Elikkä jos nyt sitten alotetaan iiihan alusta:
Viime syksynä mulla alkoi olla paniikki kohtauksia, jotka oli seuraavanlaisia:
-Menin ihan sekasin ja sammutin äkkiä valot ja etsin pimeimmän nurkan minkä huoneestani löysin ja menin sinne istumaan
-sydän hakkasi ihan hulluna
-Hengitys tiheni
-Kädet hikosi, vaikka muuten oli kylmä ja myös tärisivät
-aloin yhtäkkiä itkeä ihan hysteerisesti
-luulin tulleeni ihan hulluksi
Näitä kesti oikeastaan koko syksyn aina marraskuun viimeiseen viikonloppuun saakka, kunnes sain pahan hyperventilaatio-/paniikkikohtauksen jossa:
-Tärisin ja kouristelin ja muutenkin kramppasin todella paljon
-En saanut henkeä, mutta kouristelujen ja tärinän jälkeen hengitys oli _TODELLA_ tiheää
-Pupillit suurenivat iiriksien kokoisiksi, josta johtuen en nähnyt mitään
-Sydän hakkasi ihan hulluna
-Pelkäsin kuolevani
Tämä kohtaus kesti siis 40min josta johtuen jouduin sairaalaan. Sain älyttömän määrän rauhottavia ja sen seurauksena minulta lähti taju. Ensimmäisen yön vietin teho-osastolla tipassa ja seuraavana aamuna minut vietiin tarkkailuosastolle. Sain näitä kohtauksia monta päivässä, kunnes ne alkoivat harveta ja pääsin sitten kotiin. Nyt kohtauksia on tullut aika harvoin. (Viimeksi kaksi viikkoa sitten sellainen ''iso kohtaus'', yksi pienempi kohtaus tuli päälle viikko sitten)
Eli siis kysymykseni onkin, että te joilla on paniikkihäiriö, niin onko teillä tällaisia kohtauksia, mistä itse jouduin sairaalaan? Aluksi kaikki epäilivät (sairaalassa ollessani myös lääkärit), että se on hyperventilaatiokohtaus, mutta psykiatri ja yksi lääkäri sanoo, että minulla on paniikkihäiriö.
Ja olen siis 14 vuotias ja olen kärsinyt masennuksesta n. kymmenen kuukautta, jos jotain kiinnostaa.
Viime syksynä mulla alkoi olla paniikki kohtauksia, jotka oli seuraavanlaisia:
-Menin ihan sekasin ja sammutin äkkiä valot ja etsin pimeimmän nurkan minkä huoneestani löysin ja menin sinne istumaan
-sydän hakkasi ihan hulluna
-Hengitys tiheni
-Kädet hikosi, vaikka muuten oli kylmä ja myös tärisivät
-aloin yhtäkkiä itkeä ihan hysteerisesti
-luulin tulleeni ihan hulluksi
Näitä kesti oikeastaan koko syksyn aina marraskuun viimeiseen viikonloppuun saakka, kunnes sain pahan hyperventilaatio-/paniikkikohtauksen jossa:
-Tärisin ja kouristelin ja muutenkin kramppasin todella paljon
-En saanut henkeä, mutta kouristelujen ja tärinän jälkeen hengitys oli _TODELLA_ tiheää
-Pupillit suurenivat iiriksien kokoisiksi, josta johtuen en nähnyt mitään
-Sydän hakkasi ihan hulluna
-Pelkäsin kuolevani
Tämä kohtaus kesti siis 40min josta johtuen jouduin sairaalaan. Sain älyttömän määrän rauhottavia ja sen seurauksena minulta lähti taju. Ensimmäisen yön vietin teho-osastolla tipassa ja seuraavana aamuna minut vietiin tarkkailuosastolle. Sain näitä kohtauksia monta päivässä, kunnes ne alkoivat harveta ja pääsin sitten kotiin. Nyt kohtauksia on tullut aika harvoin. (Viimeksi kaksi viikkoa sitten sellainen ''iso kohtaus'', yksi pienempi kohtaus tuli päälle viikko sitten)
Eli siis kysymykseni onkin, että te joilla on paniikkihäiriö, niin onko teillä tällaisia kohtauksia, mistä itse jouduin sairaalaan? Aluksi kaikki epäilivät (sairaalassa ollessani myös lääkärit), että se on hyperventilaatiokohtaus, mutta psykiatri ja yksi lääkäri sanoo, että minulla on paniikkihäiriö.
Ja olen siis 14 vuotias ja olen kärsinyt masennuksesta n. kymmenen kuukautta, jos jotain kiinnostaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskoisin että hyperventilaatiota esiintyy aika monella paniikkihäiriöisellä (myös itselläni) ilman loppumisen tunteen takia, joka on käsittääkseni melko yleinen oire.
Sairaalaan en ole ainakaan itse koskaan joutunut, koska kohtaukseni ovat kerenneet loppua ennen kuin hyperventilaatiota olisi kestänyt liian kauan. Vaarallistahan tuo hyperventilaatio on siksi, että veren happo-emästase muuttuu emäksisempään päin kun veren hiilidioksiidipitoisuus pienenee. Maalaisjärjellä päätellen siis paperipussiin hengitys hetken ajan saattaisi auttaa. Kannattaa toki sitten varoa myöskin hengittämästä siihen liian kauaa, ettei olo pahene entisestään.
Itselläni on paniikkihäiriötä varten resepti benzodiatsepiiniin (lorazepaami, kauppanimi Temesta), joilla kohtauksen saa katkaistua hyvin nopeasti (tai estettyä uuden alkamisen heti ensimmäisen perään). Tällaisesta lääkityksestä kannattaisi kysyä psykiatriltasi. Toisaalta koska olet sairastanut masennusta, olet varmaankin syönyt (tai syöt edelleen) todennäköisesti jotakin SSRI-lääkkettä, jonka pitäisi estää paniikkihäiriökohtauksien tuleminen lähes kokonaan. Kaikki benzodiatsepiinit eivät toisaalta myöskään sovi yhteen SSRI-lääkityksen kanssa (esimerkiksi alpratsolaami).
Oman vaikeutensahan asiaan tuo tietenkin lääkityksen kannalta ikäsi. Benzodiatsepiinejä kun ei yleensä saa heti edes aikuinenkaan.
esim. epilepsia?
Tuota, tuota...."Kaikki benzodiatsepiinit eivät toisaalta myöskään sovi yhteen SSRI-lääkityksen kanssa (esimerkiksi alpratsolaami)." KYLLÄ Xanoria/Alproxia VOI aivan hyvin käyttää niin SSRI, SNRI, NAssa, trisyklisten jne. antidepr. kanssa samaan aikaan.
terv. sh nuorisopoliklinikalta
Sairaalassa ollessani tutkittiin kaikki mahdolliset syyt, mistä kohtaus olisi voinut johtua, eikä mitään löytynyt, joten tultiin siihen tulokseen, että kohtauksen aiheutti liian paha olo ja pitkään kestänyt ahdistus masennus.
Itseasiassa syön lääkkeitä hallusinaatioihin, aistiharhoihin ja ahdistukseen. Lääkkeen nimi on Ketipinor (sama kuin Seroquel).
Eräältä internet-sivulta olin aikaisemmin lukenut, että alpratsolaami ja SSRI-lääkket eivät sopisi yhteen. Nyt ko. sivulta oli tuo maininta poistettu, kun kävin uudestaan tarkistamassa. Kiitoksia että korjasit väärinkäsitykseni. Näin se internet-huijaa kun unohtaa lähdekritiikin :|