Pekka

toteamus työelämästä, työelämänkö kehittäminen olisi mielenterveys kysymys? Sitä se on. Kahdeksankymmentä luvulta saakka on kiristetty työntekijän voimavarat äärimmilleen, siinä on potkittu perhe-elämät ja kaikki muutkin vapaa-aikamuodot suohon, tällä on saatu pahanolontunne koko työväestölle, perheet mukaan lukien, lapset ja nuoret saavat tuntea tämän menetyksen suurena pahoinvointina, jota on nähty ja tullaan näkemään jatkosakin. Olisiko aika löysätä ahneuden nyörejä ja siirtyä hitaampaan elämänmenoon, jakaa työtä, koska meillä on jaettavaa. Monta kymmentä vuotta on toimitettu tiedotusvälineissä, kuinka työntekijät loppuvat, kaikki tämä on harhaa ja lyhytnäköistä politiikkaa. Ihmiskunta kasvaa jumalattomalla vauhdilla, kuka älykkö se arvelee, että tekijät loppuisivat työmarkkinoilta? Lyhytnäköistä politiikkaa käytetään, vain meitä läsnä olevia ja juuri nyt eläviä ihmispoloisia varten, meidät halutaan lypsää loppuun ja saada viimeisetkin mehut ahneudenkeräyskammioon. Kansallisena politiikkana pidänkin, sekä oikeiston, että vasemmiston tekosia täydellisinä fiaskoina.