viikonloppua viettämään.
Elämän tähtihetkiä huostavanhemmalla.
Elämän tähtihetkiä huostavanhemmalla.
On se kiva, kun tuli viikonloppu ja lapsi taas
omaan kotiinsa
14522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Odotan viikonloppua, kun lapset tulevat taas kotiin. Vaikka viikonloppu on lyhyt, oikeasti vain yksi kokonainen päivä -lauantai.
Lapset tulevat perjantaisin noin klo 17 ja lähtevät sunnuntaina klo10, mutta silti odotan tätä enempi kuin mitään.
Ihanaa saada nukkua lasten kanssa, vaikka en juuri nuku, kuuntelen lasten unta, nousen ylös ennen kun pudotaan sängystä..
Toisaaltaan on onni, että lapset heräävät ennen kukkoa, on enemmän aikaa olla yhdessä, vaikka tunnustan, että olen välillä tuhottoman väsynyt.
mikä voima lapsen elämässä on oman äidin rakkaus. Heiltä se on jäänyt varmaan jostain syystä puuttumaan.
täysin tuon molemmin puolisen nautinnon yhteisen viikonlopun vietosta.
Hyvää viikonloppua kaikille niille sijoituksen takia etä-vanhemmille, jotka saavat nauttia lasten kanssa yhteisestä ajasta tämän viikonlopun aikana!
ja puhukaa halki asiat, miksi lapsi on joutunut pois kotoaan aikanaan!
Meillä olleet lapset kun eivät päässeet kotiinsa kuin kolme kertaa vuodessa äitinsä luo ja isän luo ei enää koskaan kahden käyntikerran jälkeen!
Syyt olivat liian syviä sossujen tiedonantojen mukaan!
Ja kyllä totuuskin selvisi ajan myötä myös vanhempien puolelta!
huostasyitä. Mitään muita ei osata kuvitellakaan. Ei mitään väliä, millaisia vanhemmat oikeesti on. Siis ihan oikeesti on.
"karotetaan" sulle,
eli jos äiti on noin niinkuin ok ollut ( vaikka kyläilllyt uuden ukkkonsa kaa milloin halunnut s-perheessä) ja isä tytöille oli toiselle insesti, että eipä sossu kuule halunnut hänen kyläilyjään eli ei tyttö tavannut (tai saanut tavata) isäänsä koskaan,
mutta kun tyttö saatuaan rippilahjaksi äidiltään kännyn, niin alkoi kauhee meno elämässään hällä ja katosi huumeporukan mukaan maailmalle, sille tielle meni, ei kukaan voinut estää vaikka oli vasta 16v!
Ei edes sossuilla ollut sitä voimaa estää lapselle!
pe-su ja kaikki lomat.Kesällä jokatoinen viikko.Ei auta mitään vsikka lomat menneet hyvin,ja sovitusti.kuka se nyt leipäpustaan luopuisi.En juo,narkkaa,ja vietämme normaalia lapsiperhe elämää.Rakastamme toisiammeyli kaiken.2 aikuista lastaolen jo hoitanut,ja tätä nuorinta mukamas en.
Oletteko yrittäneet kaikki keinot?
- huostanpurku oikeusteitse
- huostanpurku sossun kanssa yhteistyössä
Sossun pitäisi laittaa se kotiuttamissuunnitelma asiakassuunnitelmaan, jos sitä oikein vaatii. Auttaisikohan sosiaaliasiamies?
Jotkut sijaishuoltopaikat eivät hevin luovu lapsistaan. Tässä täytyy muistaa, että sijaishuoltopaikalla ei ole oikeuttaa päättää lapsen kotiuttamisesta.
Miksiköhän huostia on niin paljon? Yksi syy lienee tässä, että niitä ei hevin pureta. Ei pureta, vaikka ei olisi mitään syytä pitää huostassa.
Millä ne perustelevat tuota huostassa pitämistä?
