Sairaaloinen mustasukkaisuus.
Toisilla treffeillä oltiin kapakassa, juotiin keskaria ja eräs poika "koulutoverini" tuli moikkaamaan. Poikaystävä ei tykännyt tutusta ollenkaan ja loppuilta meni miten meni. Tömimistä ja mustelma lonkassa.
Olin juuri saannut ensimmäisen poikani, pistin nyytin parvekkellee nukkumaan ja lähdin nopeasti samassa rapussa olevalle pyykkituvalle. Laitoin pyykit koneeseen ja palasin takaisin kotiin. Mies oli rappusissa menossa ylös ja haukkui huoraksi ja että olin "nussinut" pyykkituvassa jotain miestä. Mustasilmä.
Eräänä kesäpäivänä olin laittatunut oikein nätiksi, oltiin menossa tanssimaan. Lapset oli viety hoitoon isovanhemmille. Viimeiset huulipuna huuliin ja menoksi. Mies odotti autossa ja näki minut ja alkoi heti se "ketäs varten olet tälläytynyt" valitus. Ilta meni katkerasti ja loppu ilta vielä katkerammin.
Mustasilmä.
Tätä tällaista oli 25 vuotta, lapset kasvoi lensi pesästä ja erosin.
Ei mitään pahaa sanottavaa miehestä sain 3 ihanaa lasta ja hyviäkin aikoja oli.
Toisilla treffeillä oltiin kapakassa, juotiin keskaria ja eräs poika "koulutoverini" tuli moikkaamaan. Poikaystävä ei tykännyt tutusta ollenkaan ja loppuilta meni miten meni. Tömimistä ja mustelma lonkassa.
Olin juuri saannut ensimmäisen poikani, pistin nyytin parvekkellee nukkumaan ja lähdin nopeasti samassa rapussa olevalle pyykkituvalle. Laitoin pyykit koneeseen ja palasin takaisin kotiin. Mies oli rappusissa menossa ylös ja haukkui huoraksi ja että olin "nussinut" pyykkituvassa jotain miestä. Mustasilmä.
Eräänä kesäpäivänä olin laittatunut oikein nätiksi, oltiin menossa tanssimaan. Lapset oli viety hoitoon isovanhemmille. Viimeiset huulipuna huuliin ja menoksi. Mies odotti autossa ja näki minut ja alkoi heti se "ketäs varten olet tälläytynyt" valitus. Ilta meni katkerasti ja loppu ilta vielä katkerammin.
Mustasilmä.
Tätä tällaista oli 25 vuotta, lapset kasvoi lensi pesästä ja erosin.
Ei mitään pahaa sanottavaa miehestä sain 3 ihanaa lasta ja hyviäkin aikoja oli.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuollainenhan ON sairasta! Ei ihme, etta erosit.
Tässä näkee taas, että joillain ihmisillä on sellaista uskomatonta voimaa elää heikompiensa - pahoinpitelijöiden, pettäjien ja pilkkaajien -kanssa ilman kiitosta, perheen tähden. Eläköönhuuto niille naisille ja miehille.
Toivottavasti lapsesi arvostavat ja rakastavat sinua.
Tosin aina ihmetyttää, miksi katselit miestä kauemmin, kun taivaanmerkit olivat suh selviä jo toisilla treffeillä?
Täytyy sanoa että tällaisessa sairaaloisen mustasukkaisessa ihmisessä on se herttainenkin puoli.
Illalla hakattu mustasilma unohtuu kun mies hellii, pitää kun kukkaa kämenellä muuten ja on hyvä isä lapsille.
Kysyit että miksi en lähtenyt heti kun merkit ilmeni. Minua ensin imarteli jopa miehen mustasukkaisuus ja omistamisen halu. Ajattelin että kyllä se siitä rauhottuu, kun osoitan rakkauteni hänelle. Aika oli eriLlainen tuolloin, eihän asiasta edes puhuttu julkisesti. (Ollaan 40 luvulla syntyneitä)
Väkivaltatilanteet eivät olleet joka päiväisiä tai viikkoisia viikkoisia ja olipa joku vuosikin jolloin väkivaltaa ei ollut.
Lopuksi sitä ei enään jaksanut tiesi jo ennestään että joskus räjähtää. Tosin nyt vanhemmiten sitä yritti vältää tilanteita, tosin aina ei onnistunut. Eläkkeelle jäätyäni tilanne paheni, oltiin molemmat kotona. Kyttäämistä, vahtimista syyttelyä. Tuli sairauksia ja ei jaksanut enään pitää kulissia yllä.
Muutenkin oli varmaan rakkausvarasto käytetty loppuun. Miehellä oli muita naisiakin koko avioliiton ajan.
Minulla on hyvä ystävyys-suhde entiseen mieheen mutta paluuta entiseen ei ole.
Lapset kunnioittavat ja arvostavat meitä molempia, vanhempiaan. Kuten sanoin mies on ollut ja on hyvä isä ja ihana isoisä. Ikinä ei kajonnut lapsiin, hyvä niin.
Voi saatana,anteeksi vaan-että se sama käsi kun ensiksi sua hakkaa-sit ihanaa kun hellii...mä en voinut enää sietää kun mies oli mut murjonut ja sit kohtapuoliin oli jo wonkaamassa...ei,ei-niin monesti kun tulin lyödyksi ja lopuksi niinettä luulin kuolevani,en voinut enää sietää edes hipaisua.
niin tulihan niitä ajatuksia joskus aikasemminkin jättämisestä, mutta jotenkin sitä aina jäi ja toivoi, että toinen muuttuu. Mä rakstin niin sitä miestä ja puolikas minusta vielläkin rakastaa.
Mulla ei kuitenkaan ole mitään katkeruuttä miestä kohtaa kuten aikasemmin sanoin. Annoin anteeksi, katsoin taakseni ja lähdin suhteesta.
ei ei ei.. ketään ei saa kohdella noin. en ymmärrä sinua.. minä ainakin vihaisin miestä enemmän kuin mitään jos minua lyötäisiin.......
että se toinen muuttuisi. Näin ei käynnyt.
niin se minäkin uskoin toivoin 20 vuotta. Sitten oli pakko lähteä ku väkivalta raaistui entisestään. luulen että jos olisin jäänyt niin toinen meistä laudoissa ja toinen raudoissa.
Kauheinta on ollut katsoa kuinka hänen uusi nainen saa turpiin ja juoksee pakoon ja parin päivän päästä mies puhuu hänet takaisin. Onko naiset noin tyhmiä? minua piti lapset kiini liitossa. Tänäpäivänä EI minua lyö eikä käytä väkivaltaa kukaan. En hyväksyis. Ihanaa kun saa viettää rauhallisen joulun.
Nostan todellakin hattua siitä että erosit!
Osoitit olevasi vahva ja kunnioitettava nainen, onnea!