Käännyn puoleenne, hyvät keskustelijat, koska minulla on ongelma.
Olen melkein 40-vuotias, parisen vuotta sitten eronnut yksinhuoltaja ja nyt taidan olla pahemman kerran niinsanotusti "lätkässä".
Tunteet jylläävät ja mylläävät kuin teini-iässä yhden samalla kurssilla olleen miehen vuoksi. En ole lähettänyt minkäänlaista signaalia, ihan oikeasti, en ole. Ainakaan tietoisesti. Kaikki alkoi jostain "läpän heitosta" kuten nuoret sanovat, ja sitten eleistä, hymyistä, jostain sielujen sympatiasta.
Kaiken lisäksi tiedän, tai pikemminkin tunnen vanhoissa luissani, että tunteet ovat ilmeisen molemminpuolisia. Meidän välillämme kuulemma säkenöi, muiden kurssilaisten mukaan. Hekö näkevät niin paljon kirkkaammin?
Itse en tajua mistään mitään. En pysty kunnolla nukkumaan, syömään tai edes duunia painamaan, koska tämä ihminen täyttää mieleni kaikkina valveillaolon aikoina - ja unissakin.
Sydän hakkaa, kun näen hänet ja usein jo pelkästä ajatuksesta ja vaikka vuolas läpänheittäjä olenkin, en aina edes muista, mitä olen hänelle kiihkoissani tullut puhuneeksi.
Apuva! Ongelma tämä on siksi, että melkein 15 vuotta kestäneen avioliiton romuttumisen jälkeen taidan olla ensimmäistä kertaa ihastumassa, enkä osaa mitään, en edes flirttailla.
Toisaalta se, mikä on kamalaa, on ihanaa ja sen lisäksi, että hymyilyttää ja naurattaa ilman mitään järkevää syytä koko ajan (kuin idioottia!), välillä kuulee jostain syvältä särkyneen sydämen äänen, joka ilmoittaa, ettei halua kokea samaa enää koskaan, kiitos.
Pelkään yhtä aikaa sitä, ettei ihastus johda mihinkään ja sitä, että se johtaa johonkin.
Kuten tästä vuodatuksestanikin havaitsette, en ole järjissäni. Olen silti sen verran tolkuissani, että pyydän neuvojanne ja apuanne, rakkaat kanssaihmiset, mikäli te muistatte minua paremmin, miten ihastuneena toimitaan joutumatta täysin naurunalaiseksi. Vai pitääkö juuri niin toimia, heittäytyen tunteidensa aallokkoon?
Kaikkea hyvää teille kaikille. :)
Olen melkein 40-vuotias, parisen vuotta sitten eronnut yksinhuoltaja ja nyt taidan olla pahemman kerran niinsanotusti "lätkässä".
Tunteet jylläävät ja mylläävät kuin teini-iässä yhden samalla kurssilla olleen miehen vuoksi. En ole lähettänyt minkäänlaista signaalia, ihan oikeasti, en ole. Ainakaan tietoisesti. Kaikki alkoi jostain "läpän heitosta" kuten nuoret sanovat, ja sitten eleistä, hymyistä, jostain sielujen sympatiasta.
Kaiken lisäksi tiedän, tai pikemminkin tunnen vanhoissa luissani, että tunteet ovat ilmeisen molemminpuolisia. Meidän välillämme kuulemma säkenöi, muiden kurssilaisten mukaan. Hekö näkevät niin paljon kirkkaammin?
Itse en tajua mistään mitään. En pysty kunnolla nukkumaan, syömään tai edes duunia painamaan, koska tämä ihminen täyttää mieleni kaikkina valveillaolon aikoina - ja unissakin.
Sydän hakkaa, kun näen hänet ja usein jo pelkästä ajatuksesta ja vaikka vuolas läpänheittäjä olenkin, en aina edes muista, mitä olen hänelle kiihkoissani tullut puhuneeksi.
Apuva! Ongelma tämä on siksi, että melkein 15 vuotta kestäneen avioliiton romuttumisen jälkeen taidan olla ensimmäistä kertaa ihastumassa, enkä osaa mitään, en edes flirttailla.
