saa meidät eroamaan.
Vaimoani on vaivannut pitkään masennus. Hän on yrittänyt kerran itsemurhaakin mutta juuri ja juuri sain ajoissa toimitettua lääkehuuruisen vaimoni sairaalaan. Elämä eteni hetken hyvin kunnes alkoi taas syöksy kausi. Oli riitaa ja oli hyvää aikaa. Kunnes yhtäkkiä haki hän eroa. Lähi sukulaiseni kuoli samaan aikaan ja ilmeisesti oma kova suru sai hänet kääntymään puolelleen ja perui hän eronsa.
Aika eteni ja riidat vaan paheni.
Vaimoni mieli hyppii niin laidasta laitaan. Kun hän on hyvällä päällä niin elämä on todella ruusuista, huonoina päivinä hän on hiljaa, murjottaa, vetäytyy omiin oloihin, ei puhu, ei vastaa kysymyksiin ja viime riidassa suuttui niin että löi minua kasvoihin ja sain laseistani verta vuotavan haavan nenääni.
Hänen sukulaisensa ei tajua hänen tilaansa koska vaimoni on ulospäin hyvin puhelias ja iloisen oloinen paitsi että huonoina aikoina ei hän pidä mitään yhteyttä lähimmäisiinsä.
Tästä hänen suku on saanut päähänsä että minä olen kaiken pahan alku ja patistavat he meitä eroon ja manipuloivat sairasta vaimoani minua vastaan.
Kiusaaminen, haukkuminen, henkinen ja fyysinen väkivalta kävi jo niin suureksi ja pahaksi minua kohtaan sekä vaimolta että hänen suvultaan sai aikaan sen että minä lähden ja eroan.
En haluisi jättää sairasta vaimoani yksin koska tiedän että hän sisimmässään rakastaa minua eikä haluaisi eroa ja jää hän yksin teini ikäisten lapsiensa (ei minun lapsien) kanssa.
Saattaa hän koska vaan tehdä itselleen pahaa mutta niin se meni omakin mielenterveys toista "hoitaessa". Itsetunto nollissa, epäluulo ja vainoharhaisuus valtaa oloa ja pettymyksistä tullut masennus, ikävä, kaipuu ja suru mutta kai näin on parempi.
Vaimoani on vaivannut pitkään masennus. Hän on yrittänyt kerran itsemurhaakin mutta juuri ja juuri sain ajoissa toimitettua lääkehuuruisen vaimoni sairaalaan. Elämä eteni hetken hyvin kunnes alkoi taas syöksy kausi. Oli riitaa ja oli hyvää aikaa. Kunnes yhtäkkiä haki hän eroa. Lähi sukulaiseni kuoli samaan aikaan ja ilmeisesti oma kova suru sai hänet kääntymään puolelleen ja perui hän eronsa.
Aika eteni ja riidat vaan paheni.
Vaimoni mieli hyppii niin laidasta laitaan. Kun hän on hyvällä päällä niin elämä on todella ruusuista, huonoina päivinä hän on hiljaa, murjottaa, vetäytyy omiin oloihin, ei puhu, ei vastaa kysymyksiin ja viime riidassa suuttui niin että löi minua kasvoihin ja sain laseistani verta vuotavan haavan nenääni.
Hänen sukulaisensa ei tajua hänen tilaansa koska vaimoni on ulospäin hyvin puhelias ja iloisen oloinen paitsi että huonoina aikoina ei hän pidä mitään yhteyttä lähimmäisiinsä.
Tästä hänen suku on saanut päähänsä että minä olen kaiken pahan alku ja patistavat he meitä eroon ja manipuloivat sairasta vaimoani minua vastaan.
Kiusaaminen, haukkuminen, henkinen ja fyysinen väkivalta kävi jo niin suureksi ja pahaksi minua kohtaan sekä vaimolta että hänen suvultaan sai aikaan sen että minä lähden ja eroan.
En haluisi jättää sairasta vaimoani yksin koska tiedän että hän sisimmässään rakastaa minua eikä haluaisi eroa ja jää hän yksin teini ikäisten lapsiensa (ei minun lapsien) kanssa.
Saattaa hän koska vaan tehdä itselleen pahaa mutta niin se meni omakin mielenterveys toista "hoitaessa". Itsetunto nollissa, epäluulo ja vainoharhaisuus valtaa oloa ja pettymyksistä tullut masennus, ikävä, kaipuu ja suru mutta kai näin on parempi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuo tilanteesi. Oletko mahdollisesti yrittänyt keskustella vaimosi sukulaisten kanssa kokonaistilanteestanne? Itse sain sen käsityksen tekstistäsi, etteivät he ymmärrä tilanteestanne yhtään mitään ja siksi syyttävät siitä sinua sillä "ulkopuolistahan" on aina helpointa syyttää asioista varsinkin kun ei tiedä yhtään mitään varsinaisista syistä.