Jos kaikki ls:uun liittyvät sijoitusasiat saataisiin käräjäoikeuteen, olisi ilmeisesti edes pieni mahdollisuus saada oikeudenmukaisempia päätöksiä nykyiseen verrattuna. Joskus kyllä tuntuu, että käräjätuomarit eivät halua huostaanottoja suurin surmin omaan käsittelyynsä, niin paljon laittomuuksia ja poliitikkojen väärien toimien peittelyä nykyinen ls. pitää sisällään, eikä se onnistuisi enää käräjäoikeudessa. Jos he haluaisivat noudattaa lakia, moni kalakaveri saattaa joutua kiusalliseen tilanteeseen. Vaikka lapset kärsivät turhista huostaanotoista, ei ole poliittisesti korrektia puhua julkisuudessa, miten paljon kuntapalvelujen puutteen takia niitä tehdään.
Siksi on pidettävä yllä mielikuvaa hirveistä ls:n asiakkasperheistä, siis pelkästään heistä, että ei totuus paljastuisi. Ja siksi on hyväksyttyä, että puhutaan vain laillisin syin tehdyistä sijoituksista, kaikki muut vaietaan kuoliaaksi.
Kyllä nämä asiat vielä joskus paljastuvat, mutta suomalaisen käytännön mukaan se tapahtuu vasta sitten, kun toimintatavat ovat muuttuneet. Sitten kauhistellaan, miten huonosti asiat olivat ennen, että voidaan kehua, että nyt on niin ja niin paljon paremmin. Se on sitten eri juttu, moniko nykyiset väärinkäytökset ja suoranaiset ihmisoikeusrikokset sallineista poliitikoista on silloin elossa enää.
Ja entä asian se puoli, jos pelkästään hoidolliset huostaanotot äkkiä purettaisiin. Moni voiton maksimointiin pyrkivä yritys jäisi nuolemaan näppejään, jota taas hallituksen kainalossa juoksevien talouselämän johtajien olisi vaikea hyväksyä. Vai pääministerikö heidän ohjenuorassaan juoksee, kumminko päin se olisi nähtävä.
Yritysten menestyminen ja talouselämän kasvu ovat tärkeämpiä kuin lasten hyvinvointi. Jos jonkun poliitikon mielessä joskus herää herkkänä hetkenä epäily systeemin oikeudenmukaisuudesta, omantunnon ääni vaiennetaan uskomalla esim. Hdl:n tyylisten laitosten vakuuttelu siitä, miten mahdottoman hyviin hoitotuloksiin heillä päästään ja kaikessa lapsen etu on ykkösenä. Ei kai tässä kovin monella olisi valittamista, jos lapsen etu tosiaan olisi ykkönen ja hoidollisella huostaanotolla lapset saisivat tarvitsemaansa hoitoa ja koko perhe oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun niin ei ole!
Kumpi muuten kunnalle on edullisempi, järjestää lakisääteinen erikoissairaanhoito vai maksaa laitokselle hoidollisen huostaanoton ylläpitokustannukset?
Tai onko kunnalle edullisempaa maksaa huostaanotto kuin järjestää perusopetuslain vaatimaa riittävän tasokasta erityisopetusta lapsen lähikoulussa, johon hänellä olisi oikeus täysin ilman huostaanottoa.
Ei ole häävi niidenkään lasten asema aina, joiden kotitausta on huono. Kuinka moni heistä saa kykyihinsä nähden riittävän tasokasta erityisopetusta uudessa lähikoulussaan? Turvattomissa oloissa kasvaneen lapsen luulisi oireilevan psyykkisesti sen verran, että tavallinen luokkaopetus ei aina, etenkään alussa onnistu. Saavatko he aina niin hyvät sijaisvanhemmat, jotka kykenevät näkemään lapsen edun ja puolustamaan hänen oikeuksiaan. Uskon olevan niitäkin tilanteitä, että hyvät sijaisvanhemmat joutuvat samaan tilanteeseen kuin moni biologinenkin vanhempi, että lasten lakien mukaisten oikeuksien perään kuuluttaminen tuottaa turhan tuloksen.
Ja entä ne tilanteet, kun lapsi on jo huostaanotettu oman kunnan erityisopetuksen puutteiden takia? Vaikka toisessakaan kunnassa ei tilanne olisi parempi ja s-vanhemmat yrittäisivät kuinka löytää lapsen kykyihin nähden sopivan koulupaikan, ei se välttämättä aina onnistu. Vai katsovatko sosiaalityöntekijät silloin jo sijoituspaikkaa etsiessään sen, että lapsi sijoitetaan vain sellaiseen kuntaan, jossa kouluasiat ovat paremmalla tolalla kuin lapsen kotikunnassa?
