että mikä tekee henkilöstä isovanhemman tittelin arvoisen? Sekö, että on naimisissa "oikean isovanhemman" kanssa, olenko jotenkin huonompi, kun en ole ukin kanssa naimisissa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
tuo miehesi ex-naisen kommentti oli vain tarkoitettu loukkaukseksi miestäsi kohtaan, sille se ainakin tuntuu.
Oma äitini on kuollut ja isälläni on naisytsävä. Kuitenkaan tämä nainen ei ole meidän lastemme mummu, vaan häntä puhutellaan etunimellä.
Kuitenkaan tämä ei vähennä hänen merkittävyyttään meille sisaruksille tai meidän lapsillemme millään lailla. Hän on isämme/pappamme puoliso ja hänestä pidämme.
Älä moisesta ole pahoillasi !
Hyvää kevättä Sinulle !
saattaa pahoittaa mielensä pienestäkin: tässäkin tapauksessa näyttää kyseessä olevan enemmänkin ilmoitusluontoinen asia. ;) Isoäiti tomerana on junaillut jutut. Saattaa olla, että teet itsellesi asiasta suuremman numeron kuin olisi tarpeenkaan!
Koskapa suhteenne ovat noin hyvät että mahdutte kaikki yhdessä samaan tilaan lapsenlapsia hellimään, ei liene ongelmallista että sinäkin vain otat itsellesi sen tittelin. Isoäiti, biologinen isovanhempi, on jo saanut valita itselleen mieleisimmän ja kuten sanot, sinulla on vielä monta vaihtoehtoa valittavana.
Saattaa olla, että avomiehesi lapset eivät edes arvaa, että noin palavasti haluaisit olla mummo! Heillä tuskin on mitään sitä vastaan. Juttele asiasta miehesi kanssa ja kerro, miten mielelläsi olisit mummo. Hänen uskon ymmärtävän.
Itsekin aloin miettiä, miten oma tilanteeni mahtaa tulevaisuudessa olla. Nyt mieheni lapsella on kaksi isää, mutta tiukasti vain yksi äiti. ;) Luulen kuitenkin saavani mummin tittelin, sillä siitä päättää lapsi, ei hänen äitinsä.
Äläkä pahoita mieltäsi, jos saat tylyjä vastauksia. Olet varmaan huomannut, että jotkut tällä palstalla parantelevat vielä eronsa aiheuttamia syviä haavoja muita loukkaamalla.
Onnellisia mummonpäiviä!
Kuullostit ihanalta "mummipuolelta".
Itse ainakin olisin iloinen, että olisi noin lapsista pitävä isovanhempi kuin sinä.
Olet ehkä turhan varovainen.
Voisit ottaa asian rennosti ja sanoa leikillisesti, että koska tästä uudesta tuli vaari sinäkin voisit nyt virallisesti ottaa jonkun tittelin. Sitten ehdota jotain.
Kun otat asian hymyillen uskonpa, että pian sinua kaikki kutsuva sillä nimellä.
ja nyt koska lapset vähemmän tuntenut henkilö on vaari voit sen helposti tehdä.
ja huomaa lapsenlapset eivät ajattele tuollaisia vaan heille on tärkeää miten huomioidaan ja kuinka reilu ja mukava heille on.
Asiastahan voi tehdä leikkimielisen "äänestyksen" lastenlasten keskuudessa. Jos siis ovat sen ikäisiä, että no nyt teillä on tuo uusi vaari niin miksiköhän alettaisiin minua kutsua..ja sitten ilmaan ehdotuksia. Asian kun tekee hauskasti niin lapsenlapset innostuvat keksimään.
öidin asioihin ja uuteen suhteeseen? Voi tokkinsa! Hän on lasten oikea mummi, ja oikeutettu siihen. Vaikka sua nyt kuinka inhottaa ja olet kateellinen sille asialle, ettei sulla ole lapsenlapsia, niin et voi ottaa toisen ihmisen paikkaa! Ensin sua varmaan harmitti, miehesi exä, sitten hänen lapsensa, ja nyt harmittaa ettei sulla ole lapsen lapsia? Voiko voiko oikeesti olla käin kateellisia ihmisiä??
Siis et ole uusiomummo!
naapurin Pera sieltä kantakrouvista. Juota se ensin niin känniin ettei se tajua, kenen kanssa lähtee.
