Menneisyyden vanki

Laitetaan nyt tälle palstalle tämä juttu.

Eli pikkuhiljaa alkanut ärsyttämään tämä, miten menneisyyden perusteella voidaan luokitella ihminen melkein hulluksi ja psykoterapiaa kaipaavaksi, aina kun käy lääkärissä ja jos sattuu olemaan kyseessä jokin sellainen asia mihin lääkäri sitten kyselee menneisyydestä että onko silloin tapahtunut jotain erikoista. Niin aina kun kerron mitä on tapahtunut niin heti ollaan tuputtamassa psykiatrille aikoja, pitäisi puhua asiasta ammattilaisen kanssa. Vaikka olen kyllä silloin lapsena puhunutkin psykiatrin kanssa (tämäkin oli pakollinen koska olin silloin sairaalassa kolarista saatujen vammojen vuoksi ja siellä sitten piti käydä tutkimuksissa, yms. mistä ei voinut kieltäytyä), mutta tähänpä lääkäri vain sanoikin, että kun aikuisena en ole jutellut niin se kannattaisi, koska lapsena näkee asiat eri tavalla kuin aikuisena.

Se mitä minulle on tapahtunut, äitini kuoli kun olin pieni lapsi. Siitä on jo 18 vuotta kun tämä tapahtui ja nyt olen jo yli 2-kymppinen. Menneisyyteni kanssa sujut ainakin minä itse, mutta ärsyttää tämä kun sitten joku lääkäri, tms. heti kun kuulee asiasta alkaa neuvomaan miten kannattaisi puhua ammattilaisen kanssa.

Tämä alkaa jo todella ärsyttämään, en näköjään pääse menneisyydestäni ikinä eroon, tai siis en pääsekään, se on tapahtunut mikä tapahtunut. Mutta se, että eikö sitä nyt voida tajuta että olen psyykkisesti terve vaikka kovia olen kokenutkin. Aika masentavaa jos joka ikinen kerta kun lääkäri kyselee menneisyydestäni niin on heti tuputtamassa psykiatrille aikoja. Varmaan vielä sittenkin kun olen yli 5-kymppinen ja vaihdevuodet alkavat ja niiden takia hakeudun lääkäriin niin varmaan sittenkin vielä tämä kummittelee. Miksi menneisyyden perusteella luokitellaan ihminen hulluksi vaikka siitä olisi kuinka kauan aikaa ja vaikka sitä on miten tasapainoinen ihminen ja lääkärikin varmasti huomasi sen miten tasapainoinen olen. Silti menneisyyteni takia tällaista... Ärsyttävää.

Onko mulla vastaavanlaisia kokemuksia?