Nyt on sitten allekirjoittaneen vuoro liittyä alakuloisiin sairastajiin. Tai on oikeastaan ollut jo pidempään.
Takana on kaksi vuotta ja hammasta purren olen odottanut, että olo paranee. Ja onhan se ollutkin ihan hyvä, joskus jopa loistava mutta nyt viime kuukausina on ilmennyt dramaattinen käänne huonompaan. Ajattelin nyt tänne purkaa kun ei oikein muutakaan paikkaa ole. Aloin jo käymään työpaikan psykologilla ja lääkärillä juttelemassa, kun aloin olla huolissani itsestäni. En saa masennustestistä muutamaa hassua pistettä enempää, enkä muutenkaan koe itseäni masentuneeksi. Joku raskas möntti sisällä kuitenkin kulkee ja olen päättänyt määritellä sen suruksi. Kaiken lisäksi, olen onnistunut kehittämään itselleni alkoholiongelman ja sehän ei tämän taudin kanssa sovi lainkaan yhteen. En juo itseäni humalaan mutta lievitän huonoa oloa muutamalla säännöllisesti, joskus päivittäin.
Anyway, nyt on neuroaika tulossa ja ajattelin ottaa ihan puheeksi ensimmäistä kertaa. Olisi pitänyt tehdä se jo viime käynnillä mutta jänistin..nytkin pelottaa mutta pakko ottaa niskaote. Työpaikkalekuri on ollut isona tukena tässä päätöksessä. Monihan täällä on käsittääkseni saanut (julkiselta) jotain apua jos ja kun tää tauti on ahdistanut. Tai en oikeastaan tiedä mikä ahdistaa kun mielestäni olin ollut sairastumisen kanssa sujut jo aikaa sitten.
Kysyisinkin nyt, että millaisia kokemuksia on neurolta apua hakemisesta? Jotkut palstalaiset tietävät, että asenteeni Meikun neuropuoleen on erittäin ongelmallinen ja luotto on pahasti pakkasen puolella edelleenkin. (Ehkä tää onkin osittain niistä vanhoista traumoista johtuvaa..) Tän hetkinen neuroni on kuitenkin tosi kiva ja olen oikeastaan halunnut vain olla "hyvä potilas", jotta asiat eivät enää ikinä hankaloituisi. Nythän papereihin tulee sitten alkoholi-leima ja se tulee varmasti vaikuttamaan loppuelämän hoitoon mutta riski on otettava. Telle, vieläkö käyt täällä? Luotan sinun ainakin kertovan jotain:)
Kiitos etukäteen!
Ahdistunut gaijin.
Suru, alakulo, mitä lie
14
1051
Vastaukset
- ahdistusta.
Vastaanottoni on vasta toukokuussa. Oireeni alkoivat joulukuussa, kun äiti veljenpojan synttäreillä piti meikää (41 v) 0,5-vuotiaan kehitystasolla. Sen jälkeen vielä sisäinen vaistoni kertoi, että äiti haluaa minun keskeyttävän yliopisto-opintoni. Nyt keskeytin ne hänen mielekseen.
Ahdistukseni kasvoi viikoittain. Viime kuussa itsemurha ja eutanasia olivat päätavoitteeni.
Viime viikon lauantaina em:n seurauksena sain ensimmäisen kohtauksen reilun 18 vuoden tauon jälkeen em. stressin takia. Äiti vaikutti erittäin tyytyväiseltä kohtaukseeni, kun kävi katsomassa -pedofiilin roolissa- ensiapupolilla. Kasvattajana äidiltäni puuttuu emootio ja tunneäly.
Minulla ei ole vastaavaa tukihenkilöverkostoa käytössä. En ole vielä koskaan maistanut alkoholia, päivittäislääkityksen takia.
