Käyttäytyminen muuttui

Tutkiva lääkäri sanoi mulle, että testot yleensä lopettaa transmiehen uhoamisentarpeen ja rauhoittaa miehen. Ja kaikki myös sanoo, että mulle on käynyt just näin.

faktaa? kirjoitti:

Tutkiva lääkäri sanoi mulle, että testot yleensä lopettaa transmiehen uhoamisentarpeen ja rauhoittaa miehen. Ja kaikki myös sanoo, että mulle on käynyt just näin.

En tiedä miten testosteronilääkitys vaikuttaa, mutta minulla oli tuollaista käytöstä aikaisemmin luonnollisilla testoilla ja vaimo valitti juuri samoja asioita kuin aloittajakin. Kun testoja ei enää ole ja tilalla on estrot, mielestäni luonteeni on tasaisempi eikä tuollaista agressiivisuutta ole enää. Mieliala on kylläkin ailahteleva ja herkkä pienillekin mielenliikutuksille.

faktaa? kirjoitti:

Tutkiva lääkäri sanoi mulle, että testot yleensä lopettaa transmiehen uhoamisentarpeen ja rauhoittaa miehen. Ja kaikki myös sanoo, että mulle on käynyt just näin.

Se ei kyllä muuta sitä, että tiedän enemmänkin kuin yhden transmiehen jolle testot on aiheuttanut turpaanvetohaluja ja putkareissuja. Yleensä ovat rauhoittuneet vuosien saatossa.

tuokin kirjoitti:

Se ei kyllä muuta sitä, että tiedän enemmänkin kuin yhden transmiehen jolle testot on aiheuttanut turpaanvetohaluja ja putkareissuja. Yleensä ovat rauhoittuneet vuosien saatossa.

Lue lisää

on agressiivisia ja jotkut ei. Mistä sitten johtuukin.

"Tuollainen muutos on tyypillistä transmiehille, joskus siihen voi jopa liittyä väkivaltaista uhoamista."

TYYPILLISTÄ? Oletko paljonkin perehtynyt asiaan? Ja missä julkaisuissa väitetään tuollaista? Haluan tarkat lähteet, kiitos.

Itse transmiehenä ja lukuisia muita transmiehiä tuntevana voin sanoa, että ainakaan itse en ole tuollaiseen käytökseen useammin törmännyt, enkä todellakaan menisi sitä tyypilliseksi väittämään. En myöskään ole transsukupuolisuutta käsittelevissä teksteissä törmännyt kohtaan, jossa väitettäisiin transmiesten muuttuvan hormonihoidon myötä tuolla tavoin.
Myös transmiehillä hormonihoidon aloitaminen tuo elämiseen ja olemiseen kauan kaivattua tasapainoa, kun ristiriita kehon ja mielen välillä vähenee. On kyllä todella stereotyyppistä ajatella, että testosteroni tekee transmiehestä tunnekylmän ja törkeän öykkärin.
Testosteroni tuo kyllä energisyyttä ja aktiivisuutta ja harvoissa tapauksissa lisää hieman aggressiivisuutta, mutta harvoin siitäkään on ongelmaksi. Testosteroni ei vaikuta ihmisen perusluonteeseen eikä tee transmiehestä kusipäätä.

Keskustelun aloittajan kuvaileman käytöksen laittaisin mieluummin jonkinlaisen prosessiin liittyvän kipuilun ja oman miehisen roolin hakemiseen, joka ei todellakaan lopu siihen hormonien saamiseen ja kehon muuttumiseen. Jotkut hakevat miehen rooliaan ja paikkaansa pitkään, joskus ylilyöntienkin kautta, vähän kuin pikkupojat, jotka äijäilemällä harjoittelevat mieheksi kasvamista. Transmies ei ole tuota pikkupoikavaihetta harjoitteluineen päässyt läpikäymään.

No meillä on ollut viimeisien kuukausien aikana aika järkyttäviä fyysisiä tappeluita. Välillä tuntuu, että olen täysi idiootti kun jaksan häntä. Fyysiset tappelut hän on aina aloittanut ja on tietenkin tehnyt minusta aina syypään tyyliin "Kun sinulla oli se yhden illan -juttu ennen meidän suhdettamme". Ja minun kuuluu ottaa lyönnit muka vastaan. Olen häntä fyysisesti vahvempi, tai luulen niin, siksi ajattelen ettei ole pelättävää, mutta silti agressiivinen käytös pelottaa ja useimmiten jos riidan aikana edes vähän tönäisen häntä, niin saan nyrkin naamaan. Sitten hetken päästä minä vollotan ja pyytelen anteeksi, että ärsytin vaikka jälkeenpäin tuntuu että mitä hemmettiä mä pyytelen anteeks. Tuntuu kyllä pahalta, kun en tästä ole kenenkään ulkopuolisen kanssa puhunut, enkä tunne muita transmiehiä. En ikinä olisi kuvitellut, että hyväksyn osittain väkivallan suhteessa. Yritän kai uskotella itselleni, että hänessä on jtn niin paljon parempaa kuin kenessäkään muussa.

aloittaja kirjoitti:

No meillä on ollut viimeisien kuukausien aikana aika järkyttäviä fyysisiä tappeluita. Välillä tuntuu, että olen täysi idiootti kun jaksan häntä. Fyysiset tappelut hän on aina aloittanut ja on tietenkin tehnyt minusta aina syypään tyyliin "Kun sinulla oli se yhden illan -juttu ennen meidän suhdettamme". Ja minun kuuluu ottaa lyönnit muka vastaan. Olen häntä fyysisesti vahvempi, tai luulen niin, siksi ajattelen ettei ole pelättävää, mutta silti agressiivinen käytös pelottaa ja useimmiten jos riidan aikana edes vähän tönäisen häntä, niin saan nyrkin naamaan. Sitten hetken päästä minä vollotan ja pyytelen anteeksi, että ärsytin vaikka jälkeenpäin tuntuu että mitä hemmettiä mä pyytelen anteeks. Tuntuu kyllä pahalta, kun en tästä ole kenenkään ulkopuolisen kanssa puhunut, enkä tunne muita transmiehiä. En ikinä olisi kuvitellut, että hyväksyn osittain väkivallan suhteessa. Yritän kai uskotella itselleni, että hänessä on jtn niin paljon parempaa kuin kenessäkään muussa.

Lue lisää

hankaluuksia ja muuta ongelmaa kuin tuo kumppanisi käytöksen ja luonteen muuttuminen? Jotain, joka olisi saanut kumppanisi muuttumaan?

Joissain harvoissa tapauksissa testosteroni saattaa aiheuttaa haitallista aggressiivisuutta, jota voi yrittää vähentää hormonimääriä muuttamalla tai oppimalla vihanhallintaa.
Kumppanisi ei selvästikäään hallitse tunteitaan ja käytöstään, jos aloittaa fyysisen uhittelun.

Itse olen myös transmies enkä itse ole kokenut hormonihoidon myötä suurempaa aggression lisääntymistä, eikä kukaan muistakaan tuntemistani transmiehistä ole muuttunut kuvailemallasi tavalla.
Tuohon aggressiivisyyteen kannattaisi hakea apua. Ja hyötyisitte varmasti molemmat jonkinlaisesta terapiasta, jossa voisitte puida suhteenne yllättävää muuttumista.
Oletteko muuten yrittäneet aktiivisesti puhua tästä ongelmasta keskenänne, vai onko miehesi haluton keskustelemaan?

suhteessanne kirjoitti:

hankaluuksia ja muuta ongelmaa kuin tuo kumppanisi käytöksen ja luonteen muuttuminen? Jotain, joka olisi saanut kumppanisi muuttumaan?

Joissain harvoissa tapauksissa testosteroni saattaa aiheuttaa haitallista aggressiivisuutta, jota voi yrittää vähentää hormonimääriä muuttamalla tai oppimalla vihanhallintaa.
Kumppanisi ei selvästikäään hallitse tunteitaan ja käytöstään, jos aloittaa fyysisen uhittelun.

Itse olen myös transmies enkä itse ole kokenut hormonihoidon myötä suurempaa aggression lisääntymistä, eikä kukaan muistakaan tuntemistani transmiehistä ole muuttunut kuvailemallasi tavalla.
Tuohon aggressiivisyyteen kannattaisi hakea apua. Ja hyötyisitte varmasti molemmat jonkinlaisesta terapiasta, jossa voisitte puida suhteenne yllättävää muuttumista.
Oletteko muuten yrittäneet aktiivisesti puhua tästä ongelmasta keskenänne, vai onko miehesi haluton keskustelemaan?

