Lyhyesti kerrottuna: Mieheni petti, sivusuhde päättyi, toinen nainen ilmoitti olevansa raskaana, lapsi syntyi, mies haluaa olla isä tuolle lapselle, lapsi tulee olemaan osa meidän perhettä ja viettämään paljon aikaa meillä. Meillä kaksi lasta mieheni kanssa. Onko kokemuksia vastaavasta "uusioperheestä"?
äitipuoleksi lehtolapselle?
onnistuuko?
18
1084
Vastaukset
- miltä sinusta
itsestä tuntuu, osaatko käsitellä asian niin, ettei lapsi kärsi tilanteesta? Esim. isompana nimityksiä h--r--n pen-k-a...yms...
- mutta kyllä
arvostan sinua suuresti jos siihen pystyt.Hankala tilanne,mutta jos miehenne kanssa pystytte asian käsittelemään,niin hieno juttu.Ympäristö voi alkuun olla ongelma myös,mutta jos teidän kahden välillä asia on kunnossa,voi muun jättää omaan arvoonsa.Ja lapsi ei tässä mihinkään ole syyllinen,hän tarvitsee arvostusta ja rakkautta lähellä eläviltä ihmisiltä.
- Sinulle!
nostan sinulle kyllä hattua jos moiseen pystyt.
Toisaalta olet ilmeisesti miehellesi antanut pettämisensä anteeksi, ja lapsihan on todella aivan syytön tapahtuneeseen, mutta silti muistuttaa sinua aina tapahtuneesta.
Oletteko miettineet miten kerrotte asiasta omille lapsillenne ? Se on varmasti kaikkein vaikein asia, sillä eihän asiaa voi oikein muuten kertoa kuin että lapsille selviää isän touhut.
Ikävä kyllä neuvoja ei ole, mutta toivotan sinulle viisautta ratkaista asia oikein ja jaksamista elää päätöksesi mukaan.- oletko miettinyt
Kestätkö nähdä ko. lapsen äitiä? Lapsen juhlisa jne jne.? Kestätkö että miehesi tämän naisen kanssa osallistuu lapsensa vanhempaintilaisuuksiin koululla,kerhossa ym. ym.?
Lapsen äiti soittelee miehellesi lapsen asioissa ja tarvitsee apua yhteen sun toiseen asiaan. Lapsen edun nimessä.
Lapsessa sinänsä ei ole mitään vikaa tai syyllistä. Uskoisin että suurin haaste tulee olemaan se, että mukana tulee pyörimään lapsen äiti, pettämiskumppani....
Miltä tuntuu juhlia lapsen synttäreitä, kaikki yhdessä? Tai sinä olet kotona ja lapsen isä, miehesi, juhlii synttäreitä lapsen äidin luona?
Minä osaisin kaukaa viisanaa sanoa ei kiitos.
Jos taas lapsi on suhteesta ajalta ennen teitä. Ei siis "pettämistapaus". Sävyt olisivat ihan toisenlaiset.
- ...............
Ei kyllä ole. Joskus olen lukenut samankaltaisesta tilanteesta jossakin ja mietin, että kyllä on varmasti haastava kuvio sinun asemassasi olevalle: Käsitellä parisuhteessa tapahtunut pettäminen ja päälle vielä ryhtyä äitipuoleksi miehen ja "toisen naisen" lapselle! Sitten vielä selittää tilannetta yhteisille lapsillenne... Sympatiani sinulle ja kiinnostaisi miten itse olet ehtinyt asiaa käsittelemään ja mitä ajattelet tilanteesta?
Jos nyt ryhdyt itseäsi harkitsemaan äitipuolena tälle lapselle, niin positiviisena asiana on se, että varmaan suhteenne lapsen ja sinun välillä kehittyy paremmin kun olette pienestä asti tekemisissä. Helpompi siinä mielessä, että lapsi ei ole vanhemmassa ja vaikeammassa iässä.
Mutta mites tämä toinen nainen suhtautuu teihin ja siihen, että otaisitte lapsen osaksi myös teidän perhettä? Osaisin kuvitella, että tuossa tilanteessa teillä kummallakin aika ristiriitaisia ja negat. tunteita toisianne kohtaan? Vai ei? Voitko itse kuvitella suhtautuvasi lapseen ilman menneiden tapahtumien taakkaa?
