Säteet taivaalta
hangella kirkkaus
kevät, anna voimaa
hämyisiin päiviin
elämä taantuu
hiipuu ajatukset
tummat varjosi
kietovat omiani
väsynyt olet
niin minäkin
suuremman edessä
avuton kumpikin
jaksaa yritän
niin sinäkin
hangella kirkkaus
kevät, anna voimaa
hämyisiin päiviin
elämä taantuu
hiipuu ajatukset
tummat varjosi
kietovat omiani
väsynyt olet
niin minäkin
suuremman edessä
avuton kumpikin
jaksaa yritän
niin sinäkin
Vastaukset 8
Vanhimmat
pieni olet Sinä ihminen, pieni
maailmankaikkeudessa. Tule ja ole minun, yhdessä
jaksamme huomiseen.
Tuollaiset ajatukset tuli runostasi mieleen.
Haikea, mutta mieleeni - ehkä juuri siksi.
sitä on ihminen, jos toinenkin, kaikkinensa. Aikas hyvin tulkittu. Kiitos sinulle.:)
...sitä voimaa
joka on auttanut tähänkin asti
kahlaamaan halki pimeyden
anna rakkaus...
kaunis runosi on kuin rukous
hento ja heiväröinen
mutta vahvaksi kasvava
rakkaudella.
huippu hienoa tekstiä.
hyvä upea vergeet...!!!
voimaa kahdelle väsyneelle, jaksamista. Eipä sen ihmeempää. Pieni on ihminen kaiken keskellä. Kiitos, kun luit tämänkin.:)
runo ihmisen pienuudesta ja avuttomuudesta maailman suuressa keinussa jossa tuuli heittelee meitä kuin hiekanjyviä.Kun aina siinä tilanteessa olisi se toinen ihminen jonka kättä puristaa ja jakaa niin voima kuin voimattomuuskin,se tuo uskoa uuteen päivään. KIITOS!
voipi kertoa enemmänkin kirjoittaessaan, tämä taisi olla sellainen tarina. Perusajatus näyttää selvinneen, muu onkin sitten jokaisen omassa harkinnassa. Kiitos sinullekin isosti kommentistasi.:)
Tämä oli hieno. Pieni ihminen avuton suuremman edessä. Kaksi väsynyttä saa tukea ja lohtua toisistaan.
että oli mieleinen, elämä luutii meitä joskus kovemmalla kädellä, mutta ei auta kun heittää taakka selkään ja kantaa, itse kunkin. Kiitos sinullekin kyläilystä.:)