Lue lisää

Hän ottaa testosteronia geelinä. Hänelle on määrätty sitä 1,5-2, hän ottaa aina 2 tai kolme. Hän haluaisi ottaa piikkinä, mutta hän ei luota sairaanhoitajiin, tai oikeastaan keneenkään hoitohenkilökuntaan. Hän on tosiaan kolme vuotta ottanut testoja tuossa geelimuodossa. Hänen agressiivinen luonteensa on tuttua hänen perheelleen, hän käyttäytyy heitä kohtaan raivoten jossei saa tahtoaan läpi, hemmoteltu muksu. Ja jos hän ei saa tahtoaan läpi, niin hän käyttää kärkästä kielenkäyttöä ja uhkailee vanhempiaan "paljastamalla" itsensä heidän ystäville, uusille kumppaneille. Jos otan hänen käytöksensä puheeksi, niin hän sanoo vain jotain mikä loukkaa minua takaisin. Eikä hän ikinä pyytele anteeksi käytöstää, ellen minä pakota. Olisi kiva selvittää tämä ongelma, koska ilman agressiivista puoltaan hän on maailman ihanin ihminen.

aloittaja kirjoitti:

Hän ottaa testosteronia geelinä. Hänelle on määrätty sitä 1,5-2, hän ottaa aina 2 tai kolme. Hän haluaisi ottaa piikkinä, mutta hän ei luota sairaanhoitajiin, tai oikeastaan keneenkään hoitohenkilökuntaan. Hän on tosiaan kolme vuotta ottanut testoja tuossa geelimuodossa. Hänen agressiivinen luonteensa on tuttua hänen perheelleen, hän käyttäytyy heitä kohtaan raivoten jossei saa tahtoaan läpi, hemmoteltu muksu. Ja jos hän ei saa tahtoaan läpi, niin hän käyttää kärkästä kielenkäyttöä ja uhkailee vanhempiaan "paljastamalla" itsensä heidän ystäville, uusille kumppaneille. Jos otan hänen käytöksensä puheeksi, niin hän sanoo vain jotain mikä loukkaa minua takaisin. Eikä hän ikinä pyytele anteeksi käytöstää, ellen minä pakota. Olisi kiva selvittää tämä ongelma, koska ilman agressiivista puoltaan hän on maailman ihanin ihminen.

Lue lisää

Unohdin vastata. Onhan meillä hankaluuksia, hänelle on suuri ongelma se, että minulla on ennen häntä ollut seksisuhteita, hänellä ei. Tästä syystä olen siis riidoissa aina "huora". En ole ikinä häntä mitenkään sanallisesti loukannut, vaikka voisin toki vaikka mitä alkaa vääntämään, mutta se tuskin on tarpeellista. Hän sanoi muutama viikko sitten, että hänellä on onnettomin olo kuin koskaa, nyt hän on voinut hyvin pari viikkoa. Hän ajattelee toisinaan liikaa elämää, eikä osaa ottaa rennosti, se harmittaa. Hän jossittelee ja varoo kaikkea. Ennen testoja hän oli iloinen, sosiaalinen ja maailman rennoin tyyppi. Tottakai parhainkin ihmissuhde voi riepoa, mutta tuntuu vaan että me ollaan niin yksin. Hän ei tunne ketään transmiestä, enkä ole varma haluaisiko hän tutustua edes keneenkään. Hänellä on vain naispuolisia ystäviä.

aloittaja kirjoitti:

Hän ottaa testosteronia geelinä. Hänelle on määrätty sitä 1,5-2, hän ottaa aina 2 tai kolme. Hän haluaisi ottaa piikkinä, mutta hän ei luota sairaanhoitajiin, tai oikeastaan keneenkään hoitohenkilökuntaan. Hän on tosiaan kolme vuotta ottanut testoja tuossa geelimuodossa. Hänen agressiivinen luonteensa on tuttua hänen perheelleen, hän käyttäytyy heitä kohtaan raivoten jossei saa tahtoaan läpi, hemmoteltu muksu. Ja jos hän ei saa tahtoaan läpi, niin hän käyttää kärkästä kielenkäyttöä ja uhkailee vanhempiaan "paljastamalla" itsensä heidän ystäville, uusille kumppaneille. Jos otan hänen käytöksensä puheeksi, niin hän sanoo vain jotain mikä loukkaa minua takaisin. Eikä hän ikinä pyytele anteeksi käytöstää, ellen minä pakota. Olisi kiva selvittää tämä ongelma, koska ilman agressiivista puoltaan hän on maailman ihanin ihminen.

Lue lisää

teillä on todellinen ongelma, johon tarvitsette kiireesti apua.
Tuo kolme pussia geeliä päivässä kuulostaa kyllä vähän turhan paljolta, varsinkin jos hänelle ollaan määrätty 1,5 - 2 pussia päivässä. Hänhän siis tavallaan ottaa joskus kaksinkertaisen määrän. En tunne ketään transmiestä, joka vetäisi geeliä nahkaansa kolmea pussia, vaan määrä on 1-2 pussia.
Enpä osaa sanoa johtuuko aggressiivisuus osittain mahdollisesta liiallisesta testosteronimäärästä, mutta en usko että kyse olisi pelkästään siitä. Joitain muitakin ongelmia miehelläsi tuntuisi olevan. Kuulostaa hieman oudolta ettei hän esim luota sairaanhoitajiin tai muuhun hoitohenkilökuntaan ja uhkailee vanhempiaan jne.
Tuntuu varmasti vaikealta lähteä purkamaan asioita ihmisen kanssa, joka suhtautuu keskusteluun ja muuhunkin noin vihamielisesti. Ja vaikea minunkaan lähteä neuvomaan, kun en mikään parisuhdeneuvoja tai psykologi ole, mutta näin äkkiseltään tuntuisi, ettet ole tehnyt miehellesi selväksi kuinka vakavissasi tämän asian kanssa olet. Mahdanko olla oikeassa?
Keskustelu voi olla vaikeaa, mutta oletko ajatellut, että voisit kirjoittaa miehellesi kaikessa rauhassa kirjeen? Kirjeessä saisit sanotuksi kaiken ilman että sinua keskeytetään tai saat osaksesi ivaa. Voisit kertoa kuinka nykyinen tilanne syö suhdettanne etkä ole varma haluatko jatkaa hänen kanssaan, jos asioihin ei tule muutosta. Ja että haluat entisen mukavan kumppanisi takaisin
Voisit jättää kirjeen miehellesi ja lähteä vaikka yöksi ystävän tai vanhempien luo, jotta miehesi saa miettiä asioita rauhassa ja yksin.
Ehkä tuollainen teko voisi herättää miehesi miettimään omaa käytöstään. Hänelle teksi hyvää ymmärtää ja myöntää miten vakavalle tolalle asiat ovat menneet. Ja että jotain on oikeasti tehtävä suhteen pelastamiseksi.

perusteella kirjoitti:

teillä on todellinen ongelma, johon tarvitsette kiireesti apua.
Tuo kolme pussia geeliä päivässä kuulostaa kyllä vähän turhan paljolta, varsinkin jos hänelle ollaan määrätty 1,5 - 2 pussia päivässä. Hänhän siis tavallaan ottaa joskus kaksinkertaisen määrän. En tunne ketään transmiestä, joka vetäisi geeliä nahkaansa kolmea pussia, vaan määrä on 1-2 pussia.
Enpä osaa sanoa johtuuko aggressiivisuus osittain mahdollisesta liiallisesta testosteronimäärästä, mutta en usko että kyse olisi pelkästään siitä. Joitain muitakin ongelmia miehelläsi tuntuisi olevan. Kuulostaa hieman oudolta ettei hän esim luota sairaanhoitajiin tai muuhun hoitohenkilökuntaan ja uhkailee vanhempiaan jne.
Tuntuu varmasti vaikealta lähteä purkamaan asioita ihmisen kanssa, joka suhtautuu keskusteluun ja muuhunkin noin vihamielisesti. Ja vaikea minunkaan lähteä neuvomaan, kun en mikään parisuhdeneuvoja tai psykologi ole, mutta näin äkkiseltään tuntuisi, ettet ole tehnyt miehellesi selväksi kuinka vakavissasi tämän asian kanssa olet. Mahdanko olla oikeassa?
Keskustelu voi olla vaikeaa, mutta oletko ajatellut, että voisit kirjoittaa miehellesi kaikessa rauhassa kirjeen? Kirjeessä saisit sanotuksi kaiken ilman että sinua keskeytetään tai saat osaksesi ivaa. Voisit kertoa kuinka nykyinen tilanne syö suhdettanne etkä ole varma haluatko jatkaa hänen kanssaan, jos asioihin ei tule muutosta. Ja että haluat entisen mukavan kumppanisi takaisin
Voisit jättää kirjeen miehellesi ja lähteä vaikka yöksi ystävän tai vanhempien luo, jotta miehesi saa miettiä asioita rauhassa ja yksin.
Ehkä tuollainen teko voisi herättää miehesi miettimään omaa käytöstään. Hänelle teksi hyvää ymmärtää ja myöntää miten vakavalle tolalle asiat ovat menneet. Ja että jotain on oikeasti tehtävä suhteen pelastamiseksi.