Onko vaimollasi lääkitys kohdallaan ja mitä olette keskustelleet keskenänne silloin kun hän on "paremmalla" tuulella? Onko vaimosi myöntänyt itselleen, sinulle ja sukulaisilleen, että hän sairastaa kaksisuuntaista?
Mielenterveysongelmat aiheuttavat todella usein perheiden hajoamisia jo tietämättömyydenkin takia.
Jos kuitenkin tunnet, että olet tehnyt kaiken voitavasi, niin kyllä sinun on parempi astua sivuun jo pelkästään oman mielenterveytesi vuoksi. Joskus on myös helpompi "hoitaa" toista hieman syrjemmältä.
Tsemppiä teille molemmille!!!
tilanne... Itse sairastanut kaksisuuntaista koko ikäni, edelliset viisi vuotta saanut lääkitystä siihen. Jos vaimosi sairastaa bipolaarihäiriötä, olisi ensisijaisen tärkeää, että hän saisi diagnoosin siihen, ja asianmukaisen lääkityksen. Itselläni käytössä orfiril long, lamictal, temesta ja seroquel. Kertoessasi vaimostasi, tunnistan hänen käytöksestään itseni silloin, kun olen ilman lääkitystä. Mielialat heiluu ääripäästä toiseen, välillä teen innolla kaikkea ja välillä en jaksa mitään. Manian aikana olen hyvin sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut, mutta myös holtiton, ja depression aikana sulkeudun täysin omiin oloihini ja helpotan henkistä tuskaa fyysisellä kivulla. Oletko huomannut vaimossasi näitä piirteitä? Mikäli olet, niin yritä saada hänet MTT:n lääkärin vastaanotolle, jossa hän saa mahdollisen diagnoosin ja asianmukaisen lääkityksen ja hoidon. Valitettavasti tässä sairaudessa ei suurimmassa osassa tapauksista riitä pelkkä lääkehoito, vaan myös terapia, vertaistukiryhmät tai kuntoutus ovat olennaisia henkisen tasapainon kannalta. Yritä jaksaa siihen asti, että saatte selville mikä häntä vaivaa.
Ps: Tällä keskustelulinjalla liikkuu paljon ahdasmielisiä kusipäitä, jotka huvikseen käyvät haukkumassa hulluksi ja käskevät tappaa itsensä. Siksi haluan kertoa, että vaikka bipolaarihäiriö luokitellaan mielenterveyden sairaudeksi ja sitä hoidetaan psyyke ym. lääkkeillä, kyseessä ei silti ole mielensairaus kuten esim skitsofrenia, vaan kyse on ELIMISTÖLLISESTÄ viasta, tarkemmin sanottuna, AIVOJEN KEMIALLISEN TASAPAINON HÄIRIÖSTÄ.
Toivottavasti sait edes vähän infoa mahdollisesta tilanteesta ja voimaa jaksaa. Tsemppiä teille molemmille!!
no mikäs sitten skitsofrenian aiheuttaa jos ei "aivojen kemiallinen epätasapaino"?
trauma, ylitsepääsemätön stressi, mahdollinen aivovamma esim. Käy kuule katsomassa ketju "infoa" niin opit säkin jotain.
Bipolaarisairaus on kyllä mielisairaus siinä mielessä, että se on mieli joka sairastuu aivojen kemiallisen häiriötilan seurauksena. En häpeä tunnustaa olevani mielisairas; käytän itsestäni ja sairaista lähiomaisistani jopa ilmaisua hullu ilman sen suurempia tuskia.
Herää kysymys, miksi elimellinen sairaus olisi jotenkin hienompaa kuin psyyken sairaus.
Jos skitsofrenia ei ole aivokemian häiriö, miten siihen voidaan vaikuttaa kemiallisesti eli lääkkeillä?
neurologinen sairaus, niinkuin epilepsia, mutta tunnepuolella aivoissa.
KERROIT OIKEAA TIETOA SAIRAUDESTA.OLEN OMAINEN JA NÄIN MINULLE ON MYÖS KERROTTU -SE ON VAIN NIIN VAIKEAA SITÄ SAIRASTAVAN KÄSITTÄÄ JA MYÖS OMAISENKIN KOSKA NORMAALISESTIKIN ME JOSKUS VOIMME OLLA "OIKUTTELEVIA".LÄÄKITYS ON TÄRKEÄÄ .MYÖS MONESSA MUUSSA SAIRAUDESSA .
JAKSAMISTA KAIKILLE
Kuule, vaimosi on niin sairas, että teet palveluksen kaikille, kun viet hänet psykiatrille. Jos ei suostu lähtemään, niin tk-lääkärikin käy. Hän voi kirjoittaa pakkohoitolähetteen psyk. sairaalaan, jonka "saa" aina sillä perusteella, että on toisille tai itselle vaarallinen. jos aiot jättää hänet ja hän vaikka uhkaa itsemurhalla, soita ambulanssi. Bipolaarihäiriöön kuuluu juuri nuo mielialanvaihtelut ja agressiivisuus ym. Oikeasti hän ei varmasti ole paha, vaan sairas. ja muuten, sukulaisista viis!