Täytyy sanoa, että olet todella rohkea ajatellesassi jo noinkin pitkälle, että pitäisitte itseänne uusperheenä lehtolapsen suhteen.- ap.
Kiitos kannustuksesta!
Tässä hieman ajatuksia aiheesta:
Pettäminen on suurimmaksi osaksi käsitelty ja mieheni kanssa puhuttu. Se ei ole syy ongelmiimme vaan seurausta hoitamattomasta parisuhteesta. Syyllisiä olemme siis tavallaan kumpikin. Mieheni on hyvä mies ja loistava isä. Teemme kaikki virheitä ja se ei automaattisesti tee ihmisestä pahaa tai huonoa. Tärkeintä on kuinka asiat loppujen lopuksi hoitaa ja mitä virheistään oppii. Olen hyvin ylpeä miehestäni, että on halukas kantamaan vastuunsa teoistaan ja haluaa olla fyysisesti ja henkisesti läsnä jokaisen lapsensa elämässä. En voi lapselta kieltää isää enkä isältä lasta.
Alusta asti olen ollut sitä mieltä että tuo lapsi on täysin syytön siihen mihin olosuhteisiin on syntynyt. Hän ansaitsee rakkautta ja huolenpitoa ja hänellä on oikeus isäänsä sekä sisaruksiinsa.
Toiselle naiselle on myöskin tärkeää lapsen oikeus isäänsä.
Ajoittain minulla on vaikeuksia suhtautua lapsen äitiin (emme ole olleet yhteydessä asiaan liittyen) ja minulla on hyvinkin ristiriitaisia tunteita häntä kohtaan. On vaan yritettävä laittaa omat tunteet taka-alalle ja keskityttävä lasten parhaaseen ja siihen miten voimme luoda heille kaikille rakastavan ja tukevan ympäristön jossa kasvaa ja kehittyä.
Lasta en ole vielä tavannut, koska on juuri vasta syntynyt ja myönnän tuntevani hyvinkin ristiriitaisia tunteita häntä kohtaan. Toivon kaiken kuitenkin sujuvan kun hänet nään. Voiko kukaan oikeesti vihata pientä suloista viatonta vauvaa? Luulen suhteeni lapseen kehittyvän paremmin kun saan olla hänen elämässään mukana jo aivan alusta lähtien eikä niin että tulisin kuvioihin mukaan vasta lapsen ollessa vanhempi. Toivon että lapsi kokee minut yhtenä luotettavana aikuisena elämässään. Äidin paikkaa minulla ei ole tarkoitus viedä.
Tiedän tilanteen olevan hankala ja ympäristön paineiden kasvavan kun asiasta tulee julkinen. Juorut kiertää ja ihmiset osaavat olla hyvinkin ajattelemattomia ja ilkeitä. Yritän parhaani mukaan olla vahva ja jättää muiden mielipiteet omaan arvoonsa. Vain me kaksi, mieheni ja minä tiedämme mitä on tapahtunut ja miten me olemme asiat käsitelleet. Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty ettei loukkaantuisi ihmisten puheista. - ................
ap. kirjoitti:
Kiitos kannustuksesta!
Tässä hieman ajatuksia aiheesta:
Pettäminen on suurimmaksi osaksi käsitelty ja mieheni kanssa puhuttu. Se ei ole syy ongelmiimme vaan seurausta hoitamattomasta parisuhteesta. Syyllisiä olemme siis tavallaan kumpikin. Mieheni on hyvä mies ja loistava isä. Teemme kaikki virheitä ja se ei automaattisesti tee ihmisestä pahaa tai huonoa. Tärkeintä on kuinka asiat loppujen lopuksi hoitaa ja mitä virheistään oppii. Olen hyvin ylpeä miehestäni, että on halukas kantamaan vastuunsa teoistaan ja haluaa olla fyysisesti ja henkisesti läsnä jokaisen lapsensa elämässä. En voi lapselta kieltää isää enkä isältä lasta.
