Mitä oikeastaan tapahtuu jos saa ajan psykologille/psykiatrille tai mille nyt pitäis saada aika, masennuksen takia? En halua mitään helvetin lääkkeitä, en halua kertoa ihan kaikki asiat mitkä minua vaivaa, mutta onko silloin mitään merkitystä jos yrittää saada ammattilaisapua vai ei?
Olen niin helvetin masentunut ja oon ollut tällainen jo aika monta vuotta. Joskus itken ja silloin kun en itke tunnen itseni henkisesti kuolleeksi. En tunne iloa, enkä empatiaa. Kaikki on vain yhtä ja samaa. Tunnen itseni käveleväksi kuolleeksi jolla ei ole mitään, ei elämää eikä ilmaa keuhkoissa.
Olen niin helvetin masentunut ja oon ollut tällainen jo aika monta vuotta. Joskus itken ja silloin kun en itke tunnen itseni henkisesti kuolleeksi. En tunne iloa, enkä empatiaa. Kaikki on vain yhtä ja samaa. Tunnen itseni käveleväksi kuolleeksi jolla ei ole mitään, ei elämää eikä ilmaa keuhkoissa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Se normaali kaava on että kun meet psykiatrille niin se kyselee ja kuuntelee tunnin ja sen jälkeen selailee vihkosta, ja valittee mitkä lääkkeet se määrää sulle. Lisäksi saatetaan sopia esim. tulevia terapia-aikoja.
Mut todennäköisesti saat aika kylmän vastaanoton jos sanot suoraan että haluat parantua ilman lääkkeitä. Se on käytäntö tänäpäivänä..
-
"Malteres0004" kyseli masentuneiden hoidosta:
"Mitä oikeastaan tapahtuu jos saa ajan psykologille/psykiatrille tai mille nyt pitäis saada aika, masennuksen takia?..."
Thisisomen jo kertoikin mitä yleensä tapahtuu. Siinä hän kuitenkin erehtyi kun kirjoitti sinun saavan jatkossa terapia-aikoja. On jokseenkin takuuvarmaa, ettet (psyko)terapiaa tule (ainakaan heti) saamaan. Mitkään hoitajatapaamiset tms. kun eivät ole (psyko)terapiaa vaan ainoastaan ns. "keskusteluapua".
"... En halua mitään helvetin lääkkeitä..."
Omapahan on asiasi, mutta kyllä lääkkeistä on usein paljonkin apua.
"... en halua kertoa ihan kaikki asiat mitkä minua vaivaa..."
Mitä sinä sitten haluat?
"... mutta onko silloin mitään merkitystä jos yrittää saada ammattilaisapua vai ei?..."
On. Jos heti kättelyssä ilmoitat, ettet halua lääkkeitä etkä myöskään halua kertoa "mitkä kaikki asiat sinua vaivaavat", ei lääkärillä (tai kenellekään muullakaan) ole mitään keinoja auttaa sinua millään tavalla.
"... Olen niin helvetin masentunut ja oon ollut tällainen jo aika monta vuotta. Joskus itken ja silloin kun en itke tunnen itseni henkisesti kuolleeksi. En tunne iloa, enkä empatiaa. Kaikki on vain yhtä ja samaa. Tunnen itseni käveleväksi kuolleeksi jolla ei ole mitään, ei elämää eikä ilmaa keuhkoissa."
Yritä saada aika lääkärille ja kokeile edes olisiko lääkkeistä sinulle apua.
Jos jaksat pitää kiinni oikeudestasi saada hoitoa, voit kenties jatkossa päästä psykoterapiaankin - vaikka siellä on kyllä "pakko" kertoa ihan kaikki ne asiat jotka sinua vaivaavat.
Parasta aina pyrkiä hoitoon mahdollisimman pian. Kerrot, että olet vuosia kärsinyt (hoitamattomasta) masennuksesta. Olisi jo korkea aika alkaa hoitaa sitä = sinua.
Jos et halua lääkkeitä etkä "kertoa kaikkea", on vaikea kuvitella, mitä ihmeparannusta odotat ja keneltä. (Tosin ei kukaan sinua painosta kertomaan mitään, mitä et halua.)
