Ilman toista niin vaikea olla, tyhjä ja levoton olo. Mutta toisen kanssa niin paha olla, riitaisa ja pettynyt olo.
Näitä miettinyt olen jo puolen vuoden ajan. Mistä tietää milloin rakkaus lähtee ja tunteet katoaa? Vai onko pitkässä parisuhteessa vain ajanjaksoja jolloin kaipaa uudistumista?
Apuaa, tuun hulluksi kun vain mietin ja mietin, enkä onneani löydä.
Näitä miettinyt olen jo puolen vuoden ajan. Mistä tietää milloin rakkaus lähtee ja tunteet katoaa? Vai onko pitkässä parisuhteessa vain ajanjaksoja jolloin kaipaa uudistumista?
Apuaa, tuun hulluksi kun vain mietin ja mietin, enkä onneani löydä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Pitkässä parisuhteessa tottakai tulee aikoja,jolloin rakkauden tunne ei ole aina päällimmäisenä mielessä...Voisi tehdä hyvää ja näyttää oikeaa suuntaa elämälle olla hetki omillansa molemmat,niin sitten näkee, mitä haluaa...elän itse nyt juuri tällaista aikaa, en omasta halustani,vaan rakkaani ei tiedä, mitä haluaa ja siltähän kaikki nyt näyttää, että minä en enää kuulu hänen tulevaisuuden haaveisiinsa. Niin surulliselta kuin se kuulostaakin..Hänellä kun on ollut kiinnostuksen kohteena joku muu (muut) pitemmän aikaa:( Elämä potkii päähän joskus kovaa..
Elämä jatkuu joka tapauksessa. Muutos on kaikkein vaikeinta, mutta muista, että olet itsekin oikeutettu rakastumaan uudelleen. Tällä hetkellä et ehkä näe tilannetta näin, mutta kyllä se muuttuu. :)
Tiedän miltä sinusta tuntuu.
Käyn itsekin tuota samaa helvettiä läpi,
ei ole helppoa olla petetty ja jätetty.
Toivottavasti tästäkin tunteesta pääsee irti,
ja uskaltaa rakastua uudelleen...
Kiitos, kun olette jaksaneet lukea ja vastailla, tuntuu helpottavalta jakaa tunteitaan. Vaikkakin oon aina oollu kaiken maailman chattipalstoja vastaan...Niin, olo on tyhjä kun pohjattomalla ämpärillä, kun oma rakas on poissa/muualla omasta halustaan. Vaikka kummallakii oli omat kaverit, niin silti kaikki parhaat jutut, asiat, tapahtumat, reissut, hetket koettiin yhdessä...että voi ihmislapsi pudota korkeelta ja kovaa, pää edellä kovaan maahan...odotan päivää, että henki kulkee paremmin ja joku asia maailmassa herättäis kiinnostusta..
Näissä tilanteissa ei ole oikeita sanoja, mutta ainakin yritän edes vähän lohduttaa sinua.
Rakkaus saa rakentamaan, ei ilman rakastamaansa ihmistä kukaan ole onnellinen. Jokaisessa parisuhteessa tulee aikoja, jolloin riitoja ja eripuraa on enemmän. Hyvinkin vaikeita aikoja. Karkuun juokseminen ja pakeneminen eivät ole aikuista käytöstä, rohkeasti vain rakkaudella kiinni ongelmiin, ei syyttäen tai ero mielessä. Apua on saatavilla, mikäli asiat ovat jo siinä pisteessä. Lukuisat vanhemmat ihmiset ovat minua opastaneet että kaiken voi korjata jos halua riittää. Halun synnyttää rakkaus, ero rakastamastaan ihmisestä repii kaiken sielusta. Silloin kun rakkaus kuolee, ei ole enää edes halua. Rakkaus käyttää kaikki keinot. KAIKKI mitä saatavilla on.
