Oloni on usein tyhjä, ei huvita tehdä mitään sellaista, joka olisi minulle kuitenkin parasta. Näitä ovat ruoanlaittaminen, opiskelu, sosiaalinen kanssakäyminen jne. Olen erittäin epämotivoitunut ja kaikki tuntuu vain oikeastaan turhalta ja harmaalta. Toisaalta sitten kun johonkin asiaan ryhtyy ja siinä onnistuu, tulee se palkitseva tunne, kuten normaalisti pitäisikin.
Lisäksi on eksymisen tunne. Pidin tässä välivuoden ennen opiskelujen alkamista, koska en sattunutkaan pääsemään heti sisään. Tällöin oli mukavasti aikaa suunnitella elämää ja sainkin erittäin selvän kuvan, mitä haluan tehdä. Nyt olen taas aivan pihalla kaikesta enkä tiedä mitä tehdä. Aivan kuin jokin kupla tai kulissi olisi romahtanut.
En jaksa uskoa sen olevan masennusta, koska ei vain yksinkertaisesti tunnu siltä. Joskus on ollut lieviä, ikään kuin muutamien minuuttien ahdistus- ja masennuspiikkejä, ja tämä ei todellakaan tunnu siltä.
Olisiko ahdistuneisuushäiriö mistään kotoisin. Rinnan ahdistus, ajoittaiset ja yksittäiset hengenhaukkomiset, hikoaminen ja jännitys tulevat usein kuvioihin.
Itse asiassa tuntuu siltä, että pelkkä tämä kirjoituskin helpottaa hieman... siksi raapustakin kaikkea muutakin tietokoneellani ja yritän lukea vaikkapa filosofiaa, että saa ajatukset liikkumaan. Nykyään ei huvita edes noita asioita tehdä, paitsi nyt tämä "tunnustus".
Lisäksi on eksymisen tunne. Pidin tässä välivuoden ennen opiskelujen alkamista, koska en sattunutkaan pääsemään heti sisään. Tällöin oli mukavasti aikaa suunnitella elämää ja sainkin erittäin selvän kuvan, mitä haluan tehdä. Nyt olen taas aivan pihalla kaikesta enkä tiedä mitä tehdä. Aivan kuin jokin kupla tai kulissi olisi romahtanut.
En jaksa uskoa sen olevan masennusta, koska ei vain yksinkertaisesti tunnu siltä. Joskus on ollut lieviä, ikään kuin muutamien minuuttien ahdistus- ja masennuspiikkejä, ja tämä ei todellakaan tunnu siltä.
Olisiko ahdistuneisuushäiriö mistään kotoisin. Rinnan ahdistus, ajoittaiset ja yksittäiset hengenhaukkomiset, hikoaminen ja jännitys tulevat usein kuvioihin.
Itse asiassa tuntuu siltä, että pelkkä tämä kirjoituskin helpottaa hieman... siksi raapustakin kaikkea muutakin tietokoneellani ja yritän lukea vaikkapa filosofiaa, että saa ajatukset liikkumaan. Nykyään ei huvita edes noita asioita tehdä, paitsi nyt tämä "tunnustus".
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pohjimmainen syy taitaa olla se että vaikka on opiskelupaikka jne. niin elämältä puuttuu se syvin ja tärkein tarkoitus. Omalla kohdallani se puuttuva asia on seuraava;
Rakastuin mulle lähellä olevaan mutta silti saavuttamattomaan naiseen ja siksi oonkin ollut täysin ulalla viimesen puolen vuoden ajan.
en tiiä mitä haluaisin tehä... hätäilen ympäriinsä, koitan tehdä jotain pientä ja jopa turhaa johon saa ajatukset keskitettyä, koitan ottaa paniikinomaisesti kavereihin yhteyttä että pääsisin käymään ja unohtamaan, ja sitten jossain välissä se totuus tuolta mielen syövereistä lyö lekalla päähän... ja seuraava 2 tuntia vietetään sängyssä itkien.
Oon aina luullu olevani kova jätkä, mutta tunteitten takia musta tuli raunio....