Lääkkeiden ja terapioiden lisäksi on olemassa kirkasvalohoitoa (lamppuja myytävänä mm. apteekeissa), sähköhoitoa sairaalassa (aiheutetaan nukutuksessa lyhyt "epileptinen" kohtaus).. that's about it.
Koska psykiatrinen hoitokin on erikoissairaanhoitoa, yleensä sinne mennään yleislääkärin lähetteellä. Yleislääkärikin voi tietysti aloittaa lääkehoidon, joten täysin ilman hoitoa ei tarvitse sentään odottaa (joskus kuukausiakin) psykiatrille pääsyä.
Kiitos kaikille.
OK, oon tullut siihen tulokseen että yritän muilla keinoilla parantaa itseni. En luule että saisin mitään hyötyä irti jos menisin millekkään lekurille, koska en halua lääkkeitä, enkä totta puhuakseni halua edes puhua mistään. En ole oikein varma mitä haluan. Täytyy kai miettiä hartaasti mitä tarkalleen haluan, ennen kuin teen mitään päätöksiä.
tutulta. en halua lääkkeitä, en usko niiden hyötyihin ja pelkään niiden haittoja. psykologin tarpeen ehdottaminen loukkaa aina minua ja vannon etten ikinä aio paljastaa todellisia ongelmiani yhdellekään terapeutille. en missään nimessä luota niihin. en halua niiden haukkuja.
-
No jos uskot tapaavasi hyvän haltian joka taikasauvansa heilautuksella parantaa jo vuosia jatkuneen huonovointisuutesi, niin mikäpä siinä, onnea vain yrityksellesi. Toivottavasti löydät satuolentosi ennen kuin kärrysi muuttuu kurpitsaksi.
Suurempi onnistumisprosentti kuitenkin olisi jos tilaisit ajan lääkärille ja kokeilisit olisiko lääkkeistä mitään apua Sinulle.
Minullakin on se luottamus ongelma. En ole tähän asti pystynyt todella avautumaan muille kuin parille nettiystävälle, jotka arvioin luottamukseni arvoiseksi. En pelkää terapeutin haukkuja, en vain pidä 99% ihmiskunnasta.
Olen kyllä sen verran tervejärkinen, etten odota mitään ihmeparannusta taikajuoman ansiosta. Olin vain kiinnostunut tietää mitä "ammattiapu" voisi tarjota minulle, enkä nyt pidä sitä etsimäni vastauksena ongelmiini.
-
Uteliaana kuitenkin kyselen, mitä sinulla on lääkkeitä vastaan? Ts. kuvitteletko niiden muuttavan persoonallisuuttasi vai miksi niitä karsastat?
Onhan lääkkeillä epämiellyttäviä sivuvaikutuksia. Oman kokemukseni perusteella ne kuitenkin ovat se pienempi paha masennuksessa.
1. En ole nähnyt niiden lääkkeiden tekevän mitään muuta kuin pahaa kaikille niille, jotka tunnen henkilökohtaisesti tai olen ollut tekemisissä ja jotka ovat ottaneet/ottavat masennuslääkkeitä.
2. Sanotaan vaikka näin, että pelkään tai olen epävarma mitä kaikkea voisin keksiä ja tehdä jos ne pahat sivuvaikutukset sattuisivat minun kohdalleni.
3. Mahdolliset sivuvaikutukset ja mahdolliset seuraukset.
-
1. "Mitään muuta kuin pahaa"? Minkälaista pahaa olet havainnut masennuslääkkeiden aiheuttavan?
Tarkoitan sitä, että vaikka sivuvaikutukset ovatkin epämiellyttäviä ja kiusallisia, eivät ne yleensä ole mitään sen helvetin rinnalla jonka masennus sairautena aiheuttaa.
2. Kukaan ei voi sinua pakottaa, mutta itse ainakin söisin vaikka pieniä kiviä ja ketunmyrkkyä jos vain niistä apua olisi - ja masennuslääkkeistä ON monille paljon apua.
