Huomasin lakia lukiessani, että loukkauksen aiheuttama kärsimys korvataan sen perusteella, minkä rikos "on omiaan aiheuttamaan". Onko todella niin, ettei loukkauksesta maksettavien kärsimyskorvausten määrään vaikuta lainkaan kärsimyksen todellinen määrä? Ymmärrän tietynlaisen minimisuosituksen olemassaolon, koska kärsimyksen todistaminen on helposti vaikeaa. Jos kuitenkin pystyy todistamaan kokemansa henkisen kärsimyksen määrän poikkeuksellisen suureksi, eikö sitä huomioida korvaussummassa mitenkään?
(Loukkauksella tarkoitetaan mm. vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää loukkaavaa rikosta, joten kyse on siis paljosta muusta kuin pelkästä sanallisesta loukkaamisesta.)
(Loukkauksella tarkoitetaan mm. vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää loukkaavaa rikosta, joten kyse on siis paljosta muusta kuin pelkästä sanallisesta loukkaamisesta.)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toki kärsimyksen "määrä" vaikuttaa. Mutta, kärsimys korvausaiheena on tavattoman vaikea mitata. Jokainen ihminen kokee vamman tms. aiheuttaman fyysisenkin kivun ja säryn eri tavalla, ja jo sen mittaaminen rahalla on vaikeaa. Vielä vaikeampaa on kenenkään ulkopuolisen mitata jotain niin "aineetonta" kuin uhrin mielessään tuntemaa henkistä kärsimystä. Mutta kyllä tuossa "on omiaan aiheuttamaan" tarkoitetaan myös mittaamista määrän suhteen. Ihan hatusta vetäen esimerkki, kyllä 24h kestänyt vapaudenmenetys on omiaan aiheuttamaan enemmän kärsimystä kuin 1h kestänyt vapaudenmenetys.
Selitin ilmeisesti asiani epäselväksi, koska ymmärsin lakitekstin juuri kuvaamallasi tavalla: kärsimyksen määrä arvioidaan pelkän rikostapahtuman luonteen perusteella - täysin riippumatta siitä, miten rikos todellisuudessa vaikuttaa uhriin. Mielestäni se on väärin, koska jotkuthan reagoi aina asioihin voimakkaammin kuin toiset. Siinä missä 99 sadasta voi selvitä tietynlaisesta rikoksesta pelkällä ohimenevällä säikähdyksellä, sille sadannelle voi aiheutua koko loppuiän kestäviä traumoja ja suunnattoman suurta kärsimystä. Onko sen sadannen tyydyttävä niihin samoihin korvauksenmurusiin kuin paljon vähemmällä kärsimyksellä selvinneiden, vaikka hänellä olisi esittää luotettava selvitys kokemansa kärsimyksen suuruudesta? Tällainen luotettava selvitys voisi muodostua esim. psykiatrin lausunnosta, todistettavasta muutoksesta uhrin käyttäytymisessä rikoksen seurauksena ja minkä nyt missäkin tapauksessa katsotaan riittävän luotettavaksi näytöksi.
Toki mitataan.
Jos rikoksesta on aiheutunut noin selkeästi diagnosoitu mielenterveyden järkkyminen, se itse asiassa menee jo henkilövahingon puolelle eli samaan kastiin kuin fyysiset vammat.
Hitsi kun en osaa selittää tätä oikein hyvin... siis, sehän menee niin, että vahingonkorvausta voi saada rikoksen johdosta henkilövahingosta, esinevahingosta ja tietyin edellytyksin henkisestä kärsimyksestä. Henkilövahinko voi ilmetä paitsi mustelmina ja haavoina tms. myös "henkisinä" vahinkoina, vaikkapa ohimenevänä unettomuutena tai pelkotiloina tai pitkäaikaisena mielenterveyden järkkymisenä. Silloin ei siis tarvitse mennä tuonne "on omiaan" -puolelle.
Kiitos tiedosta. Lakitekstit on usein niin monimutkaisia, että asiaan perehtymättömän maallikon on vaikea saada niistä tolkkua. Hyvä kuitenkin tietää, että loukkauksen aiheuttaman kärsimyksen korvaamisessa pyritään huomioimaan myös todellinen haitta eikä pelkästään katsota jostain taulukosta, kuinka paljon kärsimystä minkäkinlaisesta rikoksesta keskimäärin aiheutuu.
Yksi lainkäytön piirre on juuri tuo, että siinä on aina inhimillinen ulottuvuus mukana. Ihmisten toiminnan taulukoiminen ja tuon toiminnan aiheuttamien seuraamusten taulukointi on hirvittävän vaikeaa, koska muuttujia on liikaa. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksetkin ovat suuntaa-antavia, ja nehän perustuvat oikeuskäytännön tutkimukseen.
Tuosta kärsimyksen korvaamisesta...sehän on ollut pitkään varsin poikkeuksellista ja on sitä vieläkin, vaikka nykyisin mahdollista useampien rikosnimikkeiden osalta. Kyllähän "henkistä kipua ja särkyä" on korvattu muidenkin rikosten osalta, mutta tavallaan upotettuna sinne kivun ja säryn korvauksiin. Ihan tavallista on, että esim. pahoinpitelytapauksissa kun asianomistajaa kuullaan ja hän kertoo pahoinpitelyn aiheuttamista vammoista, puheeksi tulevat paitsi fyysiset ruhjeet, mustelmat tms ja kuinka kauan ne olivat kipeitä yms, mutta myös tapahtuman aiheuttama unettomuus, pelkotilat, masennus, levottomuus jne. Sinänsä erikseenhän ei tavallisesta pahoinpitelystä saa korvausta henkisestä kärsimyksestä, mutta kyllä otetaan huomioon muuten henkilövahingon korvauksessa.