Lue lisää

kirjeen kirjoittamista, mutta olen antanut sen hänelle ja hän on lukenut sen ja alkanut raivoamaan, ehkä pitäisi jättää hänet yksin miettimään. Hän on kyllä kovin älykäs ja huomaavainen, mutta ärhäntely ja pikkupoikamainen kovistelu ottaa kyllä minua päähän. Kysyisin nyt sinulta, että eihän se voi pitää paikkaansa, että jos ottaa geelin seuraavana päivänä myöhässä, niin ajan korvaa määrä. En tiedä miksi hän väittää näin minulle, että "Siksi pitää ottaa kolme". Nojoo, en todellakaan ole idiootti, eikä hänkään, en vain ymmärrä miksi hän riskeeraa terveyttään vaikka muuten on arka. Niin ja kuinka monta vuotta noita geelejä kannattaa käyttää, vai onko väli? Hän pelkää paljastuvansa, jopa KELA:ssa hän ajattelee "tietääkö nuo". Se on todella rasittavaa, kun se vaikuttaa myös paljon minun menemisiini. Hän kaipaisi jonkun miehen tukea ehkä, en osaa sanoa. Ei hänellä ole veljiä, tai kunnon isä -suhdetta, tai läheisiä välejä kenenkään miehen kanssa. Voisiko tämä olla osasyy hänen käytökseen? Minulla taas on veljiä ja hyvä suhde isään ja hänestä se on outoa, että tytöllä on isän kanssa paremmat välit kuin äidin. Olen valmis auttamaan häntä kaikin tavoin, kunhan saisin hänet vakuuttumaan vilpittömyydestäni. Meillä on todella avoin suhde, joten täällä kirjoittaminen tuntuu oudolta. En tiedä, uskallanko näyttää hänelle näitä :) Mutta kiitos sinulle, joka neuvoit minua!

aloittaja kirjoitti:

Unohdin vastata. Onhan meillä hankaluuksia, hänelle on suuri ongelma se, että minulla on ennen häntä ollut seksisuhteita, hänellä ei. Tästä syystä olen siis riidoissa aina "huora". En ole ikinä häntä mitenkään sanallisesti loukannut, vaikka voisin toki vaikka mitä alkaa vääntämään, mutta se tuskin on tarpeellista. Hän sanoi muutama viikko sitten, että hänellä on onnettomin olo kuin koskaa, nyt hän on voinut hyvin pari viikkoa. Hän ajattelee toisinaan liikaa elämää, eikä osaa ottaa rennosti, se harmittaa. Hän jossittelee ja varoo kaikkea. Ennen testoja hän oli iloinen, sosiaalinen ja maailman rennoin tyyppi. Tottakai parhainkin ihmissuhde voi riepoa, mutta tuntuu vaan että me ollaan niin yksin. Hän ei tunne ketään transmiestä, enkä ole varma haluaisiko hän tutustua edes keneenkään. Hänellä on vain naispuolisia ystäviä.

Lue lisää

tasapainossa oman menneisyytensä kanssa.
On itseasiassa melko tavallista, ettei transmies ole harrastanut seksiä ennen transitiota. Onhan se ymmärrettävää, kun kärsii voimakkaasta sukupuoliristiriidasta. Oman kehon vääränlaisuus voi olla niin suuri este, ettei minkäänlaista intiimimpää kanssakäymistä voi kuvitella.
Ehkä tuo entisen elämän seksuaalinen kokemattomuus ottaa miestäsi lujille, vaikka eihän sen pitäisi olla hävettävää, vaan ihan ymmärrettävää.
Ja on väärin, että hän syyllistää sinua aiemmista seksisuhteistasi. Varmaan hän itsekin tavallaan ymmärtää, miten järjetöntä se on. Mutta ehkä hän vain purkaa suruaan ja vihaansa siitä, mitä kaikkea hän on itse menettänyt sukupuoliristiriitansa takia. Hän ei menneisyydessään kyennyt seksuaalisiin suhteisiin, ei toteuttamaan omaa seksuaalisuuttaan, vaan hänen ristinään oli oman kehon häpeä. Se on melko katkera tunne, tiedän sen saman kokeneena itsekin. Joten ehkä miehesi on vain katkera menneisyydestään ja purkaa sen vihana sinuun. Sinähän olet saanut elää ilman sukupuoliristiriitaa ja toteuttaa seksuaalisuuttasi normaalisti. Tuskin hän sinulle kateellinen on, mutta hänen on kai helpompi syyllistää sinua entisestä elämästäsi kuin myöntää oma katkeruutensa oman elämänsä puutteista.

Vaikuttaisi, että miehesi vieläkin elää kiinni entisessä elämässään. Hänen olisi nyt hyvä päästä astumaan eteenpäin ja ymmärtämää, että ankeaan menneisyyteen ei ole hyvä takertua, tai se uhkaa riistää häneltä kaiken hyvän myös tulevaisuudessa ja tässä hetkessä.

aloittaja kirjoitti:

kirjeen kirjoittamista, mutta olen antanut sen hänelle ja hän on lukenut sen ja alkanut raivoamaan, ehkä pitäisi jättää hänet yksin miettimään. Hän on kyllä kovin älykäs ja huomaavainen, mutta ärhäntely ja pikkupoikamainen kovistelu ottaa kyllä minua päähän. Kysyisin nyt sinulta, että eihän se voi pitää paikkaansa, että jos ottaa geelin seuraavana päivänä myöhässä, niin ajan korvaa määrä. En tiedä miksi hän väittää näin minulle, että "Siksi pitää ottaa kolme". Nojoo, en todellakaan ole idiootti, eikä hänkään, en vain ymmärrä miksi hän riskeeraa terveyttään vaikka muuten on arka. Niin ja kuinka monta vuotta noita geelejä kannattaa käyttää, vai onko väli? Hän pelkää paljastuvansa, jopa KELA:ssa hän ajattelee "tietääkö nuo". Se on todella rasittavaa, kun se vaikuttaa myös paljon minun menemisiini. Hän kaipaisi jonkun miehen tukea ehkä, en osaa sanoa. Ei hänellä ole veljiä, tai kunnon isä -suhdetta, tai läheisiä välejä kenenkään miehen kanssa. Voisiko tämä olla osasyy hänen käytökseen? Minulla taas on veljiä ja hyvä suhde isään ja hänestä se on outoa, että tytöllä on isän kanssa paremmat välit kuin äidin. Olen valmis auttamaan häntä kaikin tavoin, kunhan saisin hänet vakuuttumaan vilpittömyydestäni. Meillä on todella avoin suhde, joten täällä kirjoittaminen tuntuu oudolta. En tiedä, uskallanko näyttää hänelle näitä :) Mutta kiitos sinulle, joka neuvoit minua!

Lue lisää

Jos geelit unohtuvat laittamatta, ei seuraavana päivänä tarvitsisi laittaa ylimääräistä, vaan se ihan normaali määrä.
Ja kyllähän testogeeliä voi käyttää vaikka lopun elämäänsä. Ei ole mitään velvollisuutta siirtyä piikkinä otettaviin hormoneihin, jos sitä tarkoitit. On esimerkiksi transmiehiä, jotka huonomman terveyden takia käyttävät ainoastaan geeliä, koska se pitää testotason tasaisempana kuin vaikkapa sustanon, joka otetaan piikkinä n. kahden viikon välein.