3. "Mahdolliset sivuvaikutukset ja mahdolliset seuraukset"? Pelkäätkö, että voisit jopa vahingossa ruveta voimaan paremmin?
En tiedä mitä tarkoitat seurauksilla; sivuvaikutuksetkin kun lakkaavat lääkkeen käytön loppumisen myötä.
Halusin myös parantua ilman lääkkeitä ja kieltäydyin niistä vuosikaudet... Epäonnistuin siinä ja masennus syveni. Nyt lääkkeet käytössä ja suunta on ensimmäistä kertaa ylöspäin. En ole vielä "parantunut" ja alamäkiäkin on matkanvarrella ollut, mutta tiedän että olisin paljon pahemassa paikassa nyt jos en olisi lääkkeitä aloittanut. Lääkkeet ja terapia eivät ole ihmeratkaisuja, eika niitä kukaan sellaisiksi väitäkään. Sitä joutuu tekemään itse todella paljon työtä sen eteen että tiedostaa ja korjaa vääristyneet ajatusmallit, sekä rakentaa uuden ja terveen minäkuvan... lääkkeet voivat auttaa antamalla tarvittavat voimat voimat tähän.
Ymmärrän kyllä lääkevastaisuutesi koska olen itse joskus ollut kanssasi samalla kannalla, mutta jos tosissasi haluat parantua niin eikö se olisi vähintä mitä voisit tehdä, että edes kokeilisit? Sitten ainakin tietäisit varmuudella onko lääkkeet sun juttu vai ei. Ei niihin lääkkeisiin tarvitse sitoutua koko loppuelämäksi jos ne kerran aloittaa. Eikä kannata heti lannistua jos ensimmäinen lääke ei toimi, vaan kokeile muutamia jos on tarve. Oma ensimmäinen lääkekokeiluni meni ihan metsään eikä toista meinannut tulla, mutta onneksi kuitenkin päätin vielä yrittää. En ole katunut.
ei tarvits syödä lääkkeitä jos ei halua, mutta kela voi kieltää maksamasta sulle tukia esim sairaspäivärahaa tai vastaavaa jos kieltäydyt hoidosta. Lääkkeet terapia on kuulemma masennuksen päähoitotavat, joten lääkkeitä tulisi pakostakin syödä.
ei niitä lääkkeitä PAKKO ole Kelan takia syödä, jos lääkäri katsoo hoito-/kuntoutussuunnitelmassa, että hoitona on terapia ja tavoitteena se ja se.
-
Kertakäyttönimimerkki "oikeassa paitsi" kirjoitti:
"ei niitä lääkkeitä PAKKO ole Kelan takia syödä, jos lääkäri katsoo hoito- kuntoutussuunnitelmassa, että hoitona on terapia ja tavoitteena se ja se."
Voipi olla melkoisen haastava tehtävä löytää lääkäri joka
a) Suostuu pitämään kirjoilla potilasta joka ei halua edes kokeilla lääkehoitoa.
b) Kirjoittaa hoitosuunnitelman jossa suositellaan psykoterapiaa ilman ja ennen kuin potilas suostuu edes kokeilemaan lääkitystä.
Ts. ketään ei voi pakottaa käyttämään lääkkeitä (poikkeuksena tahdonvastainen hoito), mutta käytännössä muuta kuin lääkehoitoa on vaikea saada - ja ilman lääkitystä sen hankkiminen on liki mahdotonta.
PS. Kuntoutus ja hoito ovat kaksi eri asiaa.
En ole vieläkään nähnyt potilasta, joka selviää masennuksesta ilman lääkkeitä. (tämä varmasti tuntuu pahalta, se on karuasia) Hae psykiatrilta apua, hänellä pitkä koulutus kyseisistä asioista. Pystyy myös selvittämään lääkehoidosta, mutta sinä itse voit olla käyttämättä lääkkeitä, joka pidentää toipumista. Et ole yhtään huonompi, kun syöt lääkkeitä. Ei siitä saa yhtään kirkkaampaa kruunua taivaanportilla. TSEMPPIÄ!