Ja sitten kun saat sen hilattua kämppääsi, sidot vaan kiinni niinkuin sen eksäsikin, joka ikävä kyllä pääsi karkaamaan. Älä tee toistamiseen samaa virhettä - pidä Peraa tiukemmin silmällä.
Ja sitten kun se on taantunut, voit lähteä lapsenlapsia tapaamaan Pera-vaarin kanssa. Eiks je? Kyllä eksää sitten hatuttaa.
No tämä oli selkeästi provo yritys, elä noteeraa.
Tietenkin ap.on mummi tai mummu avomiehensä lapsenlapsille.Minun lapsenlapseni kutsuu avomiestäni vaariksi vaikka olemme olleet yhdessä vasta noin kolme vuotta.Miehelläni on lapsia jotka voisivat olla jo äitejä,mutta eivät vielä ole lapsia tehneet.Miehenikään ei ole mikään uusiovaari vaan VAARI.Ap.kirjoittaja on siis MUMMI jos hän haluaa olla.
Voisiko olla mahdollista, että he eivät ole uskaltaneet itse alkaa kutsua sinua mummoksi kun eivät tiedä, mitä sinä asiasta ajattelet? Voisiko sitä heiltä ihan suoraan kysyä (siis vanhemmilta) että haittaisiko heitä, jos sinua nimitettäisiinkin mummoksi?
Jokatapauksessa, sanoillahan ei ole väliä, vaikka lapset sinua tulisivat aina kutsumaan etunimellä niin varmasti olet heille kuitenkin "mummo" siinä missä mummoksi kutsututkin :)
Sisareni,jo isoäiti vaikkakin reilusti alle 50v..ja hänen lapsenlapsensa kutsuvat häntä "nonnaksi"ja hänen miehensä(jolla ei oo ees biologisia lapsia)on sisareni lapsille "pappa".
Aivan luonnollisesti..ei pieni lapsi mieti onkohan tuo ihminen minun biologinen isoisäni..vai ei.
Sisareni tapasi miehensä,kun hän jo oli 3.n lapsen äiti..eikä yhteisiä lapsia ollut enää mahdollista tehdä.Kuitenkin isän rooli luonnistui tuolle miehelle aivan loistavasti..ja siksipä lapsenlapsista on vain luonnollista kutua häntä "papaksi".
Sinuna ottaisin asian puheeksi,ja kertoisin miltä se kyseinen tilanne sinusta tuntui.
Aikoinaan kun silloisen mieheni isäpuoli alkoi selittämään lapselleni että hän on sitten se mummin mies..totesin että etköhän sinä ole ihan yhtä lailla taata minunkin lapselleni,kuin hän on omille biologisille lapsenlapsilleen.
Asia oli sillä selvä,ja taata hän on yhä edelleen lapsille.
lapsi ITSE päätti,että isoäidin eli mamman puoliso on ukki.Niin tärkeä ja ihana hahmo lapselle.Samoin isoisän puoliso sai muorin tittelin,ja hän vaati sen itselleen heti lapsen synnyttyä.
Tuo Jihuun kommentti varovaisuudesta oli hyvä,nainen,joka ei ole vielä fyysisesti mummo saattaa mummottelusta loukkaantua..
tuo ikäkommentti on tosiaan yksi varteenotettava, ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen. Oma äitini oli säpäkkä tapaus ja aina mielissään, kun häntä luultiin ikäistään nuoremmaksi.
Hänelle otti koville tulla mummoksi. Hänen titteliinsä liitettiin myös etunimi, sen hän hyväksyi. Ja sitten, kun hän kuuli lapsenlapsensa kutsuvan häntä "Anni-mummiksi", hän totesi että sehän kuulosti todella kauniilta, ja alkoi itsekin käyttää nimitystä.
En ole koskaan ajatellut,että se nimi olisi niin tärkeä asia,ihmissuhteet on.Minulla on omia lapsenlapsia ja myös avomiehellä on lapsenlapsia..Olen mummo biologisille lapsenlapsilleni ja etunimellä avomiehen lapsille.Avomiehen lapsenlapsilla on kaksi biologista mummoa,joten mielestäni on ihan ok,että minua kutsutaan etunimellä.
