Voi ihmettä, aamulla näkyi ihan vanha taivas kirkkaana, usva ja kosteus poissa. Nyt leijailee maahan jotakin valkoista haituvaa, näinköhän saamme valoisan valkean joulun.
Auton pesua sai odottaa aamulla tunnin ja nyt on auto puhdas matkata Keski-Suomeen lasten kekkereille.
Itsenäisyyspöivä juhla jää väliin paikkakunnalla.
Toivottavasti tie pysyy sulana, sillä mutkainen tie on hankala ajaa liukkaalla kelillä.
Huomenna juhlimme Itsenäisyyspäivää, sytytämme kynttilät, laitamme Suomen lipun tankoon tai omalle pöydälle, olemme onnellisia että voimme elää vapaassa, hyvässä Suomessa.
Näissä merkeissä toivotan kaikille
HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ, kohottakaamme virtuaalimalja isänmaallemme.
Auton pesua sai odottaa aamulla tunnin ja nyt on auto puhdas matkata Keski-Suomeen lasten kekkereille.
Itsenäisyyspöivä juhla jää väliin paikkakunnalla.
Toivottavasti tie pysyy sulana, sillä mutkainen tie on hankala ajaa liukkaalla kelillä.
Huomenna juhlimme Itsenäisyyspäivää, sytytämme kynttilät, laitamme Suomen lipun tankoon tai omalle pöydälle, olemme onnellisia että voimme elää vapaassa, hyvässä Suomessa.
Näissä merkeissä toivotan kaikille
HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ, kohottakaamme virtuaalimalja isänmaallemme.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mu isamaa Elakoo elakoo!
Tuonnoin liikuin itsekin niillä seuduin muuten vieraaksi jääneillä kulmilla. Ilomantsissa kävin pariin otteeseen kuntoutumassa ja tyrkyllä karhunsyötiksi kun minussa on makea liha. Ei maistunut karhuille.
Olisi muuten reilua kertoilla hieman enemmän niistä kotimaakunnan kuulumisista. En tiedä miten toiset suhtautuvat, mutta aloitin juuri kertomalla kulttuuripuolesta, jossa Taikahuilua ollaan pukemassa uusiin vaatteisiin.
mökkiäni syyskesällä Ilomantsissa, hän kertoi tavanneensa karhun aivan siellä minun mökkini lähellä. Karhu oli seisonut tiellä.
Pelastuit kun - olitko kirkonkylässä? Olitko siellä Pääskynpesässä?
Kerro miltä sen puolen vaikuttet vaikutteet sinusta tuntuivat!
Pääskynpesässä olin ja sitten kiertelimme aivan EU:n itäisimmässä pisteessä, jossa varpaitani liottelin rajavesissä. Syksyllä yövyin laavussa ja teltassakin. Merkkejä toki näin kontioista Hattuvaaran seutuvilla, mutta eivät jostain syystä tahtoneet tulla maistelemaan makeaa (diabeetikon) lihaani .
Kevättalvella eivät taas olleet nallet suojasäästä huolimatta vielä valmiita kömpimään ulos talviuniltaan. Pilkkiminen kuten syksyinenkin kalastus oli mieluisaa ja Ahtikin soi antejaan.
Majavat olivat vekkuleita otuksia kuun kaatoineen, uittoineen ja padon rakenteluineen -
rakennusmestarit voisivat tutustua niitten insinööritaitoihin. Eivät aina meidän ihmisten toivomiinpaikkoihin patojaan väsäile.
Opas retkilläni oli mitä mainioin. Kunhan sopiva tilaisuus tulee niin sinne rajaseudulle mielin uudelleen.
Tulikohan käydyksi Parppeinvaaralla, oliko avoinna? Kuinka lienee Korpiselkä talo, perinteinen karjalaistalo majoitus mahdollisuuksineen, Paimentytön maja etc.Värtsilä lienee itäisin kunta mitä niillä seuduilla on.
Karhua en nähnyt vaikka metsässä samoilin tuttavien kanssa.
Vieraanvaraisia ihmisiä siellä elää, sanontahan kuuluu: Varsinaissuomessa sanotaan vain päivää, Etelä-Karjalassa kulkijalle tarjotaan ruokaa, POhjois-Karjalassa tarjotaan, kahvia, ruokaa, sauna sekä yösija - mitä tästä opimme? Lähimmäisen huomioonottamista -rakkautta.
aikoinaan matkaopaskurssin, joten taisi käydä niin, että tutustuit häneen ennen minua.
Onhan siellä kyllä useita matkaoppaita, enkä minäkään tunne heitä kaikkia.