Ei olisi ehkä kevätväsymys? Se on varsin ajankohtainen ainakin. - Telle
Minä sain nimenomaan neurologiltani ensimmäisenä avun masennukseeni (silloiselta Mäntytien neurolta), hän nimittäin antoi minulle lähetteen HYKSin psykiatriselle konsultaatipoliklinikalle (siellä lähinnä arvioidaan jatkotoimenpiteiden tarvetta). Kävin siellä kymmenisen kertaa, sain lähetteen edelleen Kivelän psykiatriselle poliklinikalle, ja käyn siellä edelleenkin sekä yksilö että ryhmäterapiassa.
Elämässäni on tapahtunut todella dramaattisia asioita vuodesta 1996 lähtien; oma sairastumiseni oli viimeinen piste ja niin sukellus syvyyteen oli valmis.
Muistaakseni olit välillä vuosikausia kohtaukseton (kenties lääkkeetönkin)? On luonnollisesti isku aloitta kaikki alusta uudestaan. Ja vaikuttaahan alakuloon ja ahdistukseen kokonaistilanne muutenkin. Ei muuta kuin säilytä se niskaote ja puhu rohkeasti neurologillesi. Kyllä minäkin pahimpina aikoinani muutaman huikan otin; eipä siitä mainintaa mihinkään tullut, vaikka kaiken ihan avoimesti kerroin.
Apua kannattaa huutaa, anella, mitä vain, mieluiten liian aikaisin kuin liian myöhään. Minun kohdallani apu tuli melkein liian myöhään, kun pidin kaiken sisälläni kuin mikäkin jääräpää (yksi itsemurhayritys takana).
Tsemppiä ja suu auki neurolla ;)- eräs gaijin
Nyt on sitten porattu neuron vastaanotolla:) Onneksi se on tosi kiva tyyppi ja kannustava kaikin puolin. Mutta joo, eikös ole hassua: se ei voi antaa mulle lähetettä tuohon mainitsemaasi paikkaan, koska alkoholi on mukana kuvioissa...oli itsekin ärtynyt tilanteesta mutta lähete pamahtaa takaisin, koska "juopot" hoidetaan muualla. Noh, nyt on sitten varattu aika sinne minne pitää holistiongelmien vuoksi mennä.
On tääkin. Ihminen alkaa juoda kun ahdistuu sairastumisesta ja "traumatisoituu" aiempien lääkärien pelleilyistä ja niistä seuranneista ongelmista. Sitten vihdoin kun suunsa saa auki, ei alkoholiongelman vuoksi voi saada apua. Mahtavaa. - Telle
eräs gaijin kirjoitti:
Nyt on sitten porattu neuron vastaanotolla:) Onneksi se on tosi kiva tyyppi ja kannustava kaikin puolin. Mutta joo, eikös ole hassua: se ei voi antaa mulle lähetettä tuohon mainitsemaasi paikkaan, koska alkoholi on mukana kuvioissa...oli itsekin ärtynyt tilanteesta mutta lähete pamahtaa takaisin, koska "juopot" hoidetaan muualla. Noh, nyt on sitten varattu aika sinne minne pitää holistiongelmien vuoksi mennä.
On tääkin. Ihminen alkaa juoda kun ahdistuu sairastumisesta ja "traumatisoituu" aiempien lääkärien pelleilyistä ja niistä seuranneista ongelmista. Sitten vihdoin kun suunsa saa auki, ei alkoholiongelman vuoksi voi saada apua. Mahtavaa.Toisin sanoen ei siis hoideta itse "tautia" vaan seurauksia! On se kumma, että kolmessa vuodessa on tapahtunut niin radikaali muutos, että et pääse HYKSin konsultaatiopolille, kun minäkin pääsin! Siis leikkauksia, leikkauksia vaan!
Yritin tässä jo aiemmin sinulle kirjoittaa, mutta S24 väitti, että nikkarini on varattu jollekin muulle henkilölle. Saas nähdä kuinka nyt käy.
Minäkin aikoinani traumatisoiduin jouduttuani n. 5-6 krt/kk ambulanssilla ensiapuun kohtausteni takia; joka kerran sama ruljanssi, paljonko olet juonut (vastasin, että litran vettä), puhallus pilliin (vaikka olin kohtauksen jäljiltä ihan poikki) ja jne.
