Aika monessa tapauksessa lihavuus on alkoholismiin verrattavissa oleva sairaus. Siis henkistä laatua.
Siinä missä juoppo rauhoittaa itsensä viinalla tai muilla mömmöillä pistää lihava lisää läskiä pinnan alle. Eli syö hoitaakseen mielenterveyttään.
Ja kaikenmaailman painonvartijat yms. ovat kehittäneet loistavan bisneksen tämän ruljannssin ympärille. Nerokasta.
Siinä missä juoppo rauhoittaa itsensä viinalla tai muilla mömmöillä pistää lihava lisää läskiä pinnan alle. Eli syö hoitaakseen mielenterveyttään.
Ja kaikenmaailman painonvartijat yms. ovat kehittäneet loistavan bisneksen tämän ruljannssin ympärille. Nerokasta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Noin se menee. Erilaisten dieettien avulla hoidetaan aivan väärää asiaa. Ihminen, joka on ahdistunut syvältä mielestään, ei pysty toimimaan järkevästi, vaikka kuinka yrittäisi. Kyse ei ole pelkästä tahdonvoimasta, vaikka sitäkin pitää löytyä paranemiseen. Pitäisi hoitaa sitä häiriötä, mikä tuon syömisen aiheuttaa, mutta jos se osaisi, niin voisi saada Nobelin palkinnon. Ahdistusta pitäisi varmaan hoitaa, mutta ei rauhoittavilla, koska ne tekee entistä passiivisemmaksi. Terapiaa, jotain....
Nykyisin älyttömän moni on ahdistunut.
Onko tämä läntinen yhteiskunta ahtaine ja tehokkaine arvoineen jotenkin sairas ja vääristynyt.
Ihmiset eivät ole sitä mitä he vapaasti olisivat.
Ehkäpä lihavuuden juuret ovat syvemmällä kuin moni asioiden laatikoija osaa ajatellakkaan.
Itse syön yksinäisyyteen, masennukseen, huonoon itsetuntoon, yms. yms. yms... Ilman ruokaa en muuta tekisikään kun murehtisi surkeaa olemassaoloani. Herkuttelulla saa edes hetkeksi hyvän olon aikaiseksi, mutta jälkeenpäin tulee katumus ja paha olo... aivan kuten juomisesta tulee krapula. Mutta ei sitä noin vaan lopeteta jos ei ole muutakaan sisältöä elämässä.
Alkoholismi ei ole sairaus, se on riippuvuus. Huumeidenkäyttökään ei ole sairaus vaan riippuvuus. Riippuvuussuhde ruokaan toki voi ihmisellä olla, ainakin psykologinen, miksei myös fyysinen, mutta kyse ei ole sairaudesta Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.
Olipa se sitten sairautta tai riippuvuutta, niin ruuasta irrottautuminen on vielä hankalampaa kuin muista riippuvuuksista. Alkoholin, tupakan, huumeet yms. voi jättää kokonaan pois, mutta ruokaa ei. On paljon vaikeampaa joutua tasapainoilemaan riippuvuuden kanssa joka ikinen päivä, kuin olla kokonaan ilman.
Miten voit sanoa asian noinkin varmasti?
Ja yleispätevästi.
Pitääkö tuo väitteesi todellakin kutinsa kaikkien alkoholistien, ylensyöjien yms. kohdalla?
Eiköhän niitä ylensyöjiäkin ole monenlaisia. Osa varmaan lihoo vain siksi, etteivät tiedä tarpeeksi terveellisestä ravinnosta. Osa ei vain oikein tiedosta, mitä tekee, tai ei välitä. Mutta sitten on kyllä niitä, jotka syövät tukahduttaakseen ahdistustaan. Heitä on aika paljonkin. Onko se riippuvuus vai sairaus vai onko riippuvuus sairaus, siitä lienee turha kinata. Lihavuuttakin pitäisi kuitenkin hoitaa itsekunkin tarpeen mukaan. Riippuvuutta on aivan turha hoitaa luennoimalla ja dieeteillä. Jotain muuta pitää keksiä.
Kynsienpureskelussa ei ole mitään järkeä, siitä huolimatta on lukuisia ihmisiä jotka jyystävät sormenpäänsä verille vaikka hyvin tietävät että ei pitäisi.
