Uni jäi taas matkoilleen,
vaikka odotin sitä kauan
ja yritin houkutella minuun.
Ei se tullut tunnissa,
eikä saapunut toisenkaan jälkeen,
sitten hermostuin ja nousin.
Miksi se tänäänkään tullut,
mietin hiljaisten huoneiden keskellä,
ja katselen ulos pimeää valaisevia valoja.
Olen kaukana entisestä,
siitä mistä haaveeni elää,
siellä pienetkin unelmat.
Olen kuin suttuisa maalaus,
vain harmaita viivoja kankaalla,
taiteilija masennus pitää synkkyydestä.
Jos sieluni jaksaisi iloita,
täyttäisi mieleni kevään väreillä,
ja pääsisin kauas unelmiini.
Olisin väreillä maalattu taulu.
vaikka odotin sitä kauan
ja yritin houkutella minuun.
Ei se tullut tunnissa,
eikä saapunut toisenkaan jälkeen,
sitten hermostuin ja nousin.
Miksi se tänäänkään tullut,
mietin hiljaisten huoneiden keskellä,
ja katselen ulos pimeää valaisevia valoja.
Olen kaukana entisestä,
siitä mistä haaveeni elää,
siellä pienetkin unelmat.
Olen kuin suttuisa maalaus,
vain harmaita viivoja kankaalla,
taiteilija masennus pitää synkkyydestä.
Jos sieluni jaksaisi iloita,
täyttäisi mieleni kevään väreillä,
ja pääsisin kauas unelmiini.
Olisin väreillä maalattu taulu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuntuu siltä, että vaellat syvissä vesissä runoi-
nesi - niin surullisen kaunista on tämäkin lukea.
Elämässä on hetkiä, jolloin tuntee kaiken kadon-
neen ympäriltä - unelmatkin. Mutta niin kuin sa-
nonta kuuluu, asioilla on tapana järjestyä aina
ennemmin tai myöhemmin.
Sitä toivon Sinullekin.