Voisi olla hyvä, jos miehesi löytäisi juttukaverin vaikka toisesta transmiehestä. Olisikohan hän kiinnostunut?
Netissä on myös parikin transmiesten foorumia, joissa pääsisi juttelemaan kohtalotoverien kanssa.

vähän muustakin kirjoitti:

Jos geelit unohtuvat laittamatta, ei seuraavana päivänä tarvitsisi laittaa ylimääräistä, vaan se ihan normaali määrä.
Ja kyllähän testogeeliä voi käyttää vaikka lopun elämäänsä. Ei ole mitään velvollisuutta siirtyä piikkinä otettaviin hormoneihin, jos sitä tarkoitit. On esimerkiksi transmiehiä, jotka huonomman terveyden takia käyttävät ainoastaan geeliä, koska se pitää testotason tasaisempana kuin vaikkapa sustanon, joka otetaan piikkinä n. kahden viikon välein.

Voisi olla hyvä, jos miehesi löytäisi juttukaverin vaikka toisesta transmiehestä. Olisikohan hän kiinnostunut?
Netissä on myös parikin transmiesten foorumia, joissa pääsisi juttelemaan kohtalotoverien kanssa.

Lue lisää

Haluaisin ehdottaa hänelle tutustumista saman taustan omaaviin miehiin. Tekisi hänelle varmasti hyvää jutella ja muutenkin hän saisi avartaa sosiaalista elämäänsä ja netin kauttahan se olisi kiva aloittaa :) Voitko laittaa foorumien linkit tänne? Itse en ole löytänyt kuin yhden, mikä ei tainnut olla enää edes käytössä. Kiitos kovasti sinulle avusta!

aloittaja kirjoitti:

kirjeen kirjoittamista, mutta olen antanut sen hänelle ja hän on lukenut sen ja alkanut raivoamaan, ehkä pitäisi jättää hänet yksin miettimään. Hän on kyllä kovin älykäs ja huomaavainen, mutta ärhäntely ja pikkupoikamainen kovistelu ottaa kyllä minua päähän. Kysyisin nyt sinulta, että eihän se voi pitää paikkaansa, että jos ottaa geelin seuraavana päivänä myöhässä, niin ajan korvaa määrä. En tiedä miksi hän väittää näin minulle, että "Siksi pitää ottaa kolme". Nojoo, en todellakaan ole idiootti, eikä hänkään, en vain ymmärrä miksi hän riskeeraa terveyttään vaikka muuten on arka. Niin ja kuinka monta vuotta noita geelejä kannattaa käyttää, vai onko väli? Hän pelkää paljastuvansa, jopa KELA:ssa hän ajattelee "tietääkö nuo". Se on todella rasittavaa, kun se vaikuttaa myös paljon minun menemisiini. Hän kaipaisi jonkun miehen tukea ehkä, en osaa sanoa. Ei hänellä ole veljiä, tai kunnon isä -suhdetta, tai läheisiä välejä kenenkään miehen kanssa. Voisiko tämä olla osasyy hänen käytökseen? Minulla taas on veljiä ja hyvä suhde isään ja hänestä se on outoa, että tytöllä on isän kanssa paremmat välit kuin äidin. Olen valmis auttamaan häntä kaikin tavoin, kunhan saisin hänet vakuuttumaan vilpittömyydestäni. Meillä on todella avoin suhde, joten täällä kirjoittaminen tuntuu oudolta. En tiedä, uskallanko näyttää hänelle näitä :) Mutta kiitos sinulle, joka neuvoit minua!

Lue lisää

tartte ottaa seuraavana päivänä tupla-annosta, jos yhtenä päivänä unohtuu. Eikä saakaan. Siitä ei ole hyötyä. Sano sille, että olisit mies ja menisit piikille...

aloittaja kirjoitti:

Haluaisin ehdottaa hänelle tutustumista saman taustan omaaviin miehiin. Tekisi hänelle varmasti hyvää jutella ja muutenkin hän saisi avartaa sosiaalista elämäänsä ja netin kauttahan se olisi kiva aloittaa :) Voitko laittaa foorumien linkit tänne? Itse en ole löytänyt kuin yhden, mikä ei tainnut olla enää edes käytössä. Kiitos kovasti sinulle avusta!

Lue lisää

on varmaan tää:
http://www.ftmforum.org/
Se toimii jälleen.

aloittaja kirjoitti:

Haluaisin ehdottaa hänelle tutustumista saman taustan omaaviin miehiin. Tekisi hänelle varmasti hyvää jutella ja muutenkin hän saisi avartaa sosiaalista elämäänsä ja netin kauttahan se olisi kiva aloittaa :) Voitko laittaa foorumien linkit tänne? Itse en ole löytänyt kuin yhden, mikä ei tainnut olla enää edes käytössä. Kiitos kovasti sinulle avusta!

Lue lisää

transmiesten keskusteluryhmiä, joita järjestetään isommissa kaupungeissa. Netistä voi etsiä tietoa missä ja milloin järjestetään.
Tapaamisilla vaan jutustellaan, ihan rento meininki. Ensikertalaisetkin uskaltautuu mukaan, elävältä ei syödä. Ja kaikkien persoonallisuudet otetaan huomioon. Jos ei halua niin kovin osallistua jutteluun, voi vaan tulla vaikka kuuntelemaan. :)

vääriä faktoja kirjoitti:

"Tuollainen muutos on tyypillistä transmiehille, joskus siihen voi jopa liittyä väkivaltaista uhoamista."

TYYPILLISTÄ? Oletko paljonkin perehtynyt asiaan? Ja missä julkaisuissa väitetään tuollaista? Haluan tarkat lähteet, kiitos.

Itse transmiehenä ja lukuisia muita transmiehiä tuntevana voin sanoa, että ainakaan itse en ole tuollaiseen käytökseen useammin törmännyt, enkä todellakaan menisi sitä tyypilliseksi väittämään. En myöskään ole transsukupuolisuutta käsittelevissä teksteissä törmännyt kohtaan, jossa väitettäisiin transmiesten muuttuvan hormonihoidon myötä tuolla tavoin.
Myös transmiehillä hormonihoidon aloitaminen tuo elämiseen ja olemiseen kauan kaivattua tasapainoa, kun ristiriita kehon ja mielen välillä vähenee. On kyllä todella stereotyyppistä ajatella, että testosteroni tekee transmiehestä tunnekylmän ja törkeän öykkärin.
Testosteroni tuo kyllä energisyyttä ja aktiivisuutta ja harvoissa tapauksissa lisää hieman aggressiivisuutta, mutta harvoin siitäkään on ongelmaksi. Testosteroni ei vaikuta ihmisen perusluonteeseen eikä tee transmiehestä kusipäätä.

Keskustelun aloittajan kuvaileman käytöksen laittaisin mieluummin jonkinlaisen prosessiin liittyvän kipuilun ja oman miehisen roolin hakemiseen, joka ei todellakaan lopu siihen hormonien saamiseen ja kehon muuttumiseen. Jotkut hakevat miehen rooliaan ja paikkaansa pitkään, joskus ylilyöntienkin kautta, vähän kuin pikkupojat, jotka äijäilemällä harjoittelevat mieheksi kasvamista. Transmies ei ole tuota pikkupoikavaihetta harjoitteluineen päässyt läpikäymään.

Lue lisää

"TYYPILLISTÄ? Oletko paljonkin perehtynyt asiaan? Ja missä julkaisuissa väitetään tuollaista? Haluan tarkat lähteet, kiitos.

Itse transmiehenä ja lukuisia muita transmiehiä tuntevana voin sanoa, että ainakaan itse en ole tuollaiseen käytökseen useammin törmännyt, enkä todellakaan menisi sitä tyypilliseksi väittämään."

Mitä muuta kuin juuri tuollaista tyypillistä agressiivisuutta osoittaa tuo lainauskin. Olet heti tiukkaamassa lähdetietoja.

gqyqvdyvsy kirjoitti:

"TYYPILLISTÄ? Oletko paljonkin perehtynyt asiaan? Ja missä julkaisuissa väitetään tuollaista? Haluan tarkat lähteet, kiitos.

Itse transmiehenä ja lukuisia muita transmiehiä tuntevana voin sanoa, että ainakaan itse en ole tuollaiseen käytökseen useammin törmännyt, enkä todellakaan menisi sitä tyypilliseksi väittämään."

Mitä muuta kuin juuri tuollaista tyypillistä agressiivisuutta osoittaa tuo lainauskin. Olet heti tiukkaamassa lähdetietoja.

