Ehdotan Noopelin Talouspalkintoa 2004 jaettavaksi suomalaiselle ensi asunnon ostajalle.
Perustelut:
Usemmat talousteoreetikot eivät osaa sanoa edes ensi vuodesta, vuodesta 2004 *MITÄÄN* todella varmaa.
Suomalainen ensi asunnon säästäjä amis sen sijaan lyö taloudellisesti vetoa seuraavista seikoista vailla epävarmuuden häivääkään:
- Oma ja puolison ansaitsemiskyky eivät muutu tulevien 25-30 vuoden aikana pätkääkään. Kiina, Intia tai vaikkapa Viro eivät vaikuta Suomen tai maailmantalouden työnjakoon mitään ja oma palkka ja palli pysyvät alla siirtyi Kiinaan tai Viroon työpaikkoja vaikka millä mitalla.
- Korot eivät nouse seuraavien 10-15 vuoden aikana juuri 1-2 % enempää (Sivukommentti: 20-30 vuoden laina ei lyhene alkuvuosina juuri lainkaan vaan se on lähinnä koronmaksua, siksi korkojen tietäminen ainakin 10 vuodeksi eteenpäin on tärkeä osa yhtälöä.)
- Oma tai puolison terveys tai avioliitto ei horju seuraavien 25-30 vuoden aikana.
Mikäli yksikään noista veikkauksista ei pidä, on maksuvaikeuksia tiedossa. Jos kaksi veikkausta kusee 25 vuoden aikana, niin tulee halpoja kämppiä myyntiin pakkohuutokauppoihin :-)
Perustelut:
Usemmat talousteoreetikot eivät osaa sanoa edes ensi vuodesta, vuodesta 2004 *MITÄÄN* todella varmaa.
Suomalainen ensi asunnon säästäjä amis sen sijaan lyö taloudellisesti vetoa seuraavista seikoista vailla epävarmuuden häivääkään:
- Oma ja puolison ansaitsemiskyky eivät muutu tulevien 25-30 vuoden aikana pätkääkään. Kiina, Intia tai vaikkapa Viro eivät vaikuta Suomen tai maailmantalouden työnjakoon mitään ja oma palkka ja palli pysyvät alla siirtyi Kiinaan tai Viroon työpaikkoja vaikka millä mitalla.
- Korot eivät nouse seuraavien 10-15 vuoden aikana juuri 1-2 % enempää (Sivukommentti: 20-30 vuoden laina ei lyhene alkuvuosina juuri lainkaan vaan se on lähinnä koronmaksua, siksi korkojen tietäminen ainakin 10 vuodeksi eteenpäin on tärkeä osa yhtälöä.)
- Oma tai puolison terveys tai avioliitto ei horju seuraavien 25-30 vuoden aikana.
Mikäli yksikään noista veikkauksista ei pidä, on maksuvaikeuksia tiedossa. Jos kaksi veikkausta kusee 25 vuoden aikana, niin tulee halpoja kämppiä myyntiin pakkohuutokauppoihin :-)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kukaan ota noin pitkiä laina-aikoja. Vaikka koko lainanmaksuajan keskimääräinen korkotaso pysyisi vain muutaman %-yksikön nykyistä korkeampana (todellisuudessa lienee korkeampi), olisivat korkokustannukset ja tuona ajanjaksona tehtävät perusparannuskustannukset niin korkeita, ettei investointi olisi kannattavaa edes ceteris paribus. Toiseksi "amiksia" kannattaa patistaa asuntosääsätmiseen, sillä se nostaa yleistä säästämistastetta. Esim Japanissa hommat olisivat menneet paljon nopeammin ja kovemmalla tahdolla perseelleen, ellei paikallinen kotitalouksien korkea säästämisaste olisi tasoittanut siirtymää. Toisaalta kova säästäminen saattaa vahingoittaa kulutusta, mutta asuntolainan kaltaisen pakkosäästön luulisi toimivan vakauttavana tekijänä. Itse asiassa luulen, että nimim. "raikka":n kirjoitus on vaan tyypillistä helsingin alueella asuvan persaukisen ruikutusta, kun ei pankki ole myöntänyt lainaa vakuuksien puutteessa, eivätkä rahat riitä edes valtiontakaukseen:-)
Itse asiassa tekstin alkuperäinen kirjoittaja on Arvopaperi lehden on-line palstalle kirjoittava melko ökyrikas henkilö joka käyttää nimimerkkiä "Sir Kourilo".
Aika hyvin on ennustukset silti pitäneet edeltävinä vuoskymmeninä. Ainoa suurempi joukko joka on joutunut vaikeuksiin asuntonsa kanssa on 90-luvun alun kahden-asunnon-loukkuun jääneet. Muut ovat makselleet asuntonsa sillä rahalla mikä olisi muuten mennyt vuokriin (milkäli vuokra-asuntoja löytyisi) tai reilusti pienemmälläkin summalla.
Tänä päivänä aika harva ostaa uutta asuntoa, ennen kuin on selvittänyt että on edes jonkinlaiset mahdollisuudet saada entinen myytyä. Asuntokauppaa jopa hidastavat pitkät myyntiketjut, kun kukaan ei sitoudu kauppaan ennen kuin vanhan on myyty ja vanhaa ei saa myytyä ennen kuin sen ostaja on myynyt entisensä jne. Silti kauppa käy.
Minä olen muuten jo varannut rakenteilla olevan asunnon. Pidä kiirettä, ennen kuin kaikki menevät. Paraat menivät jo.
Tuosta taloudellisesta vedonlyönnistä vielä sen verran, että uskallan pistää roponi sen puolesta, että Suomessa tarvitaan asuntoja vielä 10 vuoden päästäkin. Näillä leveysasteilla ei oikein ilman pärjää....
"- Oma ja puolison ansaitsemiskyky eivät muutu tulevien 25-30 vuoden aikana pätkääkään."
Tuohon täytyy todeta että minä en usko noin. Tulomme tulevat vain kasvamaan.
Taas joku persaukinen poraa kateellisena. Koita päästä jo yli tuosta.
Tuolla ajattelutavalla ei kannata muuta kuin istua kannon nokassa ja voivotella ja niinhän teetkin. Viimeisen sadan vuoden aikana on asunnon osto kannattanut aina.
Heh, minun vetoni on:
- Ansaitsemiskyky muuttuu, toivottavasti. Pienemmäksikään ei voi tulot paljon mennä.
- Korko nouskoon, sitten nousee vuokratkin.
- Terveys menee ennemmin tai myöhemmin itsekultakin, ja olematon avioliitto ei voi paljon horjua.
Koska työttömänä ei ole oikein vara asua vuokralla, ostin taas asunnon lainarahalla. Vastaavalla rahalla kuin korot vastike saisin ehkä vuokrattua koirankopin tai autotallin, jos joku uskaltaisi työttömän ottaa vuokralaiseksi.
Jossain vaiheessa ehkä meneekin myyntiin kun tuollaisesta siistiksi remontoidusta saa ihan hyvät hillot. Verotonta tuloa omalle työlle kun pari vuotta malttaa asua. Tulen sitten sinne pakkohuutokauppaan etsimään seuraavaa sijoituskohdetta ja kilpahuutajaksi Raikalle, tai jos en muuta niin ainakin vedättämään hintoja :)