hyi

Hyi hitto.

Mä uskoin meihin, todella. Kuvittelin, että olet mukana hommassa ihan täysillä. Toisin oli. Sulla on oma salainen maailma, johon en koskaan päässyt, jonka olemassaoloa et mulle koskaan paljastanut vaikka kysyin, epäilin ..vaikka mitä. Kielsit kaiken aina ja syytit mua ties miksikä.

Nyt kun totuus valkeni ja tajuan mitä kaksoiselämää ja salailua iso osa sun elämästä oli..

Oksennan henkisesti. En yhtään ihmettele, että koin selittämätöntä kipua koko ajan, näin outoja unia...
Kerroin sulle siitä ja sä vaan olit hiljaa.. Olit monesti hölmistynyt.
Kuinka saatoit? Mitä se kertoo susta? Kuinka ala-arvoisesti mua kohtelit?
Luulitko etten koskaan saisi tietää jos et itse kerro..?

Kuinka palaset loksahtaakaan paikoilleen kun nyt ymmärrän koko kuvan.
Puistattaa. Saan kylmiä väreitä.
Oletpa julma ja kylmä.

Jotenkin ymmärrän nyt miksi "Enimmäkseen ulkopuolinen" biisi kosketti sua. Mut sen tilanteesi sä olet kyllä itse luonut.

Me ei onneksi enää tavata.
Olen väsähtänyt tästä kaikesta.

Tajuatkohan koskaan? mitä millainen olit....?
hmm... et varmaan.