Tärkeintä olisi,ettei mikään ihmissuhdeongelma jatkuisi enää lapsenlapsitasolla.Valitettavasti näin saattaa käydä.Aikoinaan lapseni kutsuivat uusiopappaa papaksi,mutta silloin kun biologinen mummo sai tietää että hänen lapsensa ovat tekemisissä joskus myös oman isänsä kanssa,lopetti mummo tämän pappa-nimityksen omalta uudelta mieheltään.Harmi,meillä lapset olisivat voineet kutsua edelleen papaksi,mutta mummo ajatteli että jos se oikea pappa on jossain kuvioissa(harvakseen oli),pitäköön sitten nimityksen.
asia puheeksi kun välinne ovat noin hyvät. Miehesi lapset saattavat odottaa sitä sinulta. Omalla lapsellani on vain yksi biologinen isovanhempi mutta lisänä äitini uusi anoppi sekä siskoni appivanhemmat. Hän oppi kutsumaan heitä mummuksi ja vaariksi kun olimme paljon tekemisissä ja kuuli serkkujensa heitä niin kutsuvan. Näihin "ylimääräisiin" isovanhempiin liitettiin myöhemmin etunimi erotukseksi. Samoin kutsun itse uusiomummoani. Ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä.
meille mummoksi! Saisit kaikki tittelit ja olisit Kunniamummo n:o 1.
Kiitos kaikille kannustavista viesteistä (ja myötäelämiseni niille katkerille purkauksien kirjoittajille).
Voihan se niinkin olla, että vauvojen vanhemmat eivät ole oma-aloitteisesti tohtineet alkaa minua mummuttelemaan, vaikkei heillä olisi sitä mitään vastaan. Niinkuin minäkään en ole tohtinut ehdottaa mummuttelemista.
Isoäiti on varmaan hommannut miehelleen tämän vaari-tilltelin, mies ei itse sitä olis itselleen hamunnut. Toki suon tämän vaari-tittelin hänelle, hän on hyvä mies ja varmasti ihan kelpo vaarin rooliin.
Odotan mielenkiinnolla tilannetta, jos ollaan pidempi aika samassa tilassa "lastenlasten" ja heidän vanhempien kanssa, niin miten meitä uusio-isovanhempia puhutellaan. Luulisi siinä jo muittenkin korvaan särähtävän js Mikko on vaari ja minä vaan Tiina.
Jossain sopivassa tilanteessa tosiaan voisin puolihuolimattomasti kysäistä, että minkäköhän tittelin minä saisin.
Avomieheni kyllä tietää, että haluaisin olla mummu, hänenkin mielestään minulle se asema olisi omiaan, kun olen niin empaattinen ja lapsirakas.
En yhtään epäile, ettenkö minä olisi avokin lapsille ja tulevaisuudessa heidänkin lapsilleen tärkeä ihminen, pienokaisiin saa sitten paremmin yhteyttäkin, kun itse oppivat puhumaan. Menisi kuitenkin aikaa, jos odottaa, että he oma-aloitteisesti alkaisivat kutsumaan minua mummuksi, jos vanhemmat kutsuvat minua etunimeltä. Joka tapauksessa he ovat minulle yhtä rakkaita, olen mummu tai ei. Oikein odotan kesää, kun he ovat meidän kanssamme maalla viikon-kaksi, saan lukea heille satuja kiikkustuolissa ja touhuta kaikkea.
Tuli mieleen yksi mahdollinen syy siihen, etten ole saanut mummun titteliä; ehkä lapset eivät halua astua äitinsä/isoäidin varpaille, koska tämä ei varmaan minulle titteliä soisi. Hän kun on edelleen avomiehestäni minulle mustasukkainen, vaikka tapasimme vasta 10 vuotta heidän eronsa jälkeen. Kun esim. lähetän hänelle ottamiani digikuvia sukujuhlista (lapsistaan ja lapsenlapsistaan), hän ei koskaan kiitä minua, vaan soittaa/laittaa tekstarin miehelleni. Ja jos hänellä on minulle jotain asiaa (esim. jos järjestämme fifty-fifty jotain juhlia lapsilleen) hän neuvottelee vain mieheni kanssa, vaikka minä ne tarjoilut tekisinkin...
