Pakko jossain tilittää omia tuntoja. Viikkoja on nyt 39 4. Nyt iski ihan hirmuinen yleinen ahdistus. Kaikki on elämässä hyvin, mutta silti kaikki melkein tuskastuttaa. Uni on katkonaista ja se vähäinenkin kovin pinnallista ja levotonta, painajaisia... Olo tietysti on tukala ja kivut erinäisiä. Itsehän tähän tilanteeseen olen halunnut, totta sekin! Tuttavani jolla la oli pari viikkoa minua myöhemmin laittoi aamulla viestin, että tyttö tuli 1,5 h kestäneellä synnytyksellä. Minun pitäisi tietysti iloita, mutta ennemmin murehdin sitä miten itse kestän synnytystuskat ja "montako päivää" lasta pitää ulos punnata. Oiskohan tässä nyt taustalla vaan väsymys ja jännitys, kun ensimmäistäni odotan. Ja tietysti eiliset uutiset Pietarsaaresta kammoksuttaa. Ehkä päiväunet auttaa asiaa.
Viimeiset päivät ja ahdistus
Ööö?
3402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
menee.Viimeiset päivät on tehnyt minustakin kahdella edellisellä kerralla vähän alakuloisen,väsyneen ja niin edelleen. Onneksi se sitten vaihtuu, kun lapsi on syntynyt.(tai ainakin mulla) Itse olin noin 6viikkoa ihan huumassa, kauhean onnellinen lapsesta ja elämäntilanteesta.Eikö ookin sellanen olo, että näitä päiviä ei oikein huvittais elää, odottaa vaan että "jotain" tapahtuisi? :) jos ymmärsit mitä tarkoitin.Nuku ihmeessä päiväunet, jos niihin on mahdollisuus, lepo tekee hyvää päälle ja kropalle.Tsemppiä loppuodotukseen!
Kiitti lohduttavista sanoista. Näin pitkällä jo ollaan, niin pitää vaan koittaa nauttia vielä omasta ajasta. Pitkät yöt vaatii veronsa. Vaikka niitähän varmasti riittää jatkossakin=)
jännitystä ja väsymystä. meillä kaksi lasta ennestään ja nyt kolmas tulossa kesällä.
ekasta meni raskaus tosi nopeeta. matkusteltiin, muutettiin jne. ja en oikeestaan ehtinyt ajatella et miten hitaasti aika meni, mutta kun tuli rv 35 tunsin et HUH miten kauan vielä kestää ennen kun pääsee synnyttämään, sit rv 39 tuli semmonen tunne et EI vielä , en oo vielä valmis , ei oo kaikki tavarat valmiiksi laitettu jne. vaikka kaikki oli jo valmista rv 30 asti, paitsi minä. loppuraskaus oli aika rankkaa, selkä kipee, närästi ja en saanut nukuttua niin olin unenpuutteesta ihan sekasin. mutta kun se laskettu päivä koitti ja lapsivesi meni , unohtu kaikki, ei ollut enään väsynystä eikä mitään muutakaan ...
tokasta olin tosi jännittyyt koko raskaudenajan kun pelotti miten käy kun olin kokenu monta ksekenmenoa ekan ja tokan välissä. se oli ihan hirveetä, en saanut rauhaa ittelleni ollenkaan, ihan sama mitä tein , ajattelin vaan sitä vauvaa ja synnytystä. en ajatellut kertaakaan et en olisi valmia, odotin vaan et millon syntyy.
uskon et se jännitys, pelko jne on varmaankin erinlainen ekalla kertaa kun tokalla. ekalla on jännittynyt , kun ei ole kokoenut semmosta ennen. ei tiedä miten sitä pärjää jne.
kyllä kaikki menee hyvin ... yritä huilata ja nauttia vielä kun on aikaa itsellesi :). kaikkea hyvää ja toivottavasti synnytys sujuu ripeesti :).
päikkäreille ..