Sekaisin...

Sain paljon neuvoja joiden avulla tiesin voivani päästä tunteideni kanssa sellaiseen paikkaan, jossa jäljellä olisi ystävyyttä ja rakkautta, muttei kärsimystä, itseinhoa, mustasukkaisuutta, omistamisenhalua ja syyllisyyttä.

Kuitenkin ehkä olen tuskani addikti, sillä sinun edessäsi unohdan kaiken muun, järjen, ja sorrun satuttamaan itseäni haaveilemalla, toivomalla ja ajattelemalla vaarallisia ajatuksia, kuten että kertoisin tunteistani sinulle. Mutta se olisi väärin sinua kohtaan. Aivan sama vaikka olisinkin ylisuojelevainen hölmö, mutta pelkään että vaikka kertoisitkin sen kieltävän vastauksen, etten pääsisi siltikään tästä tunteesta mihinkään.

Teet minut niin onnelliseksi vain olemalla ystäväni, mutta itse teen itseni niin onnettomaksi. En halua taas tätä kevättä ja tätä kesää viettää kuin unissakävelijä, omien säälittävien sydämen salaisten toiveiden kiduttamana.

En vain tiedä mitä tekisin! En saa tältä rauhaa enkä lepoa. Sydäntä puristaa jatkuvasti ja on vaikea hengittää kunnes näen sinut taas.

"My Soul is Dark

My soul is dark - Oh! quickly string
The harp I yet can brook to hear;
And let thy gentle fingers fling
Its melting murmurs o'er mine ear.
If in this heart a hope be dear,
That sound shall charm it forth again:
If in these eyes there lurk a tear,
'Twill flow, and cease to burn my brain.

But bid the strain be wild and deep,
Nor let thy notes of joy be first:
I tell thee, minstrel, I must weep,
Or else this heavy heart will burst;
For it hath been by sorrow nursed,
And ached in sleepless silence, long;
And now 'tis doomed to know the worst,
And break at once - or yield to song."