Olipa kauniisti sanottu...
se, onko toisen kanssa melkein jatkuvasti paha olo. Ilahdutko, jos hän tulee sattumalta kadulla vastaan? Odotatko sunnuntaiaamuna hänen heräämistään? Odotatko soittoa jos jompikumpi on reissussa? Suunniteletko mielessäni yhteisiä kodinrakennusprojekteja, matkoja tms. hänen kanssaan? Lapsia tai kotieläimiä? Juttuja jotka sitovat yhteen yhä enemmän.
Jos ei vastausta muuten löydy voisi olla hyvä käydä jollain parisuhdeneuvojalla tms. Tai ainakin keskustella asiat halki kumppanin kanssa.
Pitkä (?) suhde tekee tietyllä tavalla riippuvaiseksi ja ilman muuta seuraa surua ja tyhjyyttä, jos jääkin yksin. Parisuhteessa ollaan käsittääkseni todella suhteessa siinä mielessä, että omat tekemiset ja ajatukset suhtautuvat toisen ajatuksiin. Päässä muodostuu ikään kuin sisäinen vuoropuhelu jota käy toisen kanssa vaikka toinen ei olisi läsnä.
Minulla on sellainen kokemus, en osannut/uskaltanut irrottautua itselleni vahingollisesta parisuhteesta pitkään aikaan. Monta vuotta näin päiväunia siitä, että asun yksin, miten ihanaa olisi saada tehdä asiat omalla tavallani jne. Kun viimein uskalsin tehdä päätöksen tuntui että alkoi uusi elämä, tietystä surusta huolimatta. Tämä ei missään nimessä ole kehotus eroilla kevyesti, mutta joskus se tilanne vain tulee vastaan, ikävä kyllä.
Yleensä ihmiset kai sisimmässään tietävät milloin toimivat oikein. Itse asiassa kun kuuntelee ihmisten puheita eroista yms. niin juuri koskaan ei kuule puhetta, että eroa kaduttaisiin. Sitä voidaan surra kyllä kovastikin.
Älä jää vain miettimään, ota asiat esille, sopikaan vaikka puolen vuoden harkinta-aika ja tehkää sitten päätös.
On aina mukavaa lukea, kun jollain on oikeasti sanottavaa! Se mitä itse lisäisin vielä on se, että joskus, ehkä useinkin, on kysymys ihmisen omista, henkilökohtaisista tunnoista, tyytymättömyydestä omaan elämään, eikä niinkään siitä toisesta, kumppanista, vaikka usein tilanne päätyykin eroon.
Mielestäni on äärimmäisen tärkeää erottaa, onko vika oikeasti parisuhteen dynamiikassa vai juontaako tyytymättömyys omasta sisäisestä maailmasta.
Vosin lyöda vetoa että olet mun tyttöystävä...
tsiljoonasta,että se on mun!Ihan satavarmasti tiiän että on!!! Sori
eikä kerro sulle itselles ensin mitään? eikö tuollainen, että joutuu edes ajattelemaan hetkeäkään, siis epäilemään, että tyttis valittaa tänne palstalle mieluummin kuin puhuu sulle, tapa koko suhteen?...
auuu....
tai kaikki ne jutut ja viestiketjut, että se tyttis roikkuukin palstoilla muuta seuraa etsien, ai, ai sattuu....
kuka jaksaa elää tollaisessa suhteessa - keskellä epäilyksiä viikkoakaan - en minä ainakaan, siis plii-is
puhukaa toisillenne suoraan!
Ihmiset ovat epätäydellisiä, vai ootkos sinä täydellisyys nro one.
Minusta on päinvastoin hyvä, että tänne kirjoitellaan ihan kaikista probleemista, mitä eteen tulee. Ei se ole poissa siltä, että keskustellaan myös keskenään kotona.
mutta jos olisin se, josta kirjoitetaan ja joutuisin lukemaan vielä muiden kommentteja itsestäni - kyllä ei olisi yhtään kivaa! sii-is kirjoitusten ja kommentoinnin kohteena olo!
Ja kyllä vähän tästä viestiketjusta tuli vaikutelma, ettei "kotona" ihan aina voida keskustella....
antaa sen mitä toiselta ei saanut.
kun tarvitsee jotain, se on vain tarvetta.