Lue lisää

kiva löytyä, jos väittämät ovat epäilyksiä herättäviä.
Olen vain sitä mieltä ettei omia olettamuksiaan kannata lähteä esittämään faktoina missään tilanteissa.
Tässä oli keskustelun aloittajalla hätä miehensä käytöksestä. Ei hänen mieltään rauhoita, jos mennään esittämään perättömiä väitteitä, että testo tekee transmiehistä aggressiivisia öykkäreitä.

gqyqvdyvsy kirjoitti:

"TYYPILLISTÄ? Oletko paljonkin perehtynyt asiaan? Ja missä julkaisuissa väitetään tuollaista? Haluan tarkat lähteet, kiitos.

Itse transmiehenä ja lukuisia muita transmiehiä tuntevana voin sanoa, että ainakaan itse en ole tuollaiseen käytökseen useammin törmännyt, enkä todellakaan menisi sitä tyypilliseksi väittämään."

Mitä muuta kuin juuri tuollaista tyypillistä agressiivisuutta osoittaa tuo lainauskin. Olet heti tiukkaamassa lähdetietoja.

Lue lisää

taas osoittaa sen, että olet tyhmä.

taida olla kirjoitti:

tasapainossa oman menneisyytensä kanssa.
On itseasiassa melko tavallista, ettei transmies ole harrastanut seksiä ennen transitiota. Onhan se ymmärrettävää, kun kärsii voimakkaasta sukupuoliristiriidasta. Oman kehon vääränlaisuus voi olla niin suuri este, ettei minkäänlaista intiimimpää kanssakäymistä voi kuvitella.
Ehkä tuo entisen elämän seksuaalinen kokemattomuus ottaa miestäsi lujille, vaikka eihän sen pitäisi olla hävettävää, vaan ihan ymmärrettävää.
Ja on väärin, että hän syyllistää sinua aiemmista seksisuhteistasi. Varmaan hän itsekin tavallaan ymmärtää, miten järjetöntä se on. Mutta ehkä hän vain purkaa suruaan ja vihaansa siitä, mitä kaikkea hän on itse menettänyt sukupuoliristiriitansa takia. Hän ei menneisyydessään kyennyt seksuaalisiin suhteisiin, ei toteuttamaan omaa seksuaalisuuttaan, vaan hänen ristinään oli oman kehon häpeä. Se on melko katkera tunne, tiedän sen saman kokeneena itsekin. Joten ehkä miehesi on vain katkera menneisyydestään ja purkaa sen vihana sinuun. Sinähän olet saanut elää ilman sukupuoliristiriitaa ja toteuttaa seksuaalisuuttasi normaalisti. Tuskin hän sinulle kateellinen on, mutta hänen on kai helpompi syyllistää sinua entisestä elämästäsi kuin myöntää oma katkeruutensa oman elämänsä puutteista.

Vaikuttaisi, että miehesi vieläkin elää kiinni entisessä elämässään. Hänen olisi nyt hyvä päästä astumaan eteenpäin ja ymmärtämää, että ankeaan menneisyyteen ei ole hyvä takertua, tai se uhkaa riistää häneltä kaiken hyvän myös tulevaisuudessa ja tässä hetkessä.

Lue lisää

Asia taitaa juuri olla näin vaikka en omaa omakohtaista kokemusta, koska olen m2f. Mutta oivallan omasta nuoruudestani asiota mitkä ovat hyvin samantapaisia ja todella kipeitä.

on vielä kirjoitti:

transmiesten keskusteluryhmiä, joita järjestetään isommissa kaupungeissa. Netistä voi etsiä tietoa missä ja milloin järjestetään.
Tapaamisilla vaan jutustellaan, ihan rento meininki. Ensikertalaisetkin uskaltautuu mukaan, elävältä ei syödä. Ja kaikkien persoonallisuudet otetaan huomioon. Jos ei halua niin kovin osallistua jutteluun, voi vaan tulla vaikka kuuntelemaan. :)

Lue lisää

miehelleni, että tutustuisi johonkin transtaustaiseen mieheen, jonka kanssa hän voisi jutella. Mutta, mutta... Sain aika kärkkään vastauksen. "Se olisi viimeinen asia, minkä tekisin". Ja kun kysyin, että miksi, niin vastaus oli "Et taida tajuta". Ja kun sanoin, että olisi kiva ymmärtää, että mikä siinä nyt olisi niin kamalaa, niin hän sanoi, etten vaan voi tajuta. Ja asian pitäisi jättää siihen. Olen kyllä niin poikki pian, kun toinen ei ymmärrä omaa parastaa. Molemmin puolista seksiä harrastettuamme hän joskus SEKOAA, ymmärrän sen. Sanon, että voin olla ilman seksiä, lapsia, mua ei haittaa, niin luulisi hänen nyt arvostavan sitä. Joo, sen hetken. Hän ei usko, että haluan olla hänen kanssaan, tai yrittää keksiä syitä miksen haluaisi. Ennen seurusteluamme unelmoin pitkästä harteikkaasta miehestä ja söpöistä lapsosista, mutta nyt en halua muuta kuin olla rakastamani miehen kanssa. En halua ahdistaa häntä, tai pakottaa mihinkään ja olen valmis vaikka mihin. Hirveeltä tuntuisi, jos hän jäisi yksin, ei hän tekisi varmastikaan yhtään mitään. Tuntuu, että ollaan vähän umpikujassa, eikä kukaan tiedä mitä pitäis tehdä.

aloittaja kirjoitti:

miehelleni, että tutustuisi johonkin transtaustaiseen mieheen, jonka kanssa hän voisi jutella. Mutta, mutta... Sain aika kärkkään vastauksen. "Se olisi viimeinen asia, minkä tekisin". Ja kun kysyin, että miksi, niin vastaus oli "Et taida tajuta". Ja kun sanoin, että olisi kiva ymmärtää, että mikä siinä nyt olisi niin kamalaa, niin hän sanoi, etten vaan voi tajuta. Ja asian pitäisi jättää siihen. Olen kyllä niin poikki pian, kun toinen ei ymmärrä omaa parastaa. Molemmin puolista seksiä harrastettuamme hän joskus SEKOAA, ymmärrän sen. Sanon, että voin olla ilman seksiä, lapsia, mua ei haittaa, niin luulisi hänen nyt arvostavan sitä. Joo, sen hetken. Hän ei usko, että haluan olla hänen kanssaan, tai yrittää keksiä syitä miksen haluaisi. Ennen seurusteluamme unelmoin pitkästä harteikkaasta miehestä ja söpöistä lapsosista, mutta nyt en halua muuta kuin olla rakastamani miehen kanssa. En halua ahdistaa häntä, tai pakottaa mihinkään ja olen valmis vaikka mihin. Hirveeltä tuntuisi, jos hän jäisi yksin, ei hän tekisi varmastikaan yhtään mitään. Tuntuu, että ollaan vähän umpikujassa, eikä kukaan tiedä mitä pitäis tehdä.

Lue lisää

Vaikeassa tilanteessa olet, kun miehesi ei ole halukas keskustelemaan tai käsittelemään ongelmianne millään tavalla.
Hänen mielestään et voi tajuta häntä, mutta kai sinun nyt vain pitää sinnikkäästi selittää, että HALUAT tajuta. Ja haluat, että hän puhuu sinulle. Viesti ei varmaan mene perille helposti, mutta uskaltaisitko vain panna kovan kovaa vastaan?
Vaikuttaisi vähän kuin hän olisi työntämässä sinua pois luotaan, vaikkei sitä tahdokaan. Tunteekohan hän alitajuisesti ettei ansaitse sinua tai ei ole kyllin hyvä mies sinulle? Siitä nuo syytökset, ettet halua olla hänen kanssaan, kai johtuvat? Hän haluaa toistuvia varmistuksia sinulta, että et ole jättämässä häntä yksin.
Jonkinlainen itsetunto/identiteettiongelma hänellä taitaa olla. Ja jos hän kieltäytyy hakeutumasta muiden transmiesten joukkoon, hän ei kai ole päässyt oman menneisyytensä yli, vaan pelkää paljastumista, leimautumista jne. jne. Menneisyys vainoaa.