Toiset ihmiset ovat toisia herkemmin kaikkien näiden ns. pakkomielteiden uhreja. Kaikilla on varmasti jotain vastaavanlaista mutta se ei häiritse.
Miten näistä pääsee sitten eroon.
Tekemällä maneerit vaikeiksi ja vastenmielisiksi on yksi tapa joka tepsii aika hyvin.
Tätähän on käytetty alkoholismin hoidossa ja kynsienpureskelussa.
Toinen tapa on tietysti henkilökohtainen valaistuminen malliin, "en ole tapojeni orja".
Läskistymiseen ensimmäisen tavas soveltaminen on perin hankalaa, mutta jälkimmäistä voisi kokeilla.
Kyllä uskoisin että väitteeni pitää paikkaansa. Riippuvuutta voi toki olla erilaista kuten sanoin, fyysistä tai psyykkistä mutta jos ihmisen on pakko mättää mahaansa uskomattomia määriä ruokaa, on mielestäni kyse riippuvuudesta eikä suinkaan mistään normaalista "herkuttelusta", siis varsinkin kun kyse on oikeasti ylensyöjistä...
Se on sitten eri asia jos on laihtunut pitkällä aikavälillä ns. normaalien mutta epäterveellisten ruokailutottumusten vuoksi.
Samalla tavalla voisin sanoa että anorektikko on riippuvainen nälästä ja siitä että on laiha, laihuuden tunteesta, keveydestä, itsekontrollista...Anoreksia tosin on mielestäni lähempänä psyykkistä sairautta koska siinä kaikki kulminoituu vääristyneeseen kehonkuvaan. Missä taas ahmija on riippuvainen ruoan aiheuttamasta hyvänolontunteesta. Motiivit ovat siis hieman erilaiset.
Se on sitten eri asia jos on LIHONUT pitkällä aikavälillä ns. normaalien mutta epäterveellisten ruokailutottumusten vuoksi.
riippuvuus, eikä mielentereysongelma. Kyseessä ei ole myöskään ahdistus. Kyseessä on ihmisten, varsinkin lihavien, laiskuus.
Laiskuudesta pitäisi pyrkiä eroon. Kaikillahan meillä on jokin ongelma, mutta kaikki eivät vaan tajua hoitaa ongelmiaan oikein. Jos tuntuu, että on jokin sairaus niin sitten pitää hakeutua hoitoon. Jos on liikakiloja niin pitäisi etsiä itselleen sopiva tapa laihduttaa. Jos ahdistaa pitäisi pyrkiä selvittämään miksi ahdistaa. Tärkeintä olisi tunnistaa oman elämän ongelmat ja selvittää mitä millekin asialle voi tehdä.
Liian usein laiskuus estää ihmistä toimimaan oman hyvinvoinnin eteen. Toki sairauksista johtuvaa lihavuuttakin on olemassa, mutta missään nimessä lihavuus ei ole sama asia kuin mielenterveydellinen ongelma.
Ruoka ja varsinkin hiilihydraatit tutkitusta aiheuttavat hyvänolon tunnetta, kiihdyttäen serotoniinin eritystä aivoissa. "Hyvä ruoka, parempi mieli" sanotaan mainoksessakin ja siinä on vissi perä. Kyllä ruokaan ja sen aiheuttamaan hyvänolontunteeseen voi jäädä koukuun siinä missä muihinkin nautintoaineisiin. Suklaa on esim. kuuluisa koukuttavuudestaan.
Se ei tietenkään ole mikään tekosyy mättää herkkuja napaansa kaiken päivää, eikä se estä ketään laihtumasta tai pysymästä normaalipainoisena. Riippuvuudesta voi päästä eroon. Jos haluaa.
Laiskuudella ei mielestäni ole mitään sen kanssa tekemistä. Useimmiten kyse on vain siitä että ihminen ei onnistu laihdutustavoitteissaan koska ihmismieli on heikko ja ruoka aiheuttaa liian hyvän olon. Samasta syystä alkoholistikin retkahtaa. Ei sillä ole mitään mitään tekemistä laiskuuden kanssa, pikemminkin itsekurin ja mielen vahvuuden. Vahvan mielen omaava pystyy muuttamaan omaa käytöstään. Päättäväisyys, itsekuri, oman itsensä tunteminen ja ymmärtäminen, niistä on kyse.