Vuonna 2004 keväällä muutin toisella paikkakunnalla sijaitsevaan työasentoon. Muutto oli iloinen asia, mutta pian arjen tultua alkoi ihmetys. Aina kun tulin ovesta sisälle asuntoon, koin kummia tuntemuksia. Ikään kuin "joku" kielteinen henki olisi ollut vastassa ja "käskenyt" minut pois.
Tuntui hölmöltä puhua asiasta, kun mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Oli vain se negatiivinen tunne. Aloin häätää ajatuksissani "häntä" pois, tämä on nyt minun työkotini, etkä mahda sille asialle mitään.
Tuo tunne kiusasi minua ainakin vuoden ajan. Mistä oli kysymys? Kuka/mikä tämä henki oli?
En tunne asunnon historiaa, olisiko asunnossa tapahtunut jotain ikävää. Aiemmin huoneistossa asui pieni yh-äiti pienen lapsensa kanssa. Kentie muitakin.
Tuntui hölmöltä puhua asiasta, kun mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Oli vain se negatiivinen tunne. Aloin häätää ajatuksissani "häntä" pois, tämä on nyt minun työkotini, etkä mahda sille asialle mitään.
Tuo tunne kiusasi minua ainakin vuoden ajan. Mistä oli kysymys? Kuka/mikä tämä henki oli?
En tunne asunnon historiaa, olisiko asunnossa tapahtunut jotain ikävää. Aiemmin huoneistossa asui pieni yh-äiti pienen lapsensa kanssa. Kentie muitakin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoitit itsekin, että arjen tultua alkoi ihmetys. Paikkakunta, työpaikka ja ihmiset sekä asunto olivat sinulle uusia. Taaksesi jätit tutun entisen ympäristön.
Yksinäisyytesi korostui vieraalla paikalla aina, kun tulit asunnolle. Yksin alkaa helposti "vaistota" että jokin olisi tilassa, vaikk siellä ei kukaan toinen ihminen ollut.
Vuoden kuluttua olit jo sopeutunut ja asettunut taloksi uudelle paikkakunnalle ja ilmiö katosi.
Kysymys on siis mielen kokemasta epävarmuudesta ja juurettomuudesta uudessa ympäristössä. Mahdollisesti asunnossa oli myös jotain, joka toi mieleesi jotain aikaisempia epämukavuuden ja turvattomuuden tilanteita.
Kysymys ei ollut hengistä, vaan oma mielesi tuotti kokemuksen.
Todellakin, kaikesta hyvästä huolimatta mukana oli paljon yksinäisyyden tunnetta.
Lämpimät kiitokset pikaisesta vastauksesta.