Alusta asti olen ollut sitä mieltä että tuo lapsi on täysin syytön siihen mihin olosuhteisiin on syntynyt. Hän ansaitsee rakkautta ja huolenpitoa ja hänellä on oikeus isäänsä sekä sisaruksiinsa.
Toiselle naiselle on myöskin tärkeää lapsen oikeus isäänsä.
Ajoittain minulla on vaikeuksia suhtautua lapsen äitiin (emme ole olleet yhteydessä asiaan liittyen) ja minulla on hyvinkin ristiriitaisia tunteita häntä kohtaan. On vaan yritettävä laittaa omat tunteet taka-alalle ja keskityttävä lasten parhaaseen ja siihen miten voimme luoda heille kaikille rakastavan ja tukevan ympäristön jossa kasvaa ja kehittyä.
Lasta en ole vielä tavannut, koska on juuri vasta syntynyt ja myönnän tuntevani hyvinkin ristiriitaisia tunteita häntä kohtaan. Toivon kaiken kuitenkin sujuvan kun hänet nään. Voiko kukaan oikeesti vihata pientä suloista viatonta vauvaa? Luulen suhteeni lapseen kehittyvän paremmin kun saan olla hänen elämässään mukana jo aivan alusta lähtien eikä niin että tulisin kuvioihin mukaan vasta lapsen ollessa vanhempi. Toivon että lapsi kokee minut yhtenä luotettavana aikuisena elämässään. Äidin paikkaa minulla ei ole tarkoitus viedä.
Tiedän tilanteen olevan hankala ja ympäristön paineiden kasvavan kun asiasta tulee julkinen. Juorut kiertää ja ihmiset osaavat olla hyvinkin ajattelemattomia ja ilkeitä. Yritän parhaani mukaan olla vahva ja jättää muiden mielipiteet omaan arvoonsa. Vain me kaksi, mieheni ja minä tiedämme mitä on tapahtunut ja miten me olemme asiat käsitelleet. Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty ettei loukkaantuisi ihmisten puheista.Ainakin olette miehesi kanssa nyt varmasti käsitelleet parisuhdettanne ja olette päässeet ehkä avoimemmalle tasolle, jossa voitte keskustella paremmin. Tämän olen huomannut olevan ERITTÄIN tärkeä voimavara ihan muutenkin uusperheessä, se että voi keskustella kumppaninsa kanssa askarruttavista asioista, mahdollisista peloistaan ja mietteistään. Ja varmaan jokaisella äitipuolella on se vaihe, että käsittelee sitä omaa suhdettaan lapsipuoleen ja siinä on tärkeää, että on jotain keskusteluapua: puoliso (se oma kumppani ja perheen toinen aikuinen), ystävä (jonka kanssa voi puhua eri tavalla kuin kumppanin) tai vaikka verkon vertaistukipalsta (jossa löytyy samankaltaisessa tilanteessa olevia). Tuon jälkimmäisen suhteen ainakin on olemassa eräs palsta, jossa keskustelu vähän asiallisemmalla tasolla ja keskustelu ei jää siihen yhteen aloitukseen ( uusionni.net/uusionni). Teillä toki aivan erityislaatuinen tilanne, mutta samoja tunteita tulet varmaan käymään läpi kuin siellä olevatkin vanhempipuolet.
Lapsi tosiaan on syntynyt ja sinä ja mies haluatte hienosti kantaa sen vastuun lapsesta. Jo tämäkin varmasti auttaa suhteissa lapsen äitiin, sillä arvostaa varmasti asennettanne. Ehkä kaikki ei olekaan niin toivottomalla tolalla. :) Omat kasvukivut varmasti käytte, mutta jos miehesi on sitoutunut saamaan kuvion toimimaan ja on valmis ymmärtämään myös sinun vaikeaa asemaa, niin teille on jaettu jo suht hyvät kortit.