Sillä tosiretkellä opas oli mies.Retkellemme toki osalistui molempia sukupuolia. Tämä edellinen on jäänyt toteuttamatta. Siitäkin voisi tarinoida hyvinkin pitkään vaikka kirjan verran.
Se tuli vain hetken mielijohteesta kerrotuksi ja minkä kirjoitin sen kirjoitin.
Tarkoitus on kertoa siitä ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuutta jota maassamme saa kokea aina mitä enemmän itään tai pohjoiseen matkustaa.
kunta Euroopan yhteisössä. Se on Suomineidon hameen heilahduksessa.
Parppeinvaaralla on pidetty sukujuhlia, kuten paikallisten sukulaisten hääjuhlia ja muistotilaisuuksia. Se on lämminhenkinen paikka seurakunnankin tiloihin verrattuna ja siellä on kohtuuhintainen pitopalvelu.
Pohjois-Karjalaisten vieraanvaraisuus perustuu luullakseni siihen, että ennen vanhaan asutusta oli harvasssa ja vieraat harvinaisia.
Nykyisin on toisin. Kirkonkylä on laajentunut ja muualla talot ovatkin enimmäkseen autioina tai vain kesäasuntoina.
Nykyinen sukupolvi on muutenkin toisenlaista kuin ennen, mutta kyllä siellä vieläkin on paikalle omaleimainen henki.
Muistan aikanaan kun isäni kaatumisesta oli kulunut tasan 60 vuotta ja satuin olemaan keskustelussa erään karjalaistytön kanssa.
Pian häneltä tuli sähköpostilla mainioita tietoja
tapahtumista, taistelupaikoista ja mahdollisuuksista päästä rajan takana käymään tutustumassa. Olin todella ymmälläni kun muutamien hajatietojen perusteella löytyi moninaisia yhteystietojakin.
Tämän kerron koska se osoitti juuri tuota kertomaasi vieraanvaraisuutta ja tarjous lähteä oppaaksi tarvittaessa ja järvenrantamökki yöpymiseen - tämä ventovieraalle ilman taka-ajatuksia.
Olen pohjimmaltani hyvin arka ja ujo, en ole uskaltanut tarttua tarjoukseen.
Tämä taas taidetaan kokea sikäläisten ihmisten keskuudessa suurena loukkauksena - vai miten mahtanee olla ?
niin kiinnostunut kyselemään, pidetäänkö sinua valehtelijana, muistin nyt tuon kirjoituksesi, josta olin ajatellut jo heti sen luettuani, että onpas outoa.
En voi kumota tuota itsensä tarjoamista kun en tunne ihmisiä, mutta mielestäni tuollainen ei ole paikkakunnalle mitenkään leimallista.
Täytyypä lisätä etäisyyttä, jotta ainakin minun tapauksessani vältyt väärinkäsityksiltä.
Totta on tuo kirjoitukseni ehken ei kovin selkeästi kirjoitettuna. Minä en milloinkaan kokenut tuossa mitään itsensä tarjoamista.
Voin sanoa, että vaikkemme ole koskaan tavanneet niin mainitsemani keskustelukumppani siveellisessä mielessäkin täyttää kaikkein korkeimmat kriteerit.
Toivon, etten milloinkaan tule kuitenkaan paljastaneeksi henkilöyttä. Kertomani oli vain
osoitus aidosta välittämisestä ja avun tarjoaminen ilman hyötymistarkoitusta.
Tällaista ystävyyttä toivoisin löytyvän meidän ihmisten kesken paljon enemmän - tällä palstallakin.
ihan asiallinen toteamus.
Maamme kaakkoisosa on jäänyt melko vähälle tutustumiselle. Vain viime kesänä muutamaan otteeseen siellä liikuin ja mielenkiinto heräsi
varsinkin eräisiin kulttuurikohtaisiin.
Toivoisin pääseväni mahdollisesti ensi kesänä tutustumaan monipuolisemmin ajan kanssa.
Tuo rajaseutu kiehtoo myöskin aivan sinne Pohjois-Karjalaan ja mahdollisesti naapurin puolelle. Viimekesänä sitä tarjottiin, mutta oli yhteensattumia joten se jäi.
katsellessani ajelin kerran rajaa pitkin olevaa kapeaa tietä, rajavartijat tulivat vastaan ja jouduin palaamaan pitkän matkaa takaisin peruuttamalla kun ei ollut paikkaa, jossa olisin voinut kääntää auton.
Eikös rajanylitys ole rikos muualla kuin rajanylityspaikoilla? En ole kuullutkaan, että sitä noin vaan voisi ylittää.