No, mutta mitä näistä mun menneistä; eikö neurosi edes yrittänyt tehdä lähetettä HYKSiin? Jäikö se siis ihan hänen arviokseen? Minusta on ihan karmeeta, että ihmistä ei auteta alamäessä, olipa mukana alkoholia tai ei. Enkä hetkekään usko, että olisit mikään "holisti" ;) - eräs gaijin
Telle kirjoitti:
Toisin sanoen ei siis hoideta itse "tautia" vaan seurauksia! On se kumma, että kolmessa vuodessa on tapahtunut niin radikaali muutos, että et pääse HYKSin konsultaatiopolille, kun minäkin pääsin! Siis leikkauksia, leikkauksia vaan!
Yritin tässä jo aiemmin sinulle kirjoittaa, mutta S24 väitti, että nikkarini on varattu jollekin muulle henkilölle. Saas nähdä kuinka nyt käy.
Minäkin aikoinani traumatisoiduin jouduttuani n. 5-6 krt/kk ambulanssilla ensiapuun kohtausteni takia; joka kerran sama ruljanssi, paljonko olet juonut (vastasin, että litran vettä), puhallus pilliin (vaikka olin kohtauksen jäljiltä ihan poikki) ja jne.
No, mutta mitä näistä mun menneistä; eikö neurosi edes yrittänyt tehdä lähetettä HYKSiin? Jäikö se siis ihan hänen arviokseen? Minusta on ihan karmeeta, että ihmistä ei auteta alamäessä, olipa mukana alkoholia tai ei. Enkä hetkekään usko, että olisit mikään "holisti" ;)En mä oikeastaan tiedä onko kyse leikkauksista vai mistä mutta siitä ainakin on kyse kuten sanoitkin, että hoidetaan seurauksia, ei syitä. Lähetettä ei tosiaan kirjoitettu, koska kuulemma se tulisi takaisin nykyisten seuraamuksien vuoksi. Kertakaikkisesti ihmeellistä näissä hallinnollisissa määritelmissä on se, kuinka syyt ja seuraukset voidaan niin kauniisti erotella. Kuten kaverinikin naureskelivat, "hoida ensin toi alkoholiongelma pois niin sitten voit saada apua". Jossain pisteessä varmasti meneekin niin, että etanoli tai muut huumausaineet dominoivat niin pahasti, ettei syiden hoitamisesta ole paljon apua ennenkuin on tolpilleen päästy mutta omassakin tapauksessa käyn kuitenkin joka päivä töissä ja tulosta tulee yms. Mutta eipä taitaisi edes proffan lausunto auttaa, jos on määritteet pykäliin kirjoitettu:) Arvaa, että kirosin olleeni rehellinen...juuri tästä etukäteen puhuin työpaikkalääkärille ja tulos oli juuri niin hanurista kuin voi olla.
Juurikin noita samoja "traumoja" omassa päässä liikkuu yhdistettynä ei-toivottuihin lääkkeenvaihtoihin kohtaus- ja muine seuraamukseineen, ylilääkäreiden uskomattomiin puhelinselityksiin jne. Onhan näitä täällä jauhettu:)
Kuitenkin, en mä välttämättä täysin ilman apua jää, sain ohjauksen a-klinikalle, koska se on hoitopaikkani ja ilmeisesti konsultaatiopolikin sinne työntäisi. Täytyy vain toivoa, että sieltä voisi oikeasti jotain jelppiä saada. Neuro yritti olla kovasti kannustava asian suhteen, kuinka olen ajoissa ottanut ison askeleen ja kuten mainitsin, vähän itsekin kiusaantuneen oloinen byrohampaista. Olen vielä luottavainen, ensi viikolla se nähdään!
Kiva, että sullakin kohtaukseton aika jatkuu!