Juoruista ei kannata välittää ja tosiaan se tukiverkkosi on hyvä puskuri noiden jälkeen. Ja aina tulee aikanaan muuta juoruttavaa. Päivä kerrallaan ja ehkä ne kuviot siitä valkenee sitten ajallaan. Toisaalta harmittaa puolestasi, että olet tuossa yhtäkkiä joutunut tuollaiseen asemaan. Yleensä äitipuolilla on sentään se valinnanmahdollisuus lähtevätkö mukaan uusperhesekasoppaan. :) Mutta eiköhän teistä ole tuokin haaste kantamaan. - sanoa
ap. kirjoitti:
Kiitos kannustuksesta!
Tässä hieman ajatuksia aiheesta:
Pettäminen on suurimmaksi osaksi käsitelty ja mieheni kanssa puhuttu. Se ei ole syy ongelmiimme vaan seurausta hoitamattomasta parisuhteesta. Syyllisiä olemme siis tavallaan kumpikin. Mieheni on hyvä mies ja loistava isä. Teemme kaikki virheitä ja se ei automaattisesti tee ihmisestä pahaa tai huonoa. Tärkeintä on kuinka asiat loppujen lopuksi hoitaa ja mitä virheistään oppii. Olen hyvin ylpeä miehestäni, että on halukas kantamaan vastuunsa teoistaan ja haluaa olla fyysisesti ja henkisesti läsnä jokaisen lapsensa elämässä. En voi lapselta kieltää isää enkä isältä lasta.
Alusta asti olen ollut sitä mieltä että tuo lapsi on täysin syytön siihen mihin olosuhteisiin on syntynyt. Hän ansaitsee rakkautta ja huolenpitoa ja hänellä on oikeus isäänsä sekä sisaruksiinsa.
Toiselle naiselle on myöskin tärkeää lapsen oikeus isäänsä.
Ajoittain minulla on vaikeuksia suhtautua lapsen äitiin (emme ole olleet yhteydessä asiaan liittyen) ja minulla on hyvinkin ristiriitaisia tunteita häntä kohtaan. On vaan yritettävä laittaa omat tunteet taka-alalle ja keskityttävä lasten parhaaseen ja siihen miten voimme luoda heille kaikille rakastavan ja tukevan ympäristön jossa kasvaa ja kehittyä.
Lasta en ole vielä tavannut, koska on juuri vasta syntynyt ja myönnän tuntevani hyvinkin ristiriitaisia tunteita häntä kohtaan. Toivon kaiken kuitenkin sujuvan kun hänet nään. Voiko kukaan oikeesti vihata pientä suloista viatonta vauvaa? Luulen suhteeni lapseen kehittyvän paremmin kun saan olla hänen elämässään mukana jo aivan alusta lähtien eikä niin että tulisin kuvioihin mukaan vasta lapsen ollessa vanhempi. Toivon että lapsi kokee minut yhtenä luotettavana aikuisena elämässään. Äidin paikkaa minulla ei ole tarkoitus viedä.
Tiedän tilanteen olevan hankala ja ympäristön paineiden kasvavan kun asiasta tulee julkinen. Juorut kiertää ja ihmiset osaavat olla hyvinkin ajattelemattomia ja ilkeitä. Yritän parhaani mukaan olla vahva ja jättää muiden mielipiteet omaan arvoonsa. Vain me kaksi, mieheni ja minä tiedämme mitä on tapahtunut ja miten me olemme asiat käsitelleet. Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty ettei loukkaantuisi ihmisten puheista.että suhtaudut asiaan kadehdittavan kypsästi !
Monikohan meistä pystyisi moiseen.
Näen kirjoituksestasi sen tason ihmisen, että sinä jos joku pystyt tuon asian hanskaamaan.
Toivon, todella että lapsen äiti osaa arvostaa sinua eikä ainakaan hankaloita elämääsi millään tavoin.
Kunnoitan Sinua suuresti kirjoituksesi perusteella ja toivotan kaikkea hyvää perheellenne. - ap.
sanoa kirjoitti:
että suhtaudut asiaan kadehdittavan kypsästi !
Monikohan meistä pystyisi moiseen.
Näen kirjoituksestasi sen tason ihmisen, että sinä jos joku pystyt tuon asian hanskaamaan.
Toivon, todella että lapsen äiti osaa arvostaa sinua eikä ainakaan hankaloita elämääsi millään tavoin.