Eräs tutkija Joensuun yliopistosta on tehnyt tutkimuksen sodanjälkeisistä suomalaisista maanpetoksesta tuomituista.
Siellä on kerrottu monestakin sellaisesta pienviljelijästä, jonka pienistä pelloista osa oli jäänyt Neuvostoliiton puolelle ja kun viljelijä oli työskennellyt omilla pellollaan, raja-aidan takana oli joskus ollut suomea puhuva n-liittolainen, joka oli tarjonnut ryyppyjä ja makkaravoileipiä( ajattele makkaravoileipiä 50-luvun alun köyhyydessä! ).
Pienviljelijä oli tutustuttuaan sitten käväissyt aidan toisellakin puolella. Näistä käynneistä oli tullut maanpetostuomio ja lopuksi ikäänsä huono maine.
Tiedot, joita tällaiset lähes luku- ja kirjoitustaidottomat pienviljelijät olivat kyenneet antamaan, olivat koskeneet naapuruussuhteita ja sitä, mitä puoluetta he kunkin naapurin arvelivat äänestävän.
Jotkut rajavyöhykkeellä asuvat suomalaiset saattoivat tietysti käydä valokuvaamassa paikkoja, joista n-liittolaiset olivat olleet kiinnostuneita ja siitä oli tullut pitempi tuomio.
Saatan erehtyä, mutta luulen, että jos aikoo P-Karjalassa käydessään poiketa rajan takana, raja kannattaa ylittää jo menomatkalla Lauritsalassa(?).
Kaakokulmilla on rajanylityspaikkoja tietääkseni
Vaalimaalla, Nuijamaalla, Imatralla jossain. Ihan ylin rajanylityspaikka minulle tuttu on Värtsilä
ja Tohmajärvi, ne ovat siellä ylhäällä.
Eipä ole ollut kiinostusta matkustaa rajan taakse,
viimeaikoina.
Hyviä marja- ja sienimaastoja kyllä rajan pinnasta löytyy paljon, jos vain uskaltaa,
metsissä voi yllättäen kohdata itse "metsän kuninkaan" pentuineen.
Nyt elämme alkutalvea, odottelen lunta päästäkseni
hiihtämään. On näet oikein lempiharrastukseni.
Luistavia latuja ja kimmeltäviä lumikenttiä
toivottelen Sofia sinulle.
liftasikin muuan "orvon" näköinen nuori ja kun otin hänet kyytiin, ilmeni, että hän oli venäläinen. Hänellä oli pelkkä Raamattu mukanaan. Se vähän huvitti minua.
Sain sen verran selvää, että hän oli Petroskoista kotoisin. Hän jäi Imatran lähellä Lauritsalassa pois kyydistä.
Kun televisiossa on joskus ollut noista rajanylityspaikoista, ne on minulta menneet toisesta korvasta ulos kun en kuitenkaan yksin lähtisi sinne.
Hyviä latuja vaan sinullekin, Kirsikka!
Ilomantsissa sain tutustua moniin taistelupaikkoihin. Heillä oli ilmeisesti jonkinlainen erillissopimus naapurin kanssa ja kait "hyökkäämättömyyssopimuskin".
Nykyisellään lienee mahdotonta ajatella, että rajaa avattaisiin ja liikkumista paljonkaan vapautettaisiin. Kovin vaikeata se nykyisin usein on.
Todella mielenkiintoista on se rauha, jota sillä rajaseudulla saa kokea.
Lapissa syyskesällä liikkuessani panin merkille venäläisturistien määrän. Suuri osa meidän marjoistamme ja sienistämme jäisivät myös poimimatta elleivät sieltä tulisi keräämään.
molemmissa, talvi-, sekä jatkosodissa ja se on kunta, jossa Suomen kunnista on viimeksi sodittu. Luin tästä äskettäin, vaikka en kyllä muista, mistä luin.
Omakohtaista kerrottavaa sodista minulla ei tietenkään ole.
En yhtään ymmärrä sinun "erillissopimuksista" ja "hyökkäämättömyyssopimuksistasi" puhumistasi???
Miksi raja pitäisi siellä avata? Eikös se ole parempi, että avaa sitten jos on siihen aihetta?
Suorastaan historian siipien havinan voi tuntea lukiessaan Anu Kaipaisen kirjoittamaa kirjaa
"Kuin on pitkät pilven rannat" kertomus elämästä
Ilomantsissa joskus kauan sitten. Kirja vie lukijansa suoraan menneeseen aikaan runolaulajan
elämän mukana.
sen kirjan jossain vaiheessa. Eräs toinenkin Anu Kaipaisen kirja, Vilulinnut oli hyvä.
