Hei kaikki genetiikkaa opiskelevat. Millaisia ovat pääsyvaatimukset koulutukseen ja minkälaista opiskelu? Oletko tykännyt alasta? Kerro kaikki mahdollinen mitä mieleen tulee. Kiitos jo etukäteen!
genetiikka
opiskelija
187327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Missä Suomessa on genetiikan laitos, jossa sitä voisi lukea pääaineena?
Siis, unohda koko juttu, ellet halua valmistua kortistoon... Ei nimittäin riitä, että opiskelet biologiaa (genetiikkaa pääaineena), vaan sen jälkeen luvassa on hermojaraastava väitöskirja, johon saa uppoutumaan huonossa tapauksessa yli viisi vuotta. Kamalinta on, ettei sen jälkeenkään ole takuita töistä, siis et ainakaan missään vaiheessa tule tienaamaan riittävästi rahaa, vaan elät useimmiten apurahojen turvin, josta ei kerry edes eläkettä. Olen ainakin nähnyt lukuisia tapauksia, joten suosittelisin etsimään jonkun muun, siis järkevämmän alan. Tietysti, jos on tosi ideologisti ja varakkaat vanhemmat, niin elämän saa kulumaan vaikka aidan seipäässä, eikä tarvitse huolehtia raha-asioista.
Elikkä alalla on huonot tulevaisuudennäkymät ainakin Suomessa. Jos on biotieteistä kiinnostunut, niin kannattaa harkita vaikka bioinformatiikkaa, genetiikkaa voi sitten lukea vaikka sivuaineena.
Kiitos kommenteista. Tarkoitus olisi tosiaan saada sellainen ammatti, ettei tarvitsisi roikkua kortistossa. Opiskelen yliopistossa alaa, jolla on hyvät ja kasvavat työllisyysnäkymät, mutta työnkuva on hyvin epämääräinen ja tuntuu etten jaksaisi koko ikääni olla kyseisellä alalla. Pääaineen vaihto taitaa olla edessä. Kertokaapa vielä muista biologian tai bioalan suuntautumisvaihtoehdoista, työllisyysnäkymistä ja itse työstä.
Siis, mielestäni biotieteenaloilla on yleensä ottaen huono työtilanne. Varmaanki tuo bioinformatiikka olis niistä kuitenki paras vaihtoehto, tosin en tiedä siitä faktaa. Jos todellakin on kiinnostunut labrahommista tai muusta tutkimukseen liittyvästä, varteenotettavin vaihtoehto on ehdottomasti lääkis. Siis on mahdollisuus ruveta tutkimaan ja aloittaa väitöskirja jo opintojen ohessa, eikä vasta maisterin jälkeen, kuten luonnontieteellisellä. Tai sitten voi tehdä siinä sivussa varsinaista lääkärintyötä, niin ei ainakaan tarvi miettiä työttömyyttä ja rahahuolia, kuten biologina tai biokemistinä.
Mitä itse työhän tulee, niin se on ainaki molekyylibiologina, geneetikkona ja biokemistinä labrassa hääräämistä. Niin ja työn tuloksesta ei voi koskaan olla varma, jutut menee tai sitten ei mene. Eli tätä tarkoitin myös ajallisesti pitkällä väitöskirjalla ja ilman väitöskirjaa on taas yleensä turha hakea töistä esim. teollisuuden tai lääkefirmojen parista. Ellei nyt sitten halua päätyä lääke-esittelijäksi, mitä voi mun käsityksen mukaan tehdä sairaanhoitajan koulutuksellakin, eikä haaskata montaa vuotta yliopistossa.
Lääkis on pois laskuista atooppisen ihon vuoksi (harmi), mutta täytyy varmaan ottaa tarkemmin selvää tuosta bioinformatiikasta. Kiitos tiedoista Täti. Ja muutkin, laittakaa vielä lisää kommentteja.
Kuka sulle on sanonut että atooppisen ihon takia ei käy lääkis? Ei suurin osa lääkäreistä joudu olemaan tekemisissä minkään ihoa ärsyttävien kemikaalien tai materiaalien kanssa. Opiskeluaikanakin pääset varmasti lääkärintodistuksella "laistamaan" niistä yhden käden sormilla laskettavista kerroista jolloin ihottumallasi voisi olla jotakin merkitystä.
Lähinnä haitaksi voisi muodostua (tämä on nyt sitten vitsi ;)) jos ihosi näyttää niin kaamealta että potilaat pelästyvät kuoliaaksi.
Siinäkin tapauksessa voit hakeutua 100% potilastyön ulkopuolelle, esim. patologiksi, laboratoriolääkäriksi, kliiniseksi mikrobiologiksi, tutkijaksi tai muuksi vastaavaksi.
Täti on hiukan hakoteillä tekstinsä kanssa.
Bioaloilla voi monessa paikoissa aloittaa väitöskirjan teon jo opiskelun aikana, mikä ei kuitenkaan aina ole järkevää (lääketieteessäkään). Totta on että tällä hetkellä työpaikkanäkymät ovat huonot, mutta eivät ne lääkäreilläkään kehuttavia ole, jos haluaa pysytellä kasvukeskuksissa.
Bioaloilla (biotekniikka, biokemia, molekyylibiologia, biofysiikka jne.) löytyy paljon tutkijakouluja, joissa on mahdollista tehdä väitöskirjoja.
Ja kuule täti, ne labrassa tehtävät hommat on aina yhtä epävarmoja, olet sitten lääketiedettä tutkiva tai biotieteitä tutkiva tutkija, samat Murphyn lait ne koskee kaikkia...