Kunnoitan Sinua suuresti kirjoituksesi perusteella ja toivotan kaikkea hyvää perheellenne.Kiitos kannustavista sanoista!
- ????
ap. kirjoitti:
Kiitos kannustuksesta!
Tässä hieman ajatuksia aiheesta:
Pettäminen on suurimmaksi osaksi käsitelty ja mieheni kanssa puhuttu. Se ei ole syy ongelmiimme vaan seurausta hoitamattomasta parisuhteesta. Syyllisiä olemme siis tavallaan kumpikin. Mieheni on hyvä mies ja loistava isä. Teemme kaikki virheitä ja se ei automaattisesti tee ihmisestä pahaa tai huonoa. Tärkeintä on kuinka asiat loppujen lopuksi hoitaa ja mitä virheistään oppii. Olen hyvin ylpeä miehestäni, että on halukas kantamaan vastuunsa teoistaan ja haluaa olla fyysisesti ja henkisesti läsnä jokaisen lapsensa elämässä. En voi lapselta kieltää isää enkä isältä lasta.
Alusta asti olen ollut sitä mieltä että tuo lapsi on täysin syytön siihen mihin olosuhteisiin on syntynyt. Hän ansaitsee rakkautta ja huolenpitoa ja hänellä on oikeus isäänsä sekä sisaruksiinsa.
Toiselle naiselle on myöskin tärkeää lapsen oikeus isäänsä.
Ajoittain minulla on vaikeuksia suhtautua lapsen äitiin (emme ole olleet yhteydessä asiaan liittyen) ja minulla on hyvinkin ristiriitaisia tunteita häntä kohtaan. On vaan yritettävä laittaa omat tunteet taka-alalle ja keskityttävä lasten parhaaseen ja siihen miten voimme luoda heille kaikille rakastavan ja tukevan ympäristön jossa kasvaa ja kehittyä.
Lasta en ole vielä tavannut, koska on juuri vasta syntynyt ja myönnän tuntevani hyvinkin ristiriitaisia tunteita häntä kohtaan. Toivon kaiken kuitenkin sujuvan kun hänet nään. Voiko kukaan oikeesti vihata pientä suloista viatonta vauvaa? Luulen suhteeni lapseen kehittyvän paremmin kun saan olla hänen elämässään mukana jo aivan alusta lähtien eikä niin että tulisin kuvioihin mukaan vasta lapsen ollessa vanhempi. Toivon että lapsi kokee minut yhtenä luotettavana aikuisena elämässään. Äidin paikkaa minulla ei ole tarkoitus viedä.
Tiedän tilanteen olevan hankala ja ympäristön paineiden kasvavan kun asiasta tulee julkinen. Juorut kiertää ja ihmiset osaavat olla hyvinkin ajattelemattomia ja ilkeitä. Yritän parhaani mukaan olla vahva ja jättää muiden mielipiteet omaan arvoonsa. Vain me kaksi, mieheni ja minä tiedämme mitä on tapahtunut ja miten me olemme asiat käsitelleet. Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty ettei loukkaantuisi ihmisten puheista.Ihan niinkuin joku muukin kirjoitti;tehkää ensin isyystesti!
Turhaan sinä sijais-äidiksi rupeat, jos lapsi ei olekaan miehesi!Luultavasti isä-ehdokkaita on muitakin! - ap.
???? kirjoitti:
Ihan niinkuin joku muukin kirjoitti;tehkää ensin isyystesti!
Turhaan sinä sijais-äidiksi rupeat, jos lapsi ei olekaan miehesi!Luultavasti isä-ehdokkaita on muitakin!Sehän on nyt aivan itsestään selvää!
Mutta pakko se on alkaa henkisesti varautumaan ja valmistautumaan. Ei tämä ole asia jonka ihan tosta vaan pystyn sulattamaan ja rakastavana äitipuolena heti toimimaan. Parempi alkaa valmistautumaan jo hyvissä ajoin kun kerran tuo mahdollisuus on. Ja toivottavasti kaikki sujuu kivuttomammin kun asia on jo mielessä valmiiksi käsitelty.