Alakulo, suru ja masennus nyt eivät ole toistensa synonyymejä. Suru kuuluu ihmiselämään samoinkuin alakulokin. Ne menevät ohitse ajan kanssa ja niitten syy on yleensä hyvin konkreettinen. No tietysti sairastamaansa tautiakin voi surra mutta ehkä silloin kuitenkin puhutaan mieluummin masennuksesta. Nyt gaijin otat todella itseäsi niskasta siinä mielessä että kiekaiset ulos seuraavalla lääkärikäynnillä mikä on olotila.
Yksi mikä minulla on pitänyt varmasti masennusta poissa on perheeni. Jos olisin yksin tämän paskan taudin kanssa niin olisin takuuvarmasti hyvin masentunut. Kuten tuolla yhdessä ketjussa kirjoitin itse en ainakaan ole hyväksynyt tätä tautia ja ymmärrän hyvin jos se masentaa mutta onneksi masennukseenkin on nykyään hyviä lääkkeitä. Koita ehdottomasti jättää pois se juominen vaikkei se nyt hälyyttävällä tasolla taida vielä ollakkaan. Se ei ainakaan tee oloasi yhtään paremmaksi. Yksi mikä auttaa takuuvarmasti niin pöhköltä kuin se kuulostaakin on ulkoilu. Onneksi meillä on tuo karvanakki joka kanssa pakottaa menemään ulos päivittäin ja jopa lenkille. Muista rääkästä seuraavan kerran ulos tuntemuksesi. Etteköhän te yhdessä löydä sopivan muodon hoidollesi. Yksi hyvä olisi esimerkiksi keskustelut psykiatrisen erikoissairaanhoitajan kanssa. Itse kävin viime vuoden aikana varmaan lähes kerran kuussa ja nyt viimeinen kontrollikäynti oli noin neljä viikkoa sitten. Ihan hyvä puhua jonkun täysin vieraan ja ulkopuolisen kanssa asioista. Tsemppiä gaijin.- liitos
Minulta vei oman epilepsiani kanssa kymmenen vuotta,ennen kuin aloin tajuta tilannettani.
Aloin ihmetellä kohtauksiani.Ei edes mitään poikkeavaa näkymää,
vaikka ilmoitin aikanaan Tampereella EEG-johdot päässäni kohtausoireista.
Minua tutkittiin viikko yhtäjaksoisesti.
Vasta Mielenterveysseuran paikallisen avustajan kanssa minulle alkoi selvetä,mistä kenkä puristi.
Minulla eivät ole vieläkään tunteet ja järki keskenään kunnossa. Se piti vain itse todeta.
"Liian kiltti lapsi". "Yritä ymmärtää kaikki"."Tyhmää osoittaa omia tunteitaan".
Nyt sanon että "TYHMÄÄ JOS EN VOI PYYTÄÄ ANTEEKSI".
Kaikkien mieleen oleminen ei onnistu keneltäkään.Ainakin oma terveys pettää.
Katso löydätkö nettiosoitteesta paikallista toimipistettä.Henkilöt ovat koulutettuja.
http://www.mielenterveysseura.fi/ - Hugo.
No voihan harmi. Lääkäri voisi rauhallisesti keskustella alkoholin negatiivista vaikutuksista, mutta jos pari silloin tällöin, niin eihän se välttämättä ole yhtään pahasta. Päinvastoin... eriasia, jos sitä yksin juo ja johonkin möykkyyn.
Alkoli lienee aika huono lääke pitkäaikaiseen alakuloon.
Itse en ole koskaan jänistänyt puhumisesta lääkärille, mutta lääkärit on kyllä valitettavasti jotkut jänistäneet sen jälkeen puhumasta mulle ja lopettaneet potilassuhteen... vedoten, että ei luottamusta tai toivoton tapaus. Nyt olen nöyrästi noudattanut lääkärien määräyksiä, kun alkaa lääkärit käydä väliin ja en aina jaksa niitä vaihtaa:D.
