haluaisin tappaa itteni ihan pelkästään sen takia että en siedä omaa ulkonäköäni lainkaan. se on suurin syy miksi haluan tappaa itseni juuri nyt.
en voi mennä ulos ulkonäköni takia, koska en halua muiden näkevän kasvojani.
en voi ostaa enää uusia vaatteita itselleni, koska en voi mennä enää kauppoihin sovittamaan vaatteita, koska siellä on iso peili josta näen itseni. joten ostan aina muutamaa numeroa liian isoja jotta ne varmasti ovat isoja ja peittävät vartaloni.
mä tiedän etten tuu ikinä hyväksymään ulkonäköäni niin miksi pitäs ees elää? lääkärit tunkee käteen masennuslääkkeitä mutta miten hitossa ne muka vaikuttavat siihen mitä mieltä olen itsestäni?
kieltäydyn syömään niitä, ihan sama meneekö siitä kelan tuet alta pois ja joudun kodittomaks. enemmä syitä ainakin sitten miks on parempi kuolla nyt eikä huomenna.
hauskinta tässä on se, että ymmärrän järjen kanssa että on varmaan mustaki rumempia ihmisiä maailmassa, mutta tunnetasolla ajattelen itseäni kaikista rumimmaksi mitä tähän maailmaan on ihmisiä syntynyt.
muutaman kerran oon jo oksentanu pelkästään sen takia että katoin omaa naamaa peilistä.
tälläiseen ei taida olla hoitoa? sanovat mielenterveystoimistolla että puhumalla auttaa, mutta ei ole auttanut vieläkään? parempi siis kuolla
en voi mennä ulos ulkonäköni takia, koska en halua muiden näkevän kasvojani.
en voi ostaa enää uusia vaatteita itselleni, koska en voi mennä enää kauppoihin sovittamaan vaatteita, koska siellä on iso peili josta näen itseni. joten ostan aina muutamaa numeroa liian isoja jotta ne varmasti ovat isoja ja peittävät vartaloni.
mä tiedän etten tuu ikinä hyväksymään ulkonäköäni niin miksi pitäs ees elää? lääkärit tunkee käteen masennuslääkkeitä mutta miten hitossa ne muka vaikuttavat siihen mitä mieltä olen itsestäni?
kieltäydyn syömään niitä, ihan sama meneekö siitä kelan tuet alta pois ja joudun kodittomaks. enemmä syitä ainakin sitten miks on parempi kuolla nyt eikä huomenna.
hauskinta tässä on se, että ymmärrän järjen kanssa että on varmaan mustaki rumempia ihmisiä maailmassa, mutta tunnetasolla ajattelen itseäni kaikista rumimmaksi mitä tähän maailmaan on ihmisiä syntynyt.
muutaman kerran oon jo oksentanu pelkästään sen takia että katoin omaa naamaa peilistä.
tälläiseen ei taida olla hoitoa? sanovat mielenterveystoimistolla että puhumalla auttaa, mutta ei ole auttanut vieläkään? parempi siis kuolla
Vastaukset 2
Vanhimmat
minulla on ollut (ja on välistä vieläkin) ihan samoja tuntemuksia.
Se alkoi joskus 14-15 vuotiaana, että aloin inhota omaa ulkonäköä, varsinkin naamaa. Hoin parhaalle kaverille kyllästymiseen asti, kuinka ruma olen jne... ja todella tunsin itseni kamalan vastenmieliseksi (onneksi minulla oli edes se yksi ystävä).
Mutta haluan lohduttaa sinua, että vaikka sanot, ettet koskaan tule hyväksymään ulkonäköäsi, niin saatat olla väärässä. minä ajattelin aivan samoin vielä muutama vuosi sittenkin.
Mutta kun ikää on nyt tullut (melkein 30), niin nykyään joskus jopa olen ihan tyytyväinen naamaani, kun katson peiliin! Ja se on todella helpottavaa, kun ei tarvitse kokoajan miettiä sitä rumuuttaan.
Mutta edelleen on minulla on vielä kausia, jolloin juuri ne sovituskopit ovat kamalia, vaateostoksilta tullessa on kamalan paha mieli. Ja valokuvissa itsensä näkeminen on edelleen hirveää.
Mutta on minua sanottu useinkin nätiksi, ja alan viimein itsekin uskoa että olen ihan ok.
Kyllä minä uskon että sinullekin vielä koittaa päivä, jolloin ajattelet eri tavalla. Älä luovuta:)
BDD-diagnoosi`? Millaisessa terapiassa käyt?