Myllärniemen tutkimuksesta tämäkin.
Ketkä osallistuivat lapsen kokonaistilanteen ja sijoituksen tarpeen arviointiin?
Arviointi tapahtui yksinomaan lastensuojelun sosiaalityön toimesta
Helsinki 27 %
Espoo 22 %
Vantaa 17 %
kaikki 22 %
Perhetyöntekijät osallistuivat
Helsinki 40 %
Espoo 22 %
Vantaa 17 %
26 %
Lapsiperheiden kotipalvelu osallistui
Helsinki 20 %
Espoo 0 %
Vantaa 0 %
7 %
Lapsen kanssa työskentelevät tahot (koulu, päiväkoti ym,) osallistuivat
Helsinki 67 %
Espoo 47 %
Vantaa 54 %
56 %
Vanhempien hoitoyksiköt (esim. päihde- ja mielenterveysyksiköt) osallistuivat
Helsinki 30 %
Espoo 22 %
Vantaa 4%
19 %
Vastaanottoyksiköt osallistuivat
Helsinki 57 %
Espoo 44 %
Vantaa 63 %
54 %
Lastenpsykiatria, perheneuvola, erityispäivähoito tai muu erityispalveluyksikkö osallistui
Helsinki 50 %
Espoo 41 %
Vantaa 46 %
45 %
Ketkä osallistuivat lapsen kokonaistilanteen ja sijoituksen tarpeen arviointiin?
Arviointi tapahtui yksinomaan lastensuojelun sosiaalityön toimesta
Helsinki 27 %
Espoo 22 %
Vantaa 17 %
kaikki 22 %
Perhetyöntekijät osallistuivat
Helsinki 40 %
Espoo 22 %
Vantaa 17 %
26 %
Lapsiperheiden kotipalvelu osallistui
Helsinki 20 %
Espoo 0 %
Vantaa 0 %
7 %
Lapsen kanssa työskentelevät tahot (koulu, päiväkoti ym,) osallistuivat
Helsinki 67 %
Espoo 47 %
Vantaa 54 %
56 %
Vanhempien hoitoyksiköt (esim. päihde- ja mielenterveysyksiköt) osallistuivat
Helsinki 30 %
Espoo 22 %
Vantaa 4%
19 %
Vastaanottoyksiköt osallistuivat
Helsinki 57 %
Espoo 44 %
Vantaa 63 %
54 %
Lastenpsykiatria, perheneuvola, erityispäivähoito tai muu erityispalveluyksikkö osallistui
Helsinki 50 %
Espoo 41 %
Vantaa 46 %
45 %
Vastaukset 4
Vanhimmat
Perhetyöntekijöitäkin kyvykkyydestä arvioida perheen tilannetta voidaan olla monta eri mieltä...
Ja se on toisaalta pidettävä mielessä, että arvioi kuka tahansa, niin sosiaalityöntekijät poimivat arvioinneista vain negatiiviset tekijät, jolloin käsitys perheen kokonaistilanteesta vääristyy.
Vastaanottoyksiköiden pitäisi mielestäni olla jäävejä koko arvioinneista. Tuntuu kuin ls-laitokselta kysyttäisiin, onko tarvetta huostaanottoon vai ei.
Ja sitten tuo surullinen lastenpsykiatria ja erityisen surullinen koko asia on nimenomaan tässä tutkimuksessa, kun on kyse pääkaupunkiseudun huostaanotoista. HUS:n lastenpsykiatriassa vallalla oleva psykodynaaminen koulukunta näkee kaikkiin ongelmiin syyn vain vanhemmissa ja kotioloissa. Eikä yleensä edes pelkkä psykiatrin arvio riitä, vaan hehän kirjoittavat lähetteet ls-laitoksiin, vaikka ls. ei perheestä huostaperusteita löytäisikään.
"Vastaanottoyksiköiden pitäisi mielestäni olla jäävejä koko arvioinneista. Tuntuu kuin ls-laitokselta kysyttäisiin, onko tarvetta huostaanottoon vai ei."
vastaanottoyksikkö. Miten tuo on mahdollista, että vastaanottoyksiköt arvioivat huostan tarvetta, eihän tuossa ole mitään järkeä?
Ei tule mieleen muuta. Mutta silloinkaan vastaanottoyksikön henkilökunnalla ei ole kykyä arvioida huostaanoton tarvetta.
Tulee mieleen tapaus, jolloin huoltajuusriidassa toinen, mieleltään häiriintynyt vanhempi, ei sietänyt sitä, että lapsi karkasi jatkuvasti hänen luotaan toisen vanhemman luokse. Siksi hän otti yhteyttä sossuun, puhui heidät puolelleen ja niin terve lapsi leimattiin häiriintyneeksi, jonka "täytyy terapiassa saada lähentyä toista vanhempaansa".
Sossu järjesti pakkohuostaanoton kun lapsi seuraavan kerran karkasi toisen vanhemman luo, poliisivoimin tehty lapsen kiinniotto oli niin väkivaltainen, että ei mitään rajaa. Väkivalta jatkui vielä vastaanottokodissakin, josta toinen vanhempi teki rikosilmoituksen myöhemmin.
Miten tuollaisen paikan lapsia pahoinpitelevällä henkilökunnalla voi olla oikeutta olla päättämässä huostaanoton tarpeesta! Sitä se "moniammatillisuus" on näissä huostaanottoasioissa.