Rakkaus ei voi kadota mihinkään ilman syytä ja ne syyt ovat aina hoidettavissa, jos niin halutaan.
vain jos tuleepi kaltoin kohdeluksi yms tosi pahaa,muuten se voi säilyä läpi elämän.mä haluan ajatella että rakkaus voi säilyä ainijaan ja puhjetajoskus vaikkas uuteen roihuun jos aika on oikea ja se saa siihin mahdollisuuden.
Rakkaus ei voi kadota ilman syytä ja kaltoin kohtelu on jo todella vakavasti otettava syy.
voi kypsymättömyyttään kohdella kaltoin. ei ilkeyttään vaan rikkinäisyyttään. on eri asia pyytääkö anteeksi vai eikö. parisuhde tarvitsee molempia että ongelmat voi korjata. sitähän se rakkaus on. jos toinen lähtee lätkimään eikä tahdo omassa elämässään tehdä yhteisen edun hyväksi mitään muutoksia ei kyseessä ole rakkaus. niin siis jos korjattavaa on. toinen toistaan tukien rakennetaan kestävä yhteinen hyvä.
Oma kohtaisesta kokemuksesta kyllä tiedän että rakkaus voi kadota kumppanilta,omakohtainen kokemus...
Toisesta tulee kylmä.
Ei saa koske,kutitan jos kosken yms...syitä on todella paljon siinä vaiheessa.
Se sattuu todella paljon toiseen ihmiseen,EN edes TOIVO että exsäni nykyinen saa saman kohtelun.
kylmyys ihmisessä satuttaa toista eniten,mielestä.
Anna ajan kulua,se ees pikkasen helpottaa...
(tai ei ole minua ainakaan viellä helpottanut aikaakin on mennyt jo sentään .5kk)
ko. ihmistä. Pitäisikö minun muka vielä yrittää, kun en jaksa enää.
keinot? teitkö sinä mitään suhteenne eteen vai vaaditko vain toiselta?
Mielestäni rakkaus ei voi kadota i t s e s t ä ä n yhtään mihinkään, ja siihen olen tässä koko ajan vastaillut.
Huonosti kohtelu on syy tunteiden loppumiseen, eikä huonoa kohtelua tarvitse meidän kenenkään sietää.
Jos aiheesta keskustelu ei paranna suhteen dynamiikkaa, niin se on sitten siinä.
Toivottavasti tämä valaisi ajatusmaailmaani.
Tsemppiä, toivottavasti löydät rakkautta elämääsi!
Voit antaa hänelle viimeisen tilaisuuden muuttua. Jos suhde alkaa heti menemään samaa rataa kuin ennen niin sitten voit todeta että kaikki keinot on käytetty. Koskaan ei voi tietää. Itseään voi muuttaa jos todella haluaa. Aitoa rakkautta on vaikea löytää. Siitä on miljoonia tarinoita. Joskus ihmisen (kumppanin) silmät on avattava kurjinkin keinoin että hän osaa katsoa peiliin, todeta erheensä ja muuttaa käytöstään. Jutelkaa, käykää läpi asioita, aseta ehdot. Vanha koirakin oppii uusia temppuja jos todella haluaa ja rakastaa toista. :) Tsemppiä eroa miettiville. Rakkaus on lahja. Yrittäkää jos on pienikin mahdollisuus saada kaikki toimimaan.
Minulla oli kerran tyttis, joka oli vähäpuheinen, vasta jälkikäteen kuulin ja vielä juoruna toisen, minulle melkein vieraan ihmisen kautta, miksi hän oli etääntynyt alkavasta suhteestamme. Hän oli kertonut sitä syytä eroomme katkerana. Muistan kyllä hänen maininneen asiasta, mutta hän ei koskaan suoraan näyttänyt minulle, miten pahalta hänestä ko. asia tuntui.
Tottakai, hänen eleensä etääntyä suhteesta tuntuivat myös minusta äärettömän pahalta sydämmessä, enkä minäkään halua nähdä häntä enää ikinä, niin paljon sattui...
