Oikealla tavalla

uskovana itseäni pitävä en ole koskaan ymmärtänyt näitä sanontoja kuten esim. "ei ole uskomassa oikealla tavalla". Ikäänkuin yritettäisiin kääntää hyväksi ja ymmärrettäväksi totuus, että joku on hairahtunut ja tehnyt syntiä. Miten voi uskoa oikealla tavalla? Miten voi uskoa ensinkään oikein? Kuka määrittelee sen, uskonko oikein vai väärin? Mitä väliä sillä on, jos uskon eri tavalla kuin joku toinen? Emmekö me jokainen ole henkilökohtaisesti vastuussa Jumalalle uskostamme ja epäuskostamme, teoistamme ja tekemättä jättämisistämme. Minkä takia toisen ihmisen pitäisi alkaa määritellä minun uskoni syvyyttä ja sitä, että onko minun uskoni huonompaa kuin jonkun toisen? Itseäni ei kiinnostaa pätkän vertaa mennä jonnekin uskovien kokouksiin kuuntelemaan, että olen syntinen tai että uskoni on riittämätön. Olen jo vuosikymmeniä todennut olevani syntinen, luultavasti syntisin koko maaimassa, mutta silti jaksan uskoa siihen tosiasiaan, että Jeesuksen armo ja rakkaus puhdistaa minunkin syntini.