Hei! Siirryn erityisluokanopeksi ensi elokuussa yleisopetuksen 3-6 luokkien pienryhmään. Kertokaa hyvät kollegat millaisia kokemuksia teillä on pienluokista. Antakaa asiallisia neuvoja ja vinkkejä.
Toivoo just pätevöitynyt ope.
Toivoo just pätevöitynyt ope.
Vastaukset 3
Vanhimmat
haluaisit kuulla... Erityisluokkia on niin monenlaisia ja samoin kokemuksia. Riippuu ihan oppilasaineksesta millaista on samoi avustajien määrästä ja myös laadusta (koulutettu/koulutamaton/ sitoutunut työhön jne.)
Itse olen työskennellyt sekä erityisluokanopettajana (mm. 2-9 luokassa, 0-1 luokassa sekä 7-9 luokassa) ja erityisopettajan töistä erityisluokanopettajan työ on se mitä haluan erkkapuolella tehdä. Pieni ryhmä, yksilölliset opppimissuunnitelmat ja toivottavasti riitävä määrä avustajia antavat mahdollisuuden muokata työtään oppilaille ja itselle sopivaksi.
Tosin helpommalla se leipä varmaan lähtee yleisopetuksessa.
Tuon tyyppisiä. Olen itse vetänyt yleisopetusta yli 10 vuotta ja jotenkin siellä nuo ryhmäkoot ovat kovin uuvuttavaa välillä ja se että aikaa on huonosti oppilaille. Yksilöllisyydestä ei voi enää puhua.
Monet asiat mietityttää tuossa eritluokanopen työssä. Miten hoidat mahdolliset riitelyt ja jatkuvat kahnaukset?
luokasta ja opppilaista miten riitelyt ja kahnaukset hoidellaan. Ensisijaisen tärkeää on mielestäni ennakoida eli järjestää asiat niin ettei riitoja ym. tule. Oppilaantuntemus auttaa tässä asiassa. Onhan se selvä että autistisen tai aistiyliherkkyyksistä kärsivän oppilaan raivokohtaukseen ym.eri tavalla kuin toisentyyppisten "ainoastaan lukivaikeuksista tai muista lievemmistä oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden kanssa.
Keinoja on niin monia kuin oppilaitakin. Yhdelle on hyvä "päällystakki" eli avustaja, joka seuraa tilanteita puuttuen tarvittaessa asioiden kulkuun. toinen saattaa tarvita rauhoittumishuonetta tms. Onnea urallesi.