Kun miehesi ei suostu käsittelemään asiaa millään tavoin, voisitko itse harkita hakeutuvasi jonkinlaiseen terapiaan? Pääsisit kertomaan tilanteestasi, purkamaan huoliasi ja saisit ammattilaisen ohjeita miten tilanteessa kannattaisi toimia.

aloittaja kirjoitti:

No meillä on ollut viimeisien kuukausien aikana aika järkyttäviä fyysisiä tappeluita. Välillä tuntuu, että olen täysi idiootti kun jaksan häntä. Fyysiset tappelut hän on aina aloittanut ja on tietenkin tehnyt minusta aina syypään tyyliin "Kun sinulla oli se yhden illan -juttu ennen meidän suhdettamme". Ja minun kuuluu ottaa lyönnit muka vastaan. Olen häntä fyysisesti vahvempi, tai luulen niin, siksi ajattelen ettei ole pelättävää, mutta silti agressiivinen käytös pelottaa ja useimmiten jos riidan aikana edes vähän tönäisen häntä, niin saan nyrkin naamaan. Sitten hetken päästä minä vollotan ja pyytelen anteeksi, että ärsytin vaikka jälkeenpäin tuntuu että mitä hemmettiä mä pyytelen anteeks. Tuntuu kyllä pahalta, kun en tästä ole kenenkään ulkopuolisen kanssa puhunut, enkä tunne muita transmiehiä. En ikinä olisi kuvitellut, että hyväksyn osittain väkivallan suhteessa. Yritän kai uskotella itselleni, että hänessä on jtn niin paljon parempaa kuin kenessäkään muussa.

Lue lisää

biologisesta miehestä tai transmiehestä, niin väkivalta suhteessa ei ole hyväksyttävää. Keskustelkaa rauhassa asiasta, että miltä sinusta tilanne tuntuu ja mikä miestäsi kenties vaivaa. Jos tilanne ei parane, eroaminen on ainoa järkevä teko, teidän molempien kannalta.

kyse sitten kirjoitti:

biologisesta miehestä tai transmiehestä, niin väkivalta suhteessa ei ole hyväksyttävää. Keskustelkaa rauhassa asiasta, että miltä sinusta tilanne tuntuu ja mikä miestäsi kenties vaivaa. Jos tilanne ei parane, eroaminen on ainoa järkevä teko, teidän molempien kannalta.

Lue lisää

Asumme avoliitossa, olemme asuneet vuoden. Viime yönä tappelimme, niin että hän rikkoi oven lukon ja kirjahyllyn ja minun tavaroitani. Sekä hän yritti purra poskeeni. En todellakaan ole ansainnut tälläistä kohtelua, mutta niin hän päätti, että eroamme, muuta vaihtoehtoa ei hänen mielestään ole. En lyönyt häntä takaisin, vaikka olisi ehkä pitänyt. Tuntuu todella turhauttavalta ja jokseenkin säälittävältä kirjoittaa täällä asiasta, josta en pysty puhumaan kenellekkään ystävälleni. Ja riita alkoi siitä, kun ehdotin hänelle, josko hän vaikka netin kautta juttelisi jonkun transmiehen kanssa. Asia lipesi käsistä, tavarat alkoivat lentelemään ja huh huh.

En täällä nyt kaikkea voi kertoa, vaikka haluaisin jonkun kanssa jutella, joka edes vähän ymmärtäisi. Helpompaa olisi vain irrottautua, mutta se ei onnistu, kun asumme samassa asunnossa. Kaikki paska kaatui vaan kerralla niskaan :( Hän myös intti sitä, että haluaa suhteen naisen kanssa, jota ei ole alistettu. Tuntuu vain, että hän on kohdannut joskus joltain mieheltä sovinistista käytöstä ja purkaa sitä nyt minuun, koska olen harrastanut seksiä ennen seurusteluamme muiden miesten kanssa. Hän on käyttäytynyt aika tyttömäisesti 17 -vuotiaaksi, pukeutunut hameisiin ja meikannut. Uskon, että tämäkin vaikuttaa hänen ristiriitaiseen käytökseen, kun ei usko, että pidän häntä miehenä.

Olen todella suvaitsevainen ihminen, en ole kyseenalaistanut hänen seksuaalisuuttaan, mutta mikään ei tunnu riittävän ja minä olen aina syypää kaikkeen. Minun syyni on jopa se, että joku mies katselee minua kaupungilla. Ulkonäköni riepoo häntä, milloin joku katselee rintojani tai persettäni kaupungilla. Hän ei ymmärrä, että joku haluaa olla nainen, tai että joku voi tosiaan tykätä omista rinnoistaan. "Miksi joku haluaa saada huonompaa palkkaa", "Naiset antaa, miehet saa", "Miksi mä joudun kestämään sun itkua, kun en ole edes pillua sulta saanu"."Ei sellaista yhteenkuuluvuutta voi kokea muuten, kuin yhdynnässä".

Olin eilen lähdössä keskustaan palauttamaan leffoja, niin sain kuulla vain, että "sut voidaan vaikka raiskata". En ollut kuitenkaan missään minihameessa lähdössä, vaan ihan tavallisissa vaatteissa. Sanoin hänelle, että "Niin sutki". En sitten palauttanut niitä.

aloittaja kirjoitti:

Asumme avoliitossa, olemme asuneet vuoden. Viime yönä tappelimme, niin että hän rikkoi oven lukon ja kirjahyllyn ja minun tavaroitani. Sekä hän yritti purra poskeeni. En todellakaan ole ansainnut tälläistä kohtelua, mutta niin hän päätti, että eroamme, muuta vaihtoehtoa ei hänen mielestään ole. En lyönyt häntä takaisin, vaikka olisi ehkä pitänyt. Tuntuu todella turhauttavalta ja jokseenkin säälittävältä kirjoittaa täällä asiasta, josta en pysty puhumaan kenellekkään ystävälleni. Ja riita alkoi siitä, kun ehdotin hänelle, josko hän vaikka netin kautta juttelisi jonkun transmiehen kanssa. Asia lipesi käsistä, tavarat alkoivat lentelemään ja huh huh.

En täällä nyt kaikkea voi kertoa, vaikka haluaisin jonkun kanssa jutella, joka edes vähän ymmärtäisi. Helpompaa olisi vain irrottautua, mutta se ei onnistu, kun asumme samassa asunnossa. Kaikki paska kaatui vaan kerralla niskaan :( Hän myös intti sitä, että haluaa suhteen naisen kanssa, jota ei ole alistettu. Tuntuu vain, että hän on kohdannut joskus joltain mieheltä sovinistista käytöstä ja purkaa sitä nyt minuun, koska olen harrastanut seksiä ennen seurusteluamme muiden miesten kanssa. Hän on käyttäytynyt aika tyttömäisesti 17 -vuotiaaksi, pukeutunut hameisiin ja meikannut. Uskon, että tämäkin vaikuttaa hänen ristiriitaiseen käytökseen, kun ei usko, että pidän häntä miehenä.

Olen todella suvaitsevainen ihminen, en ole kyseenalaistanut hänen seksuaalisuuttaan, mutta mikään ei tunnu riittävän ja minä olen aina syypää kaikkeen. Minun syyni on jopa se, että joku mies katselee minua kaupungilla. Ulkonäköni riepoo häntä, milloin joku katselee rintojani tai persettäni kaupungilla. Hän ei ymmärrä, että joku haluaa olla nainen, tai että joku voi tosiaan tykätä omista rinnoistaan. "Miksi joku haluaa saada huonompaa palkkaa", "Naiset antaa, miehet saa", "Miksi mä joudun kestämään sun itkua, kun en ole edes pillua sulta saanu"."Ei sellaista yhteenkuuluvuutta voi kokea muuten, kuin yhdynnässä".

Olin eilen lähdössä keskustaan palauttamaan leffoja, niin sain kuulla vain, että "sut voidaan vaikka raiskata". En ollut kuitenkaan missään minihameessa lähdössä, vaan ihan tavallisissa vaatteissa. Sanoin hänelle, että "Niin sutki". En sitten palauttanut niitä.

