Kokeillaan tätä. Olisiko ns. asiallinen aloite.
Mitä mieltä olette siitä, että KELA suuntaa rahansa nykyään ratkaisukeskeiseen lyhytterapiaan psyykkisesti oireilevien lasten hoidossa? Eli rahaa siirretään pois perheterapioista sekä psykoterapiasta.
Onko oikein/väärin, hyväksyttävää/tuomittavaa?
Asiantuntijoina tässä asiassa sosiaali-ja terveysministeri on käyttänyt mm. Ben Furmania, joka ei täyttä luottamusta ja arvostusta kollegojensa parissa nauti. Lisäksi itse lanseeraa Suomessa tätä lyhytterapiaa eli oma lehmä ojassa?
Mitä mieltä olette siitä, että KELA suuntaa rahansa nykyään ratkaisukeskeiseen lyhytterapiaan psyykkisesti oireilevien lasten hoidossa? Eli rahaa siirretään pois perheterapioista sekä psykoterapiasta.
Onko oikein/väärin, hyväksyttävää/tuomittavaa?
Asiantuntijoina tässä asiassa sosiaali-ja terveysministeri on käyttänyt mm. Ben Furmania, joka ei täyttä luottamusta ja arvostusta kollegojensa parissa nauti. Lisäksi itse lanseeraa Suomessa tätä lyhytterapiaa eli oma lehmä ojassa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
yksi osa päivän polttavimmista kysymyksistä. Suomen hyvinvointiyhteisvaltiossa lapsetkin jopa voivat edelleen henkisesti huonosti. Lapsille/nuorille tapahtuvaan terapiaan onkin pyritty menneinä vuosina satsaamaan rahaa. Oli sitten pahoinvoinnin syynä vanhempien epäkypsyys, ajankäytön suuntaaminen uraputkeen jättämällä lapsi yksin henkisesti, alkoholismi, huumeidenkäyttö, työttömyyden mukanaan tuomat haitat...Niin jokakin tapauksessa lapsissa ja nuorisossa on tulevaisuus, joka aukeaa päättäjille ja vanhemmillekin liian myöhään.
Yleensä silloin lapsen pahoinvointi on jo sitä luokkaa, että tarvitaan pitkäaikaista sairaalahoitoa ja sen jälkeen pitkäjänteistä psykoterapiaa, että saataisiin lapsen/nuoren elämä turvattua eteenpäin terveempään suuntaan.
Siihen pitkäjänteiseen toimintaan ei kyllä ratkaisukeskeinen terapia riitä.
Nyt työskennellessäni aikuisten, suljetulla akuuttiosastolla, näen päivittäin, miten kauaskantoisia seurauksia lapsen henkinen pahoinvointi vielä aikuisenakin voik aiheuttaa. Ja aikuisiinkin kohdistettu psykiatrinen hoito maksaa nykyisin yhteiskunnalle valtavat määrät rahaa.
Työtoverimme ja koko sairaalan kautta olemme välittänet addressin, ettei KELA:n lapsiin suntautuvia psykoterapiarahoja vähennettäisi. Tuskin siitä on mitään apua.
Kautta aikain, tässä yhteiskunnassa on otettu vähäväkisimmiltä; niiltä, joilla ei ole halua/voimia/tietoa taistella oman hyvinvointinsa puolesta. On suorastaan irvokasta, että KELA toisaalta minun tietojeni mukaan korvaa Viagra-lääkityksen. Asiasta tekee irvokkaan se, että lääkitystä hakevat sitä tarvitsemattomatkin. Toisaalta kallis astmalääkitys ei kuulu erityiskorvattavien lääkkeiden pariin. Lisänä tässä mielenterveysshow:ssa psyykenlääkityksen erityiskorvattavuus vaatii tosi suuret kriteerit toteutuakseen. Usein os:lla mietimme, että näyttää siltä, että vain työttömillä maksusitoumuksen turvin on varaa hankkia esimerkiksi kalliita depressiolääkkeitä.
Näin toimii hyvinvointivaltiomme ja valtion budjetin priorisointi.
Tarvittaisiin kansalaisten yhä järeämpää kantaa esim addressien muodossa päättäjille/poliitikoille, että lasten/nuorten psykoterapiaa voitaisiin jatkaa entiseen malliin. On päivänselvää, etteivät monia vuosia kestäneet psyykkisesti vammauttavat asiat lapsen vaikeissa mielenterveysongelmissa voi korjaantua muutamalla satunnaisella käynnillä terapeutilla, jota suuntausta Ben Furmanin ratkaisukeskeinen lyhytterapia edustaa.
Kiitos Sinulle Milana tosi tärkeästä ja ajatuksia herättävästä avauksesta.