Kun kuljet tähtitaivaan alla
kun tähdet sammuvat
kun kuljet pimeässä
matka tuntuu ikuisuudelta
yksinäiseltä
epätoivoiselta
mutta valo asuu yössä
kulkee varjon suojassa
kun kuljet pimessä
joku näkee
joku ottaa sua kädestä
joku seuraa sun jälkiä
ohjaa sua
kulkee sun kanssa
perille asti
olet rakastettu
tiedätkö
milloin yö on musta,
on pimeys jo taittunut
seuraa valoa
jonka yön pimeys
sydämeesi sytytti
joku on
koskettanut sieluasi
on joku joka
ymmärtää
kaikki mitä teet
joku tietää
olet rakastettu
missä kuljetkin.
-R-
kun tähdet sammuvat
kun kuljet pimeässä
matka tuntuu ikuisuudelta
yksinäiseltä
epätoivoiselta
mutta valo asuu yössä
kulkee varjon suojassa
kun kuljet pimessä
joku näkee
joku ottaa sua kädestä
joku seuraa sun jälkiä
ohjaa sua
kulkee sun kanssa
perille asti
olet rakastettu
tiedätkö
milloin yö on musta,
on pimeys jo taittunut
seuraa valoa
jonka yön pimeys
sydämeesi sytytti
joku on
koskettanut sieluasi
on joku joka
ymmärtää
kaikki mitä teet
joku tietää
olet rakastettu
missä kuljetkin.
-R-
Vastaukset 4
Vanhimmat
tämä, juuri näin...
Jossain pimeyden keskeltä valon erottaa paremmin ja olennainen paljastaa kasvonsa ja turha ei näy... aivan kuin pimeään huoneeseen kajastava valo...pimeän avulla valo paljastaa oikeat kasvonsa ja antaa oikeat elämän realiteetit ja itsetunnon...
Kiitos hyvästä runosta ! Pidin ! :)
täysin runoos
kiitos pidin
Liisa
on kirjoittamasi, kaunis ajatus jokaiselle surulliselle kulkijalle. Oli ilo lukea lämminhenkinen runosi.
..kun toit tänne näin rauhallisen, seesteisen ja toivoa herättävän runon luettavaksi : )