Lue lisää

tyhmää sietää väkivaltaa. Hän selittelee aina, että minä aloitan tappelut, vaikka en olisi koskenutkaan tai edes alkanut haastamaan riitaa. Ihminen, jota olen luullut elämäni ihmiseksi, on muuttunut hirviöksi. Hetkessä hän voi muuttua täysin erilaiseksi, lämpimäksi ja ystävälliseksi ja toisinaan hän huutaa pää punaisena, että olen pilannut hänen elämänsä. Olen aina pitänyt häntä ainutlaatuisena ihmisenä, arvostanut häntä ja rakastanut vilpittömästi, mutta hänen käytöksensä on pilannut kaiken. Biologisen miehen kanssa seurustelu tuntuisi nyt katsottuna tulevaisuudessa hirveältä.

aloittaja kirjoitti:

Asumme avoliitossa, olemme asuneet vuoden. Viime yönä tappelimme, niin että hän rikkoi oven lukon ja kirjahyllyn ja minun tavaroitani. Sekä hän yritti purra poskeeni. En todellakaan ole ansainnut tälläistä kohtelua, mutta niin hän päätti, että eroamme, muuta vaihtoehtoa ei hänen mielestään ole. En lyönyt häntä takaisin, vaikka olisi ehkä pitänyt. Tuntuu todella turhauttavalta ja jokseenkin säälittävältä kirjoittaa täällä asiasta, josta en pysty puhumaan kenellekkään ystävälleni. Ja riita alkoi siitä, kun ehdotin hänelle, josko hän vaikka netin kautta juttelisi jonkun transmiehen kanssa. Asia lipesi käsistä, tavarat alkoivat lentelemään ja huh huh.

En täällä nyt kaikkea voi kertoa, vaikka haluaisin jonkun kanssa jutella, joka edes vähän ymmärtäisi. Helpompaa olisi vain irrottautua, mutta se ei onnistu, kun asumme samassa asunnossa. Kaikki paska kaatui vaan kerralla niskaan :( Hän myös intti sitä, että haluaa suhteen naisen kanssa, jota ei ole alistettu. Tuntuu vain, että hän on kohdannut joskus joltain mieheltä sovinistista käytöstä ja purkaa sitä nyt minuun, koska olen harrastanut seksiä ennen seurusteluamme muiden miesten kanssa. Hän on käyttäytynyt aika tyttömäisesti 17 -vuotiaaksi, pukeutunut hameisiin ja meikannut. Uskon, että tämäkin vaikuttaa hänen ristiriitaiseen käytökseen, kun ei usko, että pidän häntä miehenä.

Olen todella suvaitsevainen ihminen, en ole kyseenalaistanut hänen seksuaalisuuttaan, mutta mikään ei tunnu riittävän ja minä olen aina syypää kaikkeen. Minun syyni on jopa se, että joku mies katselee minua kaupungilla. Ulkonäköni riepoo häntä, milloin joku katselee rintojani tai persettäni kaupungilla. Hän ei ymmärrä, että joku haluaa olla nainen, tai että joku voi tosiaan tykätä omista rinnoistaan. "Miksi joku haluaa saada huonompaa palkkaa", "Naiset antaa, miehet saa", "Miksi mä joudun kestämään sun itkua, kun en ole edes pillua sulta saanu"."Ei sellaista yhteenkuuluvuutta voi kokea muuten, kuin yhdynnässä".

Olin eilen lähdössä keskustaan palauttamaan leffoja, niin sain kuulla vain, että "sut voidaan vaikka raiskata". En ollut kuitenkaan missään minihameessa lähdössä, vaan ihan tavallisissa vaatteissa. Sanoin hänelle, että "Niin sutki". En sitten palauttanut niitä.

Lue lisää

samanlainen, mutta mä en seurustellut silloin. En ollut valmis siihen enkä ollut vielä kasvanut henkisesti mieheksi. Ei ole hänkään.

aloittaja kirjoitti:

tyhmää sietää väkivaltaa. Hän selittelee aina, että minä aloitan tappelut, vaikka en olisi koskenutkaan tai edes alkanut haastamaan riitaa. Ihminen, jota olen luullut elämäni ihmiseksi, on muuttunut hirviöksi. Hetkessä hän voi muuttua täysin erilaiseksi, lämpimäksi ja ystävälliseksi ja toisinaan hän huutaa pää punaisena, että olen pilannut hänen elämänsä. Olen aina pitänyt häntä ainutlaatuisena ihmisenä, arvostanut häntä ja rakastanut vilpittömästi, mutta hänen käytöksensä on pilannut kaiken. Biologisen miehen kanssa seurustelu tuntuisi nyt katsottuna tulevaisuudessa hirveältä.

Lue lisää

Vaikuttaa nuo miehesi ongelmat niin mahdottomilta, että näin ulkopuolisen silmin teidän olisi paras erota.
Miehelläsi on jäänyt transsukupuolisuutensa prosessointi täysin kesken henkisellä tasolla. Fyysisesti ollaan jo muututtu, mutta mieli on edelleen katkera ja ongelmallinen.
Itsekin olen prosessin aikana käynyt läpi paljon käsittämättömän oloista vihaa, joka olisi ollut helppo kohdistaa muihin. Vihasta olisi ollut helppo syyttää muita. Olen kuitenkin pyrkinyt selvittämään vihani perimmäiset syyt ja purkamaan ne tavalla, joka hyödyttää itseäni eikä satuta muita. Siten olen päässyt eroon paljosta raivosta ja katkeruudesta ja tullut tasapainoisemmaksi menneisyyteni suhteen.
Transsukupuolisuus on sen verran kova taakka ihmisen elämässä ettei sen henkistä käsittelyä voi jättää kesken. Sitä ei voi kieltää, peittää tai unohtaa, vaan se on hyväksyttävä kokonaisuudessaan, kaikkine kurjuuksineen. Menneisyytensä kanssa on päästävä sopuun ja kaikenkirjavat tunteensa käsiteltävä, tai muuten ei pääse taakastaan koskaan eroon.

aloittaja kirjoitti:

tyhmää sietää väkivaltaa. Hän selittelee aina, että minä aloitan tappelut, vaikka en olisi koskenutkaan tai edes alkanut haastamaan riitaa. Ihminen, jota olen luullut elämäni ihmiseksi, on muuttunut hirviöksi. Hetkessä hän voi muuttua täysin erilaiseksi, lämpimäksi ja ystävälliseksi ja toisinaan hän huutaa pää punaisena, että olen pilannut hänen elämänsä. Olen aina pitänyt häntä ainutlaatuisena ihmisenä, arvostanut häntä ja rakastanut vilpittömästi, mutta hänen käytöksensä on pilannut kaiken. Biologisen miehen kanssa seurustelu tuntuisi nyt katsottuna tulevaisuudessa hirveältä.

Lue lisää

Sukupuolenkorjausprosessi on henkisesti erittäin raskas ja kaikki eivät sitä kestä. Jo ennen prosessia on joutunut melkoiseen henkiseen prässiin ja jos ei pysty käsittelemään ajatuksiaan, korjausprosessin läpikäynti voi vielä pahentaa sitä. Pahimmillaan voi joutua psykoosiin ja sen vuoksi hoitoihin. Tutkimuksissa ja hoitovaiheen seurannassa tätä henkistä kypsyyttä pyritään seuraamaan, mutta kun ketään ei voi pakottaa käymään vastaanotolla, henkisen puolen käsittely voi jäädä kesken. Kun vielä ajatellaan että nyt olen kaikin puolin terve kun sukupuolikin on korjattu, ei voida tunnustaa että vielä on jotain. Asian korjaaminen lähtee vain henkilöstä itsestään, muut eivät siihen pysty.

Kohdallasi lienee paras vaihtoehto erota ja hankkia oma asunto mahdollisimman pian. Tiukan paikan tullen vaikka vähäksi aikaa vanhempien tai kaverien luokse, mikäli sen on mahdollista. Oikein pahassa tilanteessa voi hakeutua turvakotiinkin. Itse olen päättänyt että pidän oman kotini vaikka löytäisinkin kivan miehen.

irrottautua kirjoitti:

Vaikuttaa nuo miehesi ongelmat niin mahdottomilta, että näin ulkopuolisen silmin teidän olisi paras erota.
Miehelläsi on jäänyt transsukupuolisuutensa prosessointi täysin kesken henkisellä tasolla. Fyysisesti ollaan jo muututtu, mutta mieli on edelleen katkera ja ongelmallinen.
Itsekin olen prosessin aikana käynyt läpi paljon käsittämättömän oloista vihaa, joka olisi ollut helppo kohdistaa muihin. Vihasta olisi ollut helppo syyttää muita. Olen kuitenkin pyrkinyt selvittämään vihani perimmäiset syyt ja purkamaan ne tavalla, joka hyödyttää itseäni eikä satuta muita. Siten olen päässyt eroon paljosta raivosta ja katkeruudesta ja tullut tasapainoisemmaksi menneisyyteni suhteen.
Transsukupuolisuus on sen verran kova taakka ihmisen elämässä ettei sen henkistä käsittelyä voi jättää kesken. Sitä ei voi kieltää, peittää tai unohtaa, vaan se on hyväksyttävä kokonaisuudessaan, kaikkine kurjuuksineen. Menneisyytensä kanssa on päästävä sopuun ja kaikenkirjavat tunteensa käsiteltävä, tai muuten ei pääse taakastaan koskaan eroon.