Ilmankin väitöskirjaa pääsee takuulla töihin hyviin työpaikkoihin teollisuuteen, väitöskirja on välttämättömyys VAIN jos aiot jäädä yliopistolle töihin. Töitä kyllä löytää jos niitä aktiivisesti hakee.
Ei millään alalla pääse heti parhaille työpaikoille, jostain täytyy aina aloittaa.
Lääketieteellinen genetiikka on oma lääket. erikoisalansa - oletko harkinnut sitä? Vaatii kyllä lääkikseen pääsyn, mutta olet jo yliopistossa joten tietänet systeemit.
No, ehkäpä kaikkien ulkomaille ehtineiden biologien kannattaa vakavasti harkita paluuta Suomeen, jos kerran siellä on niin ruusuinen tilanne kaikille, siis jopa ei-tohtoreille. Ja muuten, ei niissä tutkijakouluissakaan rikastumaan pääse, vaikka paikan saisikin! Halusinkin neuvoa ylläolevaa kysyjää, että jos haluaa VARMAN tulevaisuuden, niin suosittelisin ehdottomasti jotain muuta kuin biotieteitä. Mitä Murphyn lakeihin tulee, niin tiedän vallan hyvin, että ne koskee kaikkia. Mutta ketä nyt kiinnostaa, saako lääkisläinen väitöskirjaansa koskaan päätökseen, mutta biologin tulevaisuus riippuu hyvinkin siitä.
Enpä oikeastaan tiedä mistä olen saanut päähäni ettei ihottuman kanssa pärjäisi lääkiksessä (ihottumani on melko lievää vetistävää tyyppiä ja lähinnä vain kämmenien sisäpuolella). Varmaankin olen lähinnä ajatellut sitä käsien pesun määrää (luullakseni) mikä itse ammatissa on tarpeen. Ja sitä, miten ihottumani vaikuttaisi työllistymiseen. Tutkijalinjalle taitaa olla melko vaikea päästä, mutta muut mainitsemasi vaihtoehdot kuulostavat mielenkiintoisilta.
Kuulostaa todella hyvältä! Osaatko sanoa minkälaista on käytännön työ tällä alalla? Entä erikoistutaanko tähän vasta lisensiaatti tutkinnon jälkeen, tutkijalinjalla vai miten?
tietääkö joku, millainen työllistymismahdollisuus siellä on, jos lähtee biologiaa tai molekyylibiologiaa lukemaan? Tai vaikka evoluutiobiologiaa?
Bioinformaatikkojen työllistymistilanne on, jos mahdollista, kuin geneetikkojen. Maisteriopintojen jälkeen ainoa vaihtoehto on väikkäri ja loppu elämä apurahojen kanssa tappelemista(ja vanhuus ilman eläkettä). Geneetikoilla ja biokemisteillä sentään on olemassa työpaikkoja yksityisellä sektorilla, ne puuttuu bioinformaatikoilta.
Nosto!
Jos haluaisi genetiikkaa opiskella, niin olisiko paras koulutusala biologian koulutusohjelma vai mikä? Ja haluaisin nimenomaan perehtyä ihmisten ja eri sairauksien genetiikkaan.
Sama täällä!
Perinnöllisyystiede ja genomiikka kiinnostaisivat erästä tänä keväänä valmistuvaa.
Mistäköhän kannattaisi aloittaa?
Itse olin turun yliopiston ihmisen genetiikan kursilla ja siellä kävi sairaalageneetikko puhumassa työstään ja pääsyvaatimuksista. Utussa on fysiologian ja genetiikan linja. Muistaakseni homma meni nii, että lopputentti tuli tehdä kirjasta human molecular genetics jaja gradu genetiikasta niin, että todistukseen tuli merkintä genetiikasta pääaineena.
Kyllä kyllä, mutta vielä mielenkiintoisempaa on siirtyä kirjatietämyksestä käytäntöön ja tutkia jotain geneettisesti mielenkiintoista ryhmää. Esimerkiksi savolaisen rodun erikoismuoto on Australopithecus Lapinlahtiensis, suom. rutsasavolainen eli alkukantainen luolamies, jonka mieltymyksenä on syödä banaaneja ja köyriä sukulaisiaan ja omaisiaan alkukantaisissa usein uskonnollissävytteisissä menoissa.
Puhe: alkukantaista mongerrusta kuten "vua" "suattaap" "tulloo", "immeiset" jne. Eroaa suuresti esim. sinitiaisen "tsirp tsrip" -äänestä.
Sivistyneen maailman kontkekstista nähtynä rutsasavolainen on toivottoman luonnevikainen huonoine tapoineen ja
alkukantaisine poskikarvoineen.
Naaras on erittäin ruma, usein jopa koirasta rumempi.
Toiminta lähestyttäessä on arvaamatonta ja johtaa usein sekavaan poukkoiluun ja ääntelyyn
Suurin populaatiotiheys
Lapinlahti ja siilinjärven pohjoisosat, pielaveden itäosat ja Iisalmen eteläosat
Mielenkiintoista olisi erimerkiksi vertailla rutsasavolaisen, neaderthalin ihmisen ja nykyihmisen välisiä eroja niin genetiikan kuin käyttäytymistieteen osalta. Näin tehdyillä havainnoilla voitaisiin ehkäistä esim. sukurutsauksesta johtuvia sairauksia, joita savolaisten keskuudessa esiintyy melko runsaasti.
Joka tapauksessa genetiikan ammattihenkilöstöä tarvitaan ja human molecular genetics -periaatteet on hallittava, mikäli
opiskelija aikoo toimia genetiikan ammatillisissa tehtävissä.