Toisaalta se, mikä on kamalaa, on ihanaa ja sen lisäksi, että hymyilyttää ja naurattaa ilman mitään järkevää syytä koko ajan (kuin idioottia!), välillä kuulee jostain syvältä särkyneen sydämen äänen, joka ilmoittaa, ettei halua kokea samaa enää koskaan, kiitos.
Pelkään yhtä aikaa sitä, ettei ihastus johda mihinkään ja sitä, että se johtaa johonkin.
Kuten tästä vuodatuksestanikin havaitsette, en ole järjissäni. Olen silti sen verran tolkuissani, että pyydän neuvojanne ja apuanne, rakkaat kanssaihmiset, mikäli te muistatte minua paremmin, miten ihastuneena toimitaan joutumatta täysin naurunalaiseksi. Vai pitääkö juuri niin toimia, heittäytyen tunteidensa aallokkoon?
Kaikkea hyvää teille kaikille. :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onneksi Olkoon!
Koet parhaillasi toista ensirakkautta. Tai sanotaan nyt että toista kunnollista ensi-ihastumista. Ei siinä neuvoja tarvita. Lisää läpänheittoa ja puhelinnumeroiden vaihtamista. Ujoja tekstareita, kahvilla käymistä, lisää ujoja tekstareita, vähän vähemmän ujoja tekstareita, leffassa käymistä, käveleskelyä, pitkiä juttutuokioita ja ujoja tekstareita... Elä pelkää sitä että saatat tulla onnelliseksi...
Kaikkea hyvää ja menestystä ihastuksen suhteen...
-Veijari-
Hei Tiina,
Minulla on melko samankaltainen tilanne kuin sinä kuvasit, paitsi että jonkinlaista molemminpuolista "tykkäämistä" on ollut välillämme jo aika kauan mutta nyt olisimme molemmat vapaita todella tutustumaan. En tiedä paremmin sanoa mutta tunnen sisuksissani että hän todella pitää minusta.
Olen korviani myöten ihastunut häneen mutta samalla pelkään tulevani torjutuksi, johtuen lähinnä vanhoista kokemuksista. Sitä ei ehkä minusta uskoisi mutta niin se vaan on.
Jokin alati epäilevä puoli minussa miettii josko hän sittenkin haluaa olla "vain" kaveri. Mutta ne katseet, se kehonkieli..
Sinulle, Tiina, sanoisin että anna palaa vain. Tee niinkuin sinusta hyvältä tuntuu, semmoisia ratkaisuja joiden kanssa tunnet voivasi elää. Ihastuminen on ihanaa kidutusta:)
Anna palaa vaan,meille 40-v.,tunteet tuntuu olevan jollain lailla tabuja.Mä ainaski antaisin mennä ja lujaa.Jos ei toimi suhde niin sitten se ei toimi.Ja heittäisimpä kysymyksen että miksi naisen pitäisi tuntea syyllisyyttä tunteistansa ja miksi ei saisi olla rakastunut?
Olen vähän samantyylisessä jamassa, mutta odotan näköjään hamaan tulevaisuuteen asti jotain "merkkiä", jota tämä äijä ei joko osaa tai tahdo antaa.
Kiinnostus tuntuu olevan kummallakin, mutta mitään ei tapahdu - itse olen tulisilla hiilillä kun ajattelinkin sitä, miten kosketamme toisiamme. Yksi hipaisukin tuntuu olevan täynnä sähköä.
Nyt kuitenkin kun luin kokeneen ihmisen kirjoituksen aloin miettiä, josko omat kuvitelmani ja päiväuneni hurjista rakasteluista ja sormenpäällä tapahtuvasta niskakiihotuksesta ovatkin vain omassa päässäni, eivätkä todellisuutta.
Entäs, jos se sittenkin vain pieraisee äänekkäästi kesken panon tai yrjöää rinnuksille kesken kaipaamiensa D-kuppien ihailun?
Niin. Mene ja tiedä.
Tiinalle kuitenkin tsemiä, näytät olevan kyvykäs rakastumaan taas.