Taidan olla välillä jo niin toivon menettänyt, että olen pessimistisempi kuin Vanamo.
Edellisen kirjoituksen olisin voinut katkaista ja laittaa loppuosan omaksi ketjukseen. Mutta on vähän vaikea keskittyä nyt kun muut perhe jo valmistelee ulos lähtöä ja juttelen heidän kanssaan välillä kun kirjoitan. Palaan illemmalla.
joten sen mukana on tullut toivokin meidän perheen elämään. Kotiuttamissuunnitelma on kirjallisena. En ole siihen täysin tyytyväinen, koska homma kestää niin kauan, mutta kun kotilomia pidennetään koko ajan, niin toivo ja ilo elävät.
Vielä kerron, että vaadin sitä sossulta tilanteessa, jossa meillä oli vielä tapaamisoikeuden rajoitus.
Mutta olen toisaalta käyttänyt kuukausia kaikenlaisten valitusten ja kanteiden kirjoittelemiseen, niillä lienee myös vaikutusta. Sairaslomani mahdollisti sen, että pystyin keskittymään täysillä kirjoittamiseen ja tekstiä tuli. Valituksissa ja kanteissa tuli esille monia vääryyksiä, joiden kohteiksi tunsin joutuneeni. Tuloksia odottelen vielä kolmelta eri taholta.
Nyt pelkkä ajatuskin kanteiden ja valitusten kirjoittamisesta nostaa hiukset pystyyn, enää en jaksaisi. Vietin monta kertaa öitäni jopa aamukuuteen kirjoittamisen parissa. "Työpäivät" olivat väliin 15-tuntisia, enkä levännyt edes viikonloppuisin. Kaivoin tietoa netistä ja luin hirvittävät määrät lastensuojelujuttuja ja täältäkin kyselin aina jotain.
Meillä on nyt pätevä sossu, edellinen ei tätä ollut ja hänen työnsä jälkikin oli epäpätevää.
Yritän laittaa tänne tietoa, niistä keinoista, joilla olen onnistunut. Tällä hetkellä toitotan tuosta kotiuttamisssuunnitelman VAATIMISESTA. Se kannatti.
Eikä toivoa kannata heittää, vaikka on etävanhempi. Vanhemmuutta sekin on ja lapselle erittäin tärkeää.
tuossa Vanamon kirjoituksessa. Valitukset ovat ihan uskomattoman työllistäviä ja hankalia, niiden teko käy työstä. Miten ihmeessä olet jaksanut...
Kokoa jotain kirjoituksia lapselle vähän päiväkirjan tyyliin, että saa aikuisena lukea, miten hänestä on välitetty. Huostaanotto ei tosiaan ole välttämättä osoitus vanhemman huonoudesta enää nykyisin.
hänen hyvkäkseen.
Olen näyttänyt kirjoitettuja paperipinoja, mutta hän ei ole kiinnostunut niitä lukemaan.
Hän on nähnyt, kuinka äitinsä nousee ylös kesken kokouksen, kiittää ja lähtee. Väliin on pitänyt tehdä niin, kun minun ja lapsen sanomista ei ole välitetty mitään.
Tuskinpa hän kotiinsa haluasi, jos hän ei näkisi sitä jokapäiväisessä arjessa, että hänestä välitetään.
Minulle on suositelty, että heitä kaikki paperit tietoturva roskiin, kunhan tämä on ohi. Ehkäpä teenkin niin.
Niin se kotiloma taas hupsahti eli tähtihetkestä tuli p-aheteket taas seuraavaan tapaamiseen asti.
No eihän se ihan niinkään ole. Yritän kyllä elää omaa elämäänikin, kun lapsi on poissa kotoa. Sitten kun lapsen saa kokonaan kotiin, tulee koittamaan se hetki, että lapsi haluaa muuttaa pois kotoaan. Monille se tuntuu olevan kriisinpaikka elämässä.
Meille huostavanhemmille se ei sitä liene, kun on totuttu tähän, että lapsi joutuu aina lähtemään. En usko, että se kotoalähtö omaan kotiin on kova paikka, koska sitten ei ole sossuja siinä kyttäämässä. Tosin jos joutuu ottamaan vastaan jäklihuollon tuet, kuten useimmat varmaan joutuvat, on oltava niiden kanssa tekemisissä vielä ikuisuuden.