- pystyisi
kuvaamassasi tilanteessa luomaan lapseen sellaista tunnesidettä jota nimitys äitipuoli mielestäni edellyttää. Jos kuitenkin olet päättänyt jatkaa miehesi kanssa yhdessä, ei taida olla paljon vaihtoehtoja. Vanhempi ja lapsi on kuitenkin aina "paketti" vaikka lapsi olisikin pettämisestä saanut alkunsa. Lapsella on oikeus isäänsä ja mielestäni sisaruksiinsa. Onnea ja jaksamista!! Helppoa ainakaan alku ei tule olemaan.
- todella ihailtava,
olisipa kaikilla lapsilla sinunlaisesi äiti!
Toisaalta kyllä mielestäni olet aivan liian kiltti ja herää kysymys onko miehesi yhtä kiltti sinua kohtaan? Kunnioittaako hän sinun tunteitasi? Mielestäni hän vaatii paljon! Ehkä liikaa? Ehkä itse vaadit itseltäsi liikaa tässä asiassa? Olisit mielestäni enkeli, jos voisit toimia näin.
Itse kyllä vaatisin saada olla sekaantumatta asiaan.
Jaksamisella on rajansa. Harkitse vielä!
Uskon kuitenkin, että voitte löytää kaikille sopivan ratkaisun, kunhan pidät huolen, että sinusta ei tehdä hyväksikäytettyä "uhrautujaa", sinun tunteesi on yhtä tärkeät ja huomioonotettavat kuin miehesi ja tämän lapsen.
P.S. Olen itse isääni tuntematon lehtolapsi. Pelkkä isääni ja mahdollisiin sisaruksiini tutustuminen jossain elämäni vaiheessa olisi ollut suuri lahja. Itsestäänselvyytenä sellaista kanssakäymistä ei kuitenkaan voi vaatia, niin viaton kuin lapsi itse onkin kohtaloonsa. - olla myös
aika suoria ja julmiakin.
Riippuu siitä, että minkä ikäisiä teidän omat lapset nyt ovat, mutta jossain vaiheessa heillä on ikää sen verran, etä tajuavat koko kuvion ja voivat alkaa aika rankastikin syyttämään isää pettämisestä ja tuhoamaan perheenne, jos eivät voi hyväksyä, että isä on pettänyt äitiä. Lisäksi saattaa tulla asetelma "paremmat lapset" ja "huonompi lapsi", kun toisen perheessä isä on läsnä ja toisessa ei.
Toki isän täytyy hoitaa elatus, mutta tapaamiset hoitaisin jotenkin muuten kuin teillä kotona. Ihan pientä vauvaa kun ei voi edes ilman lapsen äitiä tavata eikä voi tapaamisten perusteella vaatia imetuksen lopettamista ym.
Välttämättä teillä ei ole edes päätäntä valtaa siihen, että lapsi tulee vietämään paljon aikaa teillä. Voi olla, että äiti muuttaa työn/opiskelujejn ym. takia toiselle puolelle Suomea ja tapaamiset jäävät vähiin.
Vielä tässä vaiheessa en sekoittaisi teidän perhetänne vauvan takia, sillä isä voi käydä tapaamassa lasta itsekseenkin. - myös tuosta
"lehtolapsen" äidistä. Miten hän suhtautuu kuvioon? Haluaako hän palavasti miehen itselleen vai onko sopeutunut ajatukseen että on yksin ja teillä on tarjota hänen lapselleen perhe?
- merihaukka
Jos tuo lehtolapsi on vasta äskettäin syntynyt, isyystesti on ilmeisesti vielä tekemättä?
kannattaisiko ensin varmistaa tällainen käytännön seikka, ennen kuin alkaa miettiä sen enempää...? - Onko seuraavassa
uunissa jo uusi pulla paistumassa?
- aah
taidat olla itseesi tosi tyytyväinen tuollaisen kommentin jälkeen.
Tuollaiseen pystyy vain omaan elämäänsä tyytymätön ihminen joka yrittää parantaa omaa pahaa oloaan mollaamalla muita. Voi ihmisparkaa voi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "904219Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293203No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452340- 351358
- 10939
- 134931
- 6894
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12832Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124776- 11770