Syömisen jälkeinen KRAPULA

Niin, tätä on mulla jatkunut niin kauan, että tiedän kyllä että ainoa mikä auttaa on aika. Mitkään poppaskonstit ei tunnu tehoavan.
Olen yrittänyt liikkua mutta ei sitä jaksa seuraavana päivänä niin kauheasti, ja olen kokeillut vihreää teetä ja syönyt vain omenoita ja jugurttia ja vähän puuroa mutta eipä ne saa turvotusta juurikaan pois, vain ajan kans ne lähtee. Se seuraava päivä on totisesti se pahin.
Silloin sitä niin helposti repsahtaa et olo helpottuis.
Kaikki se paska yhdessä: huono olo fyysisesti, turvotus, itsensä rumana pitäminen, lihomisepelko, päänsärky...voi kiesus.
Ajattelin eilen, että onko mässäily tosiaan tän arvosta. Se hetken ilo mitä ahminnasta saa ei vaan oo sen helvetin arvosta mitä siit seuraa henkisesti ja fyysisesti...

Ihanaa että täällä on muitaki jotka on samassa tilassa ku mä. Aina ku tulee ahmittua nii se seuraava päivä on kyllä kaikista kauhein. On nii ähky ja turvonnu olo että tuntuu että on lihonnu ainaki sata kiloo. Ja tosiaan mitkään poppakonstit ei kyllä auta ite oon sen kans huomannu. Joskus vihree tee laittaa taas aineenvaihdunnan paremmin liikkeelle mut ei sekään sitä turvonnutta oloa kokonaan pois vie.

... kirjoitti:

Ihanaa että täällä on muitaki jotka on samassa tilassa ku mä. Aina ku tulee ahmittua nii se seuraava päivä on kyllä kaikista kauhein. On nii ähky ja turvonnu olo että tuntuu että on lihonnu ainaki sata kiloo. Ja tosiaan mitkään poppakonstit ei kyllä auta ite oon sen kans huomannu. Joskus vihree tee laittaa taas aineenvaihdunnan paremmin liikkeelle mut ei sekään sitä turvonnutta oloa kokonaan pois vie.

Nyt kun oli pääsiäinen tuli syötyä kirjaimellisesti, kuin hevonen. Suklaata, pullaa, kunnon ruokaa, rahkaa, pashaa, mämmiä... Söin 2-3 päivää ihan helvetin överisti. Edellinen viikko oli minulla kohtuullisen onnistunut, mutta annoin luvan itselleni syödä pääsiäisenä ja se kaduttaa silmät päästä. Oli huono olo kun söi ja silti ahdoin lisää syötävää suuhuni, koska halusin käyttää itselleni antamani syömisluvan perinpohjin hyväksi. Nyt olen syömättä täysin 3 päivää rangaistukseksi, jotta tilanne korjaantuu ja saisin kaupan päälle kilon tai kaksi pois. NYT alkaa uusi elämä! Pääsiäisen syömiskohtaukseni oli pahin joulun jälkeen ellei pahempikin ja tajusin, ettei elämästäni tule mitään, jos koen itseni lihavaksi ja tyytymättömäksi. Ei kiinnosta lähteä ulos, nähdä kavereita tai tehdä yhtään mitään ja liikkuminen on hankalaa ahmimiskohtauksen jälkeen. NYT OTTAKAA KOVA TSEMPPI ENNEN KESÄÄ NIIN KERKIÄÄ LAIHTUA RUTKASTI! Sitten kun on tavoitteessa, voi syödä jäätelöä ja mansikoita ja muuta kesäistä hyvällä omalla tunnolla ja pysyä silti miinuksella. Kerran se kirpasee ja parin päivän jälkeen syömättömyys ei tunnu enää miltään. Syöminen saa vain vihaiseksi, jos koet itsesi sillä hetkellä lihavaksi. Sitä haluaa juosta ruumiistaan ulos ja paeta ihravankilasta. Vaikeina hetkinä, kun on nälkä js tekisi mieli ruokaa, kuunnelkaa hyvää musiikkia ja katsokaa inspiroivia kuvia tai ihania leffoja, joissa näyttelijät ovat laihoja ja kauniita. Silloin ei tee mieli syödä. JOKAISEN on mahdollista olla yhtä laiha ja kaunis. Se on niiiiin omissa käsissäsi ja syömättömyys on mahdollista, kun itsepäisesti päättää, että NYT teen sen. Kilot eivät tule takaisin, kun syömättömyysputken jälkeen aloittaa taas varovaisesti ja terveellisesti esim. 500 kcal päivittäissaannilla. Kaiken lisäksi ruokahalu on saattanut mennä toistaiseksi kokonaan, mikä ei minua haittaisi yhtään! Vaarallista tai ei, mutta elämä on liian lyhyt hukattavaksi ja itse ainaki tahdon kokeilla kaikkea! SUCCERS! 8)