Olisiko arkesi ja elämäsi onnellisempaa, jos kaipaamasi ihminen olisi vierelläsä? Jos, niin miksi? Jos ei, niin miksi ei?
Gallup
mieti tarkasti ja rehellisesti
131019
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tapahtuisi, en usko tällä hetkellä siihen pystyväni.
kysymystä.
vastata, miksi tollasia ylimalkasia kysytte, eihän niissä ole mitään järkeä. Eihän kaikki kaipaa!!!
Jonkun viisaan ajattelijan tiedän sanoneen: "Ei ole niin että joillakin ihmisillä on enenmmän tahdonvoimaa kuin toisilla. Kyse on siitä haluatko muuttua vai et."
huolimattakin olisin onnellinen. Tuntuisi hyvältä saada aina nähdä häntä, koskea, kuunnella, jutella, lohduttaa, nauraa yhdessä, pitää huolta, tehdä ruokaa, herätä vierestä, nukkua vieressä, itkeä sylissä, halata, olla lähellä, kävellä ulkona, tehdä asioita yhdessä, riidellä ja sopia, hassutella, suudella,......
Tietäisin olevani oikeassa paikassa.
Eipä sitä voi paremmin sanoa. Kuin että OLIS JA TOSI PALJON PAREMMIN.
Olishan se mukava jos olis joku tuossa vierellä ja jonka kanssa jakaa asioita.. Mut en tarvi miestä sen takia et olisin onnellisempi. Elämä on ok näinkin ja pärjään hyvin itseksenikin. :)
On vaikea jatkaa taivaltaan ajattelematta, millaista kaikki olisi sen toisen kanssa.
oikein huutaa? Sinä et ainakaan ole kaipaamani henkilö. Hän ei ole noin epätoivoinen.
sen voi etukäteen kukaan tietää. joka väittää tietävänsä valehtelee.
vaikka elämä oliskin ihan yhtä helvettiä. Niinhän sitä moni luulee löytäneensä "sen oikean" joka sitten osoittautuukin itse piruksi. Katsokaa vaikka erotilastoja, onnettomia liittoja ym. Ei sitä voi tietää etukäteen mitä siitä syntyy.
aina tarkoita täyttä helvettiä. Ihmiset voi olla sen seitsemän vuotta täysin onnellisia ja sitten erota ystävinä kahdeksantena. Se joku oli oikea seitsemän vuotta ja joku toinen on seuraavat seitsemän... ei ero tarkoita, että aina olisi ollut onnetonta... toinen ei vain ENÄÄ ole se oikea... realismia kehiin.. etukäteen ei voi tietää kuka on se oikea, jonka kanssa haluaa vanheta yhdessä... jälkikäteen voi tietää, ettei se nyt tuo ollut ainakaan :D
hänelle, että olen onnellisempi ilman, mutta loppujen lopuksi koville tämä ero on ottanut, eli en ole onnellinen ilman häntä, ainakaan vielä. En vain jaksanut kuunnella sitä hänen äänestään paistavaa katkeruutta elämälle tai toisille ihmisille, jokainen on kumminkin oman elämänsä herra ja asioille voi tehdäkin jotain eikä vain odottaa ja valittaa tai lähteä aina vain baariin hukuttamaan..? Tänä aamuna viimeksi ajattelin häntä ja rakastan kumminkin, sitä hänen erilaisuuttaan erityisesti. Aika näyttää..