Kysyn vain edelleenkin täällä, miksi, siis miksi, ette puhu toisillenne tunteistanne? Se on ainut tapa rakentaa toimiva suhde...
Ja miksikö en itse kertonut, miten paljon sattui, noh, koska suhde oli jo tavallaan ohi.. enkä katsonut sen olevan niin vakavalla pohjalla,että voisin rasittaa toista ihmistä pahalla olollani ja vaatia tunteideni huomioimista.
Tämä toinen osapuoli ei ollut myöskään osoittanut aiemmin välittäneensä siitä, miltä minusta tuntui, mikä oli mun oma syy vähitellen irrottautua suhteesta.... kaikenkaikkiaan hyvin kivuliasta, tappaa siis käytännössä itse omat rakkauden tunteensa siksi, ettei saanut vastarakkautta...
Enpä halua kokea uudestaan samaa. Tässä tapauksessa mun rakkaus ei kadonnut mihinkään, päätin vain rationaalisesti laittaa sen arkkuun suojellakseni itseäni enemmältä kaltoin kohtelulta. Tiedän, että jonain päivänä olen vielä vakuuttunut, että tein oikein... maailma on kuitenkin täynnä ihania ihmisiä, joita voi rakastaa ja myös ihmisiä, jotka vielä ovat valmiita antamaan vastarakkauttakin...
tuli pateettinen tilitys, heh..
"Voit antaa hänelle viimeisen tilaisuuden muuttua."
Täytyy muuttua myös itse mikäli muutettavaa on. Mitä ITSE voisi tehdä toisin? Kukaan ei voi antaa toiselle viimeistä mahdollisuutta olematta itse myös muuttumassa.
"Joskus ihmisen (kumppanin) silmät on avattava kurjinkin keinoin että hän osaa katsoa peiliin, todeta erheensä ja muuttaa käytöstään."
Totta. Mutta peräänkuulutan; jokainen todella rakastava kumppani katsoo myös itse peiliin, muuten puhumme itsekkyydestä. Ja siitähän rakkaudessa ei ole kyse. Mitä minä ITSE voin tehdä? Mene puolitiehen vastaan, kuuntele toista.
"aseta ehdot"
Ei kukaan voi asettaa ehtoja vain toiselle. On kuunneltava myös toisen osapuolen toiveet, asettaa ehdot yhdessä. Jos ehdot ovat tasapuoliset, molemmat pitävät niistä kiinni. Mitä sinä olet valmis tekemään hänen vuokseen? Mitä itse voisit muuttaa? Onko toisella toivomuksia, pyytääkö hän sinulta jotain? Teetkö oman osasi? Todellinen rakkaus etsii molempien etua eikä tyrannimaisesti latele ehtoja yksipuolisesti. Itsekkäästi.
.....luettavaa.
Narsisiti sanoo MINULLE, MINUN ehdoillani, MINÄ annan viimeisen tilaisuuden.
Rakastava, normaali ihminen kysyy mitä SINÄ minulta odotat, mitä voisin tehdä toisin? Ei aseta ehtoja mitkä pitää yksipuolisesti täyttää, MEIDÄN parhaaksemme tehdään yhteinen suunnitelma ja siinä pysytään. Rakastava kysyy miten ME tämän ratkaisemme, mitä voin tehdä ITSE toisin.
Narsisti ei kysy, hän vain asettaa ehtonsa tulematta vastaan. Jos tyrii, ei kumppani ole oikea, ei rakasta tarpeeksi eikä ole muuta tietä kuin "se oli sitten siinä". Olematta annetuissa ehdoissa lainkaan osallisena.
Rakastava ihminen kysyy ja kuuntelee toisenkin tarpeet ja tekee itse parhaansa ollakseen hyvä kumppani. Huomioi toisen odotukset, toiveet ja tunteet. Ei aseta yksipuolisia ehtoja vaan sitoutuu puolestaan niihin myös itse.