Itse yllätyin, että neurologi pystyi määräämään masennuslääkkeen. Jonkin verran maksavat, mutta ei noista mitään haittaa tunnu olevan. Itse olen huomannut, että parhaan olon tuo hirvittävä fyysinen rääkkäys ja musiikki. Muistaakseni sitä rääkkäsit itseäsi kaikella työnteolla... se on paha varmaan ja ainakin kaverini ovat sairastuneet ilman epilepsiaa aina johonkin sen takia. Mahahaava, masennus, alkoholismi etc. Siis alkoholismi, että alkoa on pakko saada ja väkivaltainen, kun käyttää sitä ja muuten aivan lauhkea. - Hugo.
Olethan saanut itsesi kuiville ja lopettanut älyttömän ryyppämisen. Itse olen lopettanut ja nykyisin yön tunnin päivässä ja muuta liikuntaa. Lihakset toimii aivan erilailla, kun niitä on niin paljon ja laihtuminen on todella mieltä piristävää.
T. Vaimo ja lapsia vielä tässä 10 vuoden sisällä.- eräs gaijin
Puhuin neurolle, tai oikeastaan itkin koko käynnin ajan. Menin hoitoon mutta ei tässä kuivilla vesillä olla lähellekkään. Todettu on, että vaikeaa niin kauan kun työ vaatii 10-12 tuntisia päiviä mutta kyllä mä yritän. Tää rajumpi alamäkihän on oikeastaan ollut aika lyhyen aikaa, kolmisen kuukautta ja olen saanut paljon "kehuja" siitä, että lähdin ajoissa liikkeelle. Pohjana on kuitenkin sairastuminen, jolloin lipittely alkoi. Paino ei ooo vielä noussut mutta kunto kyllä laskenut...
Nimim. mies ja lapsia viiden vuoden sisällä:) - Hugo.
eräs gaijin kirjoitti:
Puhuin neurolle, tai oikeastaan itkin koko käynnin ajan. Menin hoitoon mutta ei tässä kuivilla vesillä olla lähellekkään. Todettu on, että vaikeaa niin kauan kun työ vaatii 10-12 tuntisia päiviä mutta kyllä mä yritän. Tää rajumpi alamäkihän on oikeastaan ollut aika lyhyen aikaa, kolmisen kuukautta ja olen saanut paljon "kehuja" siitä, että lähdin ajoissa liikkeelle. Pohjana on kuitenkin sairastuminen, jolloin lipittely alkoi. Paino ei ooo vielä noussut mutta kunto kyllä laskenut...
Nimim. mies ja lapsia viiden vuoden sisällä:)Noh tuo onkin parempi, sovitaan aikataulu:). Itekin oisin kymmenen vuoden päästä täyttänyt jo 50 v.
Tuossa työssä ei kyllä pahemmin ole aikaa sitten ottaa rennosti, mutta ei se alkoholi auta kyllä ongelmiin pidemmän päälle ja helvetin hyvä, että nyt sitten olet huomannut ja jopa itkenyt sen takia. Eiköhän se osoita, että olet tosissasi.
*Tässähän alkaa saada motivaatiota valmistua, kun muutkin raataa... fyysisen kunnon noustessa tekisi mieli jo ja jaksaisi lukea jälleen hullun lailla*.
- Hugo.
Muistelen, että jotain olit lääkärille luvannut, että käyt niissä tapaamisissa. Kertoisitko kokemuksistasi? Itselläni on ollut aika nihkeät kokemukset ja ei ole kyllä ollut minulle toimintaympäristö, jossa viihdyn.
- eräs gaijin
Se on vasta tulossa:) Itseasiassa kyse ei ole liiton tapaamisesta vaan HUS:n sellaisesta. Katsotaan nyt pääsenkö paikalle...
- Hugo.
eräs gaijin kirjoitti:
Se on vasta tulossa:) Itseasiassa kyse ei ole liiton tapaamisesta vaan HUS:n sellaisesta. Katsotaan nyt pääsenkö paikalle...
Luppaus on luppaus ja siitä kiinni... vähän alkaa tuntua, että alat keksiä jo keinoja, joilla väistät sinne menemisen. Ei ne varmasti pure, vaikka saattaa olla helvetin tylsiä!;)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 996084
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h804792Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv983055Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p282863Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska262125Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191516Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3351067Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?861039Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚126981- 48774