Tänään näyttäisi tulevan kunnon eväsretkipäivä, mukavaa yhdessäoloa koko perheen voimin. Uusperheenä. Mieheni jälkikasvu, johon sisältyy myös yhteisemme, sekä me aikuiset. Tänään tehdään yhdessä jotain mukavaa. Lapsiperheen arjen ei tarvitse olla pelkkää rutiinia, se saa olla myös paluuta omiin hyviin lapsuusmuistoihin ja niiden muistojen luomista seuraaville lapsosille, jotka toivottavasti joskus itsekin aikuisena voivat niitä muistoja tarjota omille lapsilleen. Oppia että elämän tärkeimmät asiat löytyvät rakkaiden ihmisten yhteydestä ja hyvinvoinnista.
Hyvä palaa takaisin. Minkä tahansa hyvän laittaa eteenpäin, se antaa sisälle rauhaa ja onnea - suosittelen kaikkia kokeilemaan. Sitä voi päättää miten haluaa elämään asennoitua. Olla kiitollinen siitä mitä on, eikä murehtia sitä mitä ei ole.
Elän vakiintuneessa uusperheessä, jossa kaikki välitämme toisistamme ja pyrimme yhteiseen hyvään. Parisuhde on siinä mielessä etusijalla, että meillä aikuisilla pitää vuorovaikutus pelata, yhteiset pelisäännöt toimia ja olla aikaa pysähtyä siihen mikä milloinkin on oleellista ja tärkeää. Väitän liki kymmenen vuoden kokemuksella, että olipa perhemuoto mikä tahansa, se toimii vain, jos parisuhteen osapuolet kykenevät tasavertaiseen kumppanuuteen, toisensa huomioimiseen ja avoimeen vuorovaikutukseen.
Tästä käänteisenä ajatuksena se - te uusperheelliset, jotka painitte hankalien asioiden kanssa - avain on teidän parisuhteenne. Tunteita ja tunnelmia on toki monenlaisia, niitä on hyvä joskus tulletella, mutta varsinainen ratkaisu mihin tahansa ongelmaan on se, että oma parisuhde on kunnossa. Ei mitkään ulkopuoliset hankaluudet käy ylivoimaisiksi kun niin on.
Mukavaa tätä päivää kaikille uusperheellisille, mitäpä jos kaikki tekisimme juuri tänään jotain mukavaa lasten kanssa perheenä?
Hyvä palaa takaisin. Minkä tahansa hyvän laittaa eteenpäin, se antaa sisälle rauhaa ja onnea - suosittelen kaikkia kokeilemaan. Sitä voi päättää miten haluaa elämään asennoitua. Olla kiitollinen siitä mitä on, eikä murehtia sitä mitä ei ole.
Elän vakiintuneessa uusperheessä, jossa kaikki välitämme toisistamme ja pyrimme yhteiseen hyvään. Parisuhde on siinä mielessä etusijalla, että meillä aikuisilla pitää vuorovaikutus pelata, yhteiset pelisäännöt toimia ja olla aikaa pysähtyä siihen mikä milloinkin on oleellista ja tärkeää. Väitän liki kymmenen vuoden kokemuksella, että olipa perhemuoto mikä tahansa, se toimii vain, jos parisuhteen osapuolet kykenevät tasavertaiseen kumppanuuteen, toisensa huomioimiseen ja avoimeen vuorovaikutukseen.
Tästä käänteisenä ajatuksena se - te uusperheelliset, jotka painitte hankalien asioiden kanssa - avain on teidän parisuhteenne. Tunteita ja tunnelmia on toki monenlaisia, niitä on hyvä joskus tulletella, mutta varsinainen ratkaisu mihin tahansa ongelmaan on se, että oma parisuhde on kunnossa. Ei mitkään ulkopuoliset hankaluudet käy ylivoimaisiksi kun niin on.
Mukavaa tätä päivää kaikille uusperheellisille, mitäpä jos kaikki tekisimme juuri tänään jotain mukavaa lasten kanssa perheenä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
mitään muuta lisätä, oikeaa hommaa! T.äiti 2 lasta, sekä 3 bonuslasta ja 1 yhteinen.
Yleensähän tällä palstalla kirjoittelevat vain kieroutuneet ja katkerat, joten lukijan käsitys uusperheiden arjesta saattaa vinoutua.
"Kell' onni on, se onenn kätkeköön." Silti on mukava lukea tyytyväisestäkin uusperheestä. Hyvää lauantaipäivää!
Nauttikaa keväisestä päivästä ja perheestä. Toivottavasti vielä jonain päivänä minäkin voin kirjoittaa tuollaisen viestin mukavasta päivästä. Nyt pakkaan lapseni autoon ja lähdetään vähän kauempana olevaan pulkkamäkeen. Otetaan evästä mukaan ja jos äiti saa sytytettyä nuotion laavulla, niin paistetaan jopa makkaraa.
haaveita ja havun neulasia, mutta totuus on jo toinen juttu!
Herätys!
hyvä palaa takaisin.
Mitä jos kirjoittaisit joskus jotakin mukavaa?
Jos jonkun toisen elämän sujuminen sinua noin kovasti ahdistaa, niin pakkohan sitä onkin väittää valheeksi. Onko ihanaa ajatella, että kaikilla muilla olisi huonommin kuin sinulla? Tekeekö juuri sellaisen todistelu itsesi onnellisemmaksi? Onko jonkun toisen hyvä sinulta pois? Itsellesi tuntemattomienkin ihmisten?
Kateellisuus on kurja juttu, vaikka sitä selittäisikin oma kamala elämänhistoria. Tämä päivä voi olla sinullekin käännekohta, jos päätät niin. Ei ole pakko rypeä siinä mitä itseltä puuttuu, voi tosiaan katsoa mitä itsellä oikeasti on, päättää mitä siihen haluaa lisää ja pyrkiä tekemään töitä sen eteen. Mutta vain, jos se tuntuu riittävän merkitykselliseltä tavoiteltavaksi. Kuuta ei taivaalta voi saada, joten realistinen kuitenkin kannattaa olla tavoitteissaan. Hyvä elämä on ensisijaisesti oman pään sisällä. Mitä sinä elämältäsi haluat?
Jos keskityt vain toisten ihmisten elämään, jätät omasi paitsioon.
Miten olisit oikeasti omassa elämässäsi onnellisempi, jos näkisit ympärilläsi pelkkää kurjuutta ja sitä, että muilla olisi asiat huonommin kuin itselläsi?
Vaikka sinä ehkä oletkin menettänyt uskosi siihen, että elämä voi olla hyvää tragedioidenkin jälkeen, eikö olekin lohdullista tietää, että sen ei oikeasti tarvitse olla sitä?