leimahduksia kasvoilla

Kiitos vastauksestasi. Toivottavasti sinulla on kaikki ok?

Olen joskus ajatellut, että ainoa tapa olla loukkaamatta muita ihmisiä on puhua vain itsestään. Tämä ei tietenkään ole aivan näin yksinkertaista, mutta aion jatkaa valitsemallani tiellä.
Jokaisen tanssiproggiksen jälkeen jää tämä tila päälle: jyskyttävä transsi, joka ei ota laantuakseen. Se on lähellä äärimmäistä onnellisuutta ja rauhaa. Jos tästä voisi jollain tavoin vielä syvemmälle edetä, niin tulos olisi epävarma ja lähes pelottava. Olemassaolo on juuri ja juuri olemassa. Ymmärrän sen, kun istun tässä diviksellä ja talo on pimeä ruutu sanoja.

Kaikki ovat varmaan ymmärtäneet että en ole aivan terve ihminen; istun tyyny ylisuuren t-paidan alla ja leikin olevani raskaana. Tätä leikkiä ovat leikkineet kaikki. Leikki on tapa jäsennellä todellisuutta ja kurottaa sinne jota ei ymmärrä. Sinä tiedät että minä en sinne koskaan pääse, ja siksi kevät on muurahaishappoa suonissa, ammoniakkia silmissä, typerä leikki yhtä typerän tyynyn kanssa pää täynnä muiden kuulematonta tanssimeteliä.
Pimeän ja loputtoman talven masennuksen jälkeen taivaalta alkoi paistaa valo. Kaikki heräsi kuin horroksesta ja kasvoille ilmestyi valahtaneen roikkumisen jälkeen kirkkaus. Elämä herää venytellen – minä en. Maailman kadut ovat ruuhkaan asti täynnä lapsia ja lastenvaunuja ja eteinen täynnä avustusjärjestöjen laskuja. Tapoja on monia.
Puran kaiken tanssiin, musiikkiin, kirjoittamiseen ja paskan jauhamiseen jonkinlaisessa jalosteellisessa itsemurhassa, joka muistuttaa itsesääliä, kavalaa ja kalvavaa pään sairautta.

Ajattelen nykyään jatkuvasti adoptointia, mutta tiedän, etten selviä vaatimuksista. Elämä näyttäytyy minulle epätodellisena unena jossa kävelen sen kaduilla voimatta ottaa siihen kontaktia, koskettaa sitä ja halata sitä, rakastaa sitä olla sen arvoinen nainen ja ihminen. On todella vaikea kestää… juuri nyt.

Jumala antoi minulle kaiken muun paitsi itsensä. Viha on kaikkialla ympärillä… seininä, joita kukaan ei koskaan edes rakentanut alkeelliseksi suojakseni, vaan jätti pois konkretian ja antoi tilalle tyhjyydentajun, tiedän... siedän olevani itse itseni pahin vihollinen ja sen armottomin rankaisija. Eikä minulla ole mitään muuta mihin nojata kuin tämä vitun tyyny paidan alla.

Noworries


- E -

Flaika kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi. Toivottavasti sinulla on kaikki ok?

Olen joskus ajatellut, että ainoa tapa olla loukkaamatta muita ihmisiä on puhua vain itsestään. Tämä ei tietenkään ole aivan näin yksinkertaista, mutta aion jatkaa valitsemallani tiellä.
Jokaisen tanssiproggiksen jälkeen jää tämä tila päälle: jyskyttävä transsi, joka ei ota laantuakseen. Se on lähellä äärimmäistä onnellisuutta ja rauhaa. Jos tästä voisi jollain tavoin vielä syvemmälle edetä, niin tulos olisi epävarma ja lähes pelottava. Olemassaolo on juuri ja juuri olemassa. Ymmärrän sen, kun istun tässä diviksellä ja talo on pimeä ruutu sanoja.

Kaikki ovat varmaan ymmärtäneet että en ole aivan terve ihminen; istun tyyny ylisuuren t-paidan alla ja leikin olevani raskaana. Tätä leikkiä ovat leikkineet kaikki. Leikki on tapa jäsennellä todellisuutta ja kurottaa sinne jota ei ymmärrä. Sinä tiedät että minä en sinne koskaan pääse, ja siksi kevät on muurahaishappoa suonissa, ammoniakkia silmissä, typerä leikki yhtä typerän tyynyn kanssa pää täynnä muiden kuulematonta tanssimeteliä.
Pimeän ja loputtoman talven masennuksen jälkeen taivaalta alkoi paistaa valo. Kaikki heräsi kuin horroksesta ja kasvoille ilmestyi valahtaneen roikkumisen jälkeen kirkkaus. Elämä herää venytellen – minä en. Maailman kadut ovat ruuhkaan asti täynnä lapsia ja lastenvaunuja ja eteinen täynnä avustusjärjestöjen laskuja. Tapoja on monia.
Puran kaiken tanssiin, musiikkiin, kirjoittamiseen ja paskan jauhamiseen jonkinlaisessa jalosteellisessa itsemurhassa, joka muistuttaa itsesääliä, kavalaa ja kalvavaa pään sairautta.