Kirjoitan pieneen kierrelehtiöön kaikki hyvät vihjeet kirjoista. Rästissä lukematta ovat:
Andersson: Meidän hulluutemme teidän hulluutenne
Tuula Liina Varis: Kaksi kesää kaksi kirjaa
Pirkko Saisio: Punainen erokirja
Nykyisin lukeminen on hidasta ja paljon hyviä kirjoja jää lukematta. Aina tuntuu olevan kiirettä.
ihmiset tuputtautuvat opastamaan sinua rajantakaismatkoille, ja sinä saat päänvaivaa miettiessäsi, että olisivatko loukkaantuneita kun sinulla on muita kiireitä?
Jos olen jotakuta pitänyt hulluna, niin sinua ainakin nyt ja tässä.
Tuolla toisessa keskustelussa ihmettelit kun sinua pidetään valehtelijana. En heti muistanut, mutta nyt totean: sellainenhan sinä oletkin, mitä siitä valittelet!
Moneen otteeseen olet maininnut kirjoitetun sanan tehosta. Ja sitten käytät sitä tuolla tavoin, roiskit ihmisten päälle !!
Vastapainoksi itsesi korostamiselle ja toisten halveksunnalle sanoisin, että syö sinä vaan, hajunilkki, itse sitä hajusoppaasi!
Ylen kummallista. Taas tuli syyte valehtelusta yhdelle nikille. Sivullisena mielenkiintoni on herännyt, mitähän sammakoita lienee suustaan päästänyt? Yhtään ei kuitenkaan vieläkään osoitettu. Tuskin sitä palstalla tulen näkemäänkään.
Mitähän tuossa edellisessä roiskittiin ja kenen päälle? Sofia käyttää itse sivistyneelle ihmiselle sopimatonta kieltä.
Palstahan kuolee ellette ala taas tuota sättimistä, joka tuo palstalle kaivattuja sontiaisia, kuten sontakasa kärpäsiä.
vaan itse päähenkilö.
Merkillistä, joulurauhaa toivottelisin jo viimeinkin. Olen poissa tai paikalla, ei näytä olevan mitään merkitystä.
Sopisimmeko, että tässä keskusteltaisiin "Kaakonkulma-keskustelun asioista
ja otettaisiin kantaa siihen mitä esimerkiksi Hajupoika on tässä keskustelussa "roiskinut".
Yleisemmin asiaa on kovin puitu eikä siinä ole tuotu esille enempää kuin Sofiakaan, joka syytää perätöntä potaskaa aivan häpeilemättä.
Asiaa kun ei ole. En tiettävästi tässäkään keskustelussa ole ketään loukannut perättömillä lausumilla.
jo niin tuskastuneelta ja kun joulukin on tulossa, toivottelen vain Joulua, hyviä pipareita ja hyvää kaakunkulmaa.
Olisi minulla perustelut ollut sille, mitä sanoin, mutta olkoon.
Totuus on usein yksinkertainen ja nopeasti kerottu.
Kun totuutta aletaan selitellä niin se vähenee selittelyn myötä ja sen kertomatta jättäminen aikanaan osoittaa suurta typeryyttä.
Totuuden salaaminen on kuin olisit unohtanut hiivan pullataikinasta. Kun kerrot totuuden vasta kun pullat ovat jo kypsyneet selittäen sen johtuvat kiireestä tai muistamattomuudesta ja kun se on niin pieni hippunen - mitä väliä sillä on ?
Ilomantsi on monessa mielessä mielenkiintoinen pitäjä. Kansojen, kulttuurien ja uskontojen sekoitus.
Erkki Vala kertoo sisarensa Katsin kanssa viettämästään lapsuusajasta Ilomantsissa.
Kerran oli lintu kuollut ja lasten piti järjestää hautajaiset. Ongelmaksi muodostui kumman; luterilaisen vai ortodoksien mukaan hautausmenot toimitetaan sillä pitäjässä moemmat ovat tasaveroisia.
Taisi Katrilla välähtää; pappi on luterilainen ja lukkari ortodoksi.
Porvooseen muutettuan sisarukset kokivat kieliongelman; ruotsinkieliset vastaan suomenkieliset.
Monet ongelmat pitäisi nähdä myöskin rikkautena
ja suhtautua niihin tuon pienen Katri-tytön tavoin.
Miten kummasti aikanaan Salomo ratkaisi kahden äidin riidan lapsesta.