viime perjantaina kävin neuvolassa rv.40 1 ja kaikki oli kunnossa,paitsi verensokerit hieman koholla ja sovimme että vkl seuraan niitä ja menen maanantaina uudestaan neuvolaan...no,maanantai koitti ja sokeritkin olivat aika hyvässä kunnossa ja sen jälkeen puhuttiin kaikenlaista ja lopulta terv.hoitaja kyseli liikkeistä ja kerroin että illalla oli aivan normaalit,ja näin aamupäivästä rauhallisempaa niinkuin normaalistikin.ja sitten maailmani romahti kun ruvettiin sydänääniä kuuntelemaan.ei kuulunut mitään mistään,ja sitten katsottiin ultralla,ei mitään liikettä ja terv.hoitaja soitti lääkärin ja ei mitään...sitten sieltä lähdin taksiin ja kohti sairaalaa,siellä lääkäri totesi juuri sen,mitä en toivoisi kenenkään koskaan kuulevan:olen pahoillani,mutta vauva on kuollut...osastolle mentyäni,käynnistettiin illalla ja seuraavana aamuna,ei mitään,lopulta tiistai iltana käynnistyi ja siitä n.4h niin sain pienen enkelivauvan syliini.saimme jättää rauhassa jäähyväiset ja syykin selvisi mihin pieni prinssimmme oli kuollut.muistoihini jäi synnytyksestä aivan ihana kokemius,vaikka rankka se oli,kun en ehtinyt saamaan kivunlievitystä ja lopussa ei meinannut mahtua tulemaan,kun enkelini kädet olivat leuan alla samalla tavalla kuin usein noissa enkelinkuvissa.loppuvaiheessa auttamassa oli kolme kätilöä,ja jäi tunne ettei vauvani olisi halunnut tulla turvallisesta pesästään ulos...minun pieni enkelipoikani...
maailmani romahti
fannyjenny
111944
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ei tohon osaa sanoa mitään... paitsi että paljon paljon voimia!
tota ei toivois kellekään. olen pahoillani.
Ei tuollaista kokemusta osaa kuvitellakkaan tapahtuvan. Joten en osaa sanoa muutakuin että Voimia!
Jos jaksat ja pystyt, haluatko kertoa syyn mihin enkelipoikasi kuoli?
meidän enkelimme oli kuollut omaan elämänlankaansa,eli napanuoraan oli jo aiemmin tullut solmu(ilmeisesti jo aika alkuraskaudessa,kun oli mahtunut hyvin liikkumaan)ja sitten se solmu oli kiristynyt.napanuora oli normaalia pitempi,sekin varmaan osasyynä.ja lähtö oli tullut varmaan silloin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä...
Itku tuli silmään... Hyvä asia, että sinulla on ollut paljon tukijoita.
Voi kamala... toivottavasti saat paljon läheisten tukea ja kriisiapua. Netissä on jotain keskustelu- ja tukiryhmiä lapsensa menettäneillekin.
Mihin lapsesi kuoli? Mihin ihmeeseen valmis vauva voi tuosta vaan noin kuolla? Pelottaa kun olen itsekin raskaana... kuulostelen potkuja että on vielä hengissä.
eli juuri vastasinkin tuohon,mistä johtui.ja en olisi ikinä uskonut että niin voi käydä,vaikka minullakin ollut kaikenlaisia pelkoja raskauksien aikana,tämmöistä en edes osannut kuvitella...ja kaikesta huolimatta synnytysreissustakin jäi vain positiiviset muistot,vaikka vauvaa en mukaani saanutkaan.sairaalassa luonani jo kävivät pappi,psykologi sekä sos.virkailija.ja kun eilen pääsin kotiin,tänään on tulvinut osanottoja naapureilta ja vaikka keneltä,myös neuvolasta hoitaja soitti ja tulee ensiviikolla käymään,ja perhetyöntekijä kävi päivällä,samoin sukulaisia.todella olen yllättynyt,kuinka paljon minua on tuettu ja ehkä osasyy sekin,kun olen kaikille kertonut,kuinka kävi.en ole jäänyt yksin suremaan Joona Rafaelia,pikku enkeliä
Paljon voimia ja jaksamisia sulle! tollaista ei voi kuvitella ikimaailmassakaan. Ihan sanattomaksi tässä jää.. Rupeaa vaan itselläkin ajatus laukkaan..
viestiäsi. kamalaa. aivan kamalaa. kuinka kestitkään tuon kauheuden. ei mitään tuon kamalampaa ole.
uskotaan, että enkelipoikasi säästyi pahimmalta, tältä pahalta maailmalta, vaikka se ei menetyksen keskellä lohduta yhtään.
voimahaleja ja jaksamista asian kanssa.
ei sitä meinaa kestääkään,mutta pakko on...tuo ajatus omassa mielessäkin käynyt,että pieni rakas säästyi kaikelta pahalta mitä täällä maanpäällä voi tapahtua,ja ehkä hänelle on annettu jokin muu tehtävä tuolla ylhäällä taivaanisän luona...
Osan ottoni pikkuisen menetyksestä.. Oli todella kauniisti kirjoitettu koko juttu ja poikanne on nytten hyvässä hoidossa taivaan isän luona ja katselee Äitiä ja isiä pilvenreunalta. Paljon voimia teille ja voikaa hyvin.
yhtään, mutta ehkä vuoden parin kuluttua muistat, että sanoin näin:
Ei maailma romahtanut. Kevät tulee silti, kukat puhkeavat, kukkivat, lakastuvat, elämä kulkee kulkuaan, ja sillä on sinulle vielä paljon annettavaa.
Muistat pienen poikasi viimeiseen elinpäivääsi asti, ja hänen muistonsa tulee yhä kauniimmaksi vuosien mittaan, kun suru liukenee pois ja jäljelle jää vain rakkaus.
Sait oppia muutamassa tunnissa sen, minkä oppiminen kestää meiltä muilta koko elämän.