Ajattelen nykyään jatkuvasti adoptointia, mutta tiedän, etten selviä vaatimuksista. Elämä näyttäytyy minulle epätodellisena unena jossa kävelen sen kaduilla voimatta ottaa siihen kontaktia, koskettaa sitä ja halata sitä, rakastaa sitä olla sen arvoinen nainen ja ihminen. On todella vaikea kestää… juuri nyt.

Jumala antoi minulle kaiken muun paitsi itsensä. Viha on kaikkialla ympärillä… seininä, joita kukaan ei koskaan edes rakentanut alkeelliseksi suojakseni, vaan jätti pois konkretian ja antoi tilalle tyhjyydentajun, tiedän... siedän olevani itse itseni pahin vihollinen ja sen armottomin rankaisija. Eikä minulla ole mitään muuta mihin nojata kuin tämä vitun tyyny paidan alla.

Noworries


- E -

Ja Jumala loi naisen



Taitava mies.
Olen yrittänyt saada haastattelua,
mutta sanotaan,
että ajallaan.
Ja selittämättömät ovat tiet
tuntemattomalle
kotieni kivetyillä kaduilla.

Flaika kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi. Toivottavasti sinulla on kaikki ok?

Olen joskus ajatellut, että ainoa tapa olla loukkaamatta muita ihmisiä on puhua vain itsestään. Tämä ei tietenkään ole aivan näin yksinkertaista, mutta aion jatkaa valitsemallani tiellä.
Jokaisen tanssiproggiksen jälkeen jää tämä tila päälle: jyskyttävä transsi, joka ei ota laantuakseen. Se on lähellä äärimmäistä onnellisuutta ja rauhaa. Jos tästä voisi jollain tavoin vielä syvemmälle edetä, niin tulos olisi epävarma ja lähes pelottava. Olemassaolo on juuri ja juuri olemassa. Ymmärrän sen, kun istun tässä diviksellä ja talo on pimeä ruutu sanoja.

Kaikki ovat varmaan ymmärtäneet että en ole aivan terve ihminen; istun tyyny ylisuuren t-paidan alla ja leikin olevani raskaana. Tätä leikkiä ovat leikkineet kaikki. Leikki on tapa jäsennellä todellisuutta ja kurottaa sinne jota ei ymmärrä. Sinä tiedät että minä en sinne koskaan pääse, ja siksi kevät on muurahaishappoa suonissa, ammoniakkia silmissä, typerä leikki yhtä typerän tyynyn kanssa pää täynnä muiden kuulematonta tanssimeteliä.
Pimeän ja loputtoman talven masennuksen jälkeen taivaalta alkoi paistaa valo. Kaikki heräsi kuin horroksesta ja kasvoille ilmestyi valahtaneen roikkumisen jälkeen kirkkaus. Elämä herää venytellen – minä en. Maailman kadut ovat ruuhkaan asti täynnä lapsia ja lastenvaunuja ja eteinen täynnä avustusjärjestöjen laskuja. Tapoja on monia.
Puran kaiken tanssiin, musiikkiin, kirjoittamiseen ja paskan jauhamiseen jonkinlaisessa jalosteellisessa itsemurhassa, joka muistuttaa itsesääliä, kavalaa ja kalvavaa pään sairautta.

Ajattelen nykyään jatkuvasti adoptointia, mutta tiedän, etten selviä vaatimuksista. Elämä näyttäytyy minulle epätodellisena unena jossa kävelen sen kaduilla voimatta ottaa siihen kontaktia, koskettaa sitä ja halata sitä, rakastaa sitä olla sen arvoinen nainen ja ihminen. On todella vaikea kestää… juuri nyt.

Jumala antoi minulle kaiken muun paitsi itsensä. Viha on kaikkialla ympärillä… seininä, joita kukaan ei koskaan edes rakentanut alkeelliseksi suojakseni, vaan jätti pois konkretian ja antoi tilalle tyhjyydentajun, tiedän... siedän olevani itse itseni pahin vihollinen ja sen armottomin rankaisija. Eikä minulla ole mitään muuta mihin nojata kuin tämä vitun tyyny paidan alla.

Noworries


- E -

ja taas tuli tunne, että olen tahattomasti loukannut...

Mutta minua vain yksi asia sinussa vaivaa, ja se on lahjakkuutesi kirjoittamiseen. Kuinka hyviä kirjoja kirjoittaisitkaan. Novelleja, näytelmiä, runoja, romaaneja ! Lahjasi tulisivat enemmän käyttöön, jos julkaisisit jotain.

tv: pieni, tyhmä kerppuli