Aikoinaan, kun tapasin lasteni isän (nyt jo edesmennyt), hänellä oli kaksi lasta, silloin 6 ja 11-vuotiaaat, ja asuivat isänsä (meidän) kanssa, lapset alkoivat heti kutsumaan minua äiskäksi ihan oma-aloitteiseksi, vaikka heillä oli omakin äiti. Se lämmitti todella sydäntäni, en olisi edes pyytänyt heitä kutsumaan minua niin tärkeällä nimellä, mutta niin vain kutsuivat.
Niin-no, tämä asiahan ei ole mikään 'elämää suurempi kysymys' - aika näyttää.
tuntuu, että sinusta tulee 'Tiina-mummu' nopeammin kuin uskotkaan. ;) Tuo nimen sisällyttäminen titteliin on varmaan loogista, jos lasten vanhemmat kutsuvat sinua etunimeltä. Kiva kiva!
Käypä joskus kertomassa, miten kävi!
mummoksi pääset, kun odotat. Et voi ottaa toisten lasten lapsia tosta noin vaan. Minä ainakin järkyttyisin, jos lapsen lapsieni sanoisi naapurin naista tai jotain aivan vierasta mummoksi. Sen verran olen omistushaluinen, että omat on omat ja vieraat on vieraat. Et voi elää toisten elämää, vaikka kuinka haluisit ja halusiit,.
kutsumaan tällaisen tekstin kirjoittajaa äidiksi.
Se minua kyllä ihmetyttää, että joku jaksaa vuosi kymmeniä olla menneistä katkera...
Mutta tuolla asenteella vain tekee itselleen hallaa. eivät ne lapsenlapset ajattele tuollaisia vaan se merkitsee kuinka mukava se isovanhempi on.
kuvitella omistavansa toisten asioita ja puuttua kuin omiinsa. Hyvään käytökseen kuuluu luvan kysyminen ja kunnioitus, se ei paljon vaadi, mutta ilmeisesti liikaa, koska niin ei osata tehdä. Suoraan toimintaa, sehän on tosi helppoa!
juuri se, että pidät ihmisiä 'asioina, esineinä. Sitä he eivät ole.
Sinulta voidaan kyllä varastaa käsilaukku, mutta miestä ei. Tämän kun selvität itsellesi, helpottaa. Lapsesikin ovat henkilöitä, he ajattelevat ja hengittävät. Ainakin toivottavasti.
et vain pysty myöntämään sitä että olet vienyt joltain lapselt isän ja vaimolta mihene,helpompi syyttää huonoja puolisoita.
on varaa ostaa itselleni useampikin käsilaukku ja olen aina seurustellut vain vapaiden miesten kanssa. Aviomieheni (joka yhä on vapaa mies) lasta en myöskään ole kidnapannut.
Hänen ex-puolisoaan en voi kuin siunata. Ellei hän olisi toiminut juuri kuten toimi, olisin jäänyt paljosta vaille.
todella että omistat lapsesi ja lastesi lapset.
Ei kukaan, toistaan, ei kukaan voi toista ihmistä omistaa !!
se mitä lasten eteen olet tehnyt vaikka nyt mummu mamma mummi olekkaan:) kyllä varmasti lapset muistaa sinua lämpimästi tekojesi takia vaikka nimellä sinua kutsuisikin.
itse en haluaisi missään nimessä olla mieheni lapsen lapsille muuta kun se jonka he nimellä tuntee:) (koska teot puhuu puolestaan).
Noinko kovasti kaipaat toisten elämän elämistä,j os sulla itselläsi ei ole sitä mitä muilla on? Voi hyvänen aika, ole kiitollinen siitä mitä sulla on. Kyllä sä mummksi vielä tulet ihan omillesi.
Älä mieti ja odota asioita, ne tulee kyllä aikanaan.
ei kaikilla voi olla sitä mitä toisilla, sehän on ihan luonnolista. Jos sulla ei ole ilmalaivaa ja naapurilla on, niin oletko niin kateellinen, että kuvittelet että se onkin sinun??? Verrattavissa monia asioita. Mitä itsellä ei ole, siitä pitää olla katkera.
Ilmalaiva? Oliko miehesi ilmalaiva, jonka naapurin täti vei?
Kirjoittamastasi päätellen taisi heppu olla enemmänkin ilmavaiva.
ole isovanhempien päätettävissä kutsuuko lapsenlapsi myös ex-kumppanin uutta puolisoa mummiksi. Ihme porukkaa kun omii ihmisiä !