Lue lisää

kummallekin paras ratkaisu taitaa olla ero. Meillä on ollut todella ihana suhde lukuunottamatta lähikuukausia. En ole mikään luovuttaja, siksi ehkä ajattelen, että kyllä tää tästä. Se tajuaa käytöksensä, mutta millä seurauksin. Itsetuntoni on laskenut täydellisesti siitä, mitä se oli muutama kk sitten. Sitä hän on ilmeisesti halunnutkin, korottaa itseään asioissa mitä hän ei ole tehnyt. Kaikki ystäväni olisivat varmasti ihmetelleet, että miksi nöyristelen miehelleni sitä, että olen harrastanut seksiä jonkun kanssa häntä ennen. Ja painanut päähän, että en ole viaton sen vuoksi. Toisin kun mieheni. Niin järjetöntä! Tiedän, että hän olisi pulassa, jos minä en asuisi hänen kanssaa, hän ei osaa hoitaa arkiasioita. Jos ystävinä tulisimme toimeen ja hän käyttäytyisi erilailla minua kohtaan, saa nähdä. Olisi kiva tavata uusia ihmisiä ja kuulla joltakin, että on hyvä tyyppi. Hän ei koskaan ole minusta paljoakaan positiivista sanonut, paitsi ulkonäköön liittyen, mutta se ei tunnu miltään.

prosessi kirjoitti:

Sukupuolenkorjausprosessi on henkisesti erittäin raskas ja kaikki eivät sitä kestä. Jo ennen prosessia on joutunut melkoiseen henkiseen prässiin ja jos ei pysty käsittelemään ajatuksiaan, korjausprosessin läpikäynti voi vielä pahentaa sitä. Pahimmillaan voi joutua psykoosiin ja sen vuoksi hoitoihin. Tutkimuksissa ja hoitovaiheen seurannassa tätä henkistä kypsyyttä pyritään seuraamaan, mutta kun ketään ei voi pakottaa käymään vastaanotolla, henkisen puolen käsittely voi jäädä kesken. Kun vielä ajatellaan että nyt olen kaikin puolin terve kun sukupuolikin on korjattu, ei voida tunnustaa että vielä on jotain. Asian korjaaminen lähtee vain henkilöstä itsestään, muut eivät siihen pysty.

Kohdallasi lienee paras vaihtoehto erota ja hankkia oma asunto mahdollisimman pian. Tiukan paikan tullen vaikka vähäksi aikaa vanhempien tai kaverien luokse, mikäli sen on mahdollista. Oikein pahassa tilanteessa voi hakeutua turvakotiinkin. Itse olen päättänyt että pidän oman kotini vaikka löytäisinkin kivan miehen.

Lue lisää

Itse olen hieman vanhemmalla iällä (yli 30) lähtenyt prosessiin mukaan. Vuosia olen kyllä asiaa mielessäni pyöritellyt mutta en tainnut olla itse henkisesti kypsä käymään tätä läpi aiemmin. Olin ennen prosessiin lähtemistä kärsinyt pitkäaikaisesta vaikeasta masennuksesta ja odotin rauhassa kunnes olin siitä toipunut ja tunsin itseni henkisesti vahvaksi käymään tämän kaiken läpi.

Menneisyyttäni en kailota tutuille ja tuntemattomille mutta jos sitä kysytään, niin miksi sen kieltäisin. Se on kuitenkin osa minua. Vanhemmiten sitä osaa hakea ja haluaakin apua, jos ei omat rahkeet riitä asioiden käsittelyyn. Itselleni on ollut se asia selvä, ettei tämä prosessi kaikkia ongelmiani poista mutta nyt on kuitenkin huomattavasti parempi mieli kohdata vastoinkäymisetkin ja mukavampi elää.

aloittaja kirjoitti:

Asumme avoliitossa, olemme asuneet vuoden. Viime yönä tappelimme, niin että hän rikkoi oven lukon ja kirjahyllyn ja minun tavaroitani. Sekä hän yritti purra poskeeni. En todellakaan ole ansainnut tälläistä kohtelua, mutta niin hän päätti, että eroamme, muuta vaihtoehtoa ei hänen mielestään ole. En lyönyt häntä takaisin, vaikka olisi ehkä pitänyt. Tuntuu todella turhauttavalta ja jokseenkin säälittävältä kirjoittaa täällä asiasta, josta en pysty puhumaan kenellekkään ystävälleni. Ja riita alkoi siitä, kun ehdotin hänelle, josko hän vaikka netin kautta juttelisi jonkun transmiehen kanssa. Asia lipesi käsistä, tavarat alkoivat lentelemään ja huh huh.

En täällä nyt kaikkea voi kertoa, vaikka haluaisin jonkun kanssa jutella, joka edes vähän ymmärtäisi. Helpompaa olisi vain irrottautua, mutta se ei onnistu, kun asumme samassa asunnossa. Kaikki paska kaatui vaan kerralla niskaan :( Hän myös intti sitä, että haluaa suhteen naisen kanssa, jota ei ole alistettu. Tuntuu vain, että hän on kohdannut joskus joltain mieheltä sovinistista käytöstä ja purkaa sitä nyt minuun, koska olen harrastanut seksiä ennen seurusteluamme muiden miesten kanssa. Hän on käyttäytynyt aika tyttömäisesti 17 -vuotiaaksi, pukeutunut hameisiin ja meikannut. Uskon, että tämäkin vaikuttaa hänen ristiriitaiseen käytökseen, kun ei usko, että pidän häntä miehenä.

Olen todella suvaitsevainen ihminen, en ole kyseenalaistanut hänen seksuaalisuuttaan, mutta mikään ei tunnu riittävän ja minä olen aina syypää kaikkeen. Minun syyni on jopa se, että joku mies katselee minua kaupungilla. Ulkonäköni riepoo häntä, milloin joku katselee rintojani tai persettäni kaupungilla. Hän ei ymmärrä, että joku haluaa olla nainen, tai että joku voi tosiaan tykätä omista rinnoistaan. "Miksi joku haluaa saada huonompaa palkkaa", "Naiset antaa, miehet saa", "Miksi mä joudun kestämään sun itkua, kun en ole edes pillua sulta saanu"."Ei sellaista yhteenkuuluvuutta voi kokea muuten, kuin yhdynnässä".

Olin eilen lähdössä keskustaan palauttamaan leffoja, niin sain kuulla vain, että "sut voidaan vaikka raiskata". En ollut kuitenkaan missään minihameessa lähdössä, vaan ihan tavallisissa vaatteissa. Sanoin hänelle, että "Niin sutki". En sitten palauttanut niitä.

Lue lisää

Miehelläsi ei todellakaan ole kaikki kunnossa ja uskon hänen tarvitsevan ammattiapua. Olet yrittänyt häntä auttaa mutta jos hän ei apua itse halua, et voi silloin tehdä mitään. Olkaa jonkun aikaa erillänne ja arvioikaa tilannettanne myöhemmin uudestaan ja keskustelkaa, mikäli miehesi siihen pystyy. Ensimmäisenä kyllä hänen pitäsi pysyä reseptin mukaisessa annostuksessa, eikä ylikäyttää hormonivalmistetta.

Hassua että miehesi sanoo haluavansa naisen jota ei ole alistettu ja hän itse alistaa sinua. Syytön sinä siihen olet ettei hänellä ole aiemmin ollut seksisuhteita. Nyt hänellä on, eikä hän osaa arvostaa sitä.

Sinä vaikutat kypsältä ja hyväsydämiseltä naiselta ja minä aina haaveilen että mistä sitä tuollaisen löytäisi. No kaikki eivät tajua sitä kun se onni on käsien ulottuvilla. Itse ainakin olisin rinta rottingilla, jos muut miehet ihaillen katselisivat naistani.

Toivon että asianne järjestyvät parhain päin ja voitte nauttia tulevasta keväästä ja kesästä joko yhdessä tai erikseen.

henkisiä ongelmia kirjoitti:

Miehelläsi ei todellakaan ole kaikki kunnossa ja uskon hänen tarvitsevan ammattiapua. Olet yrittänyt häntä auttaa mutta jos hän ei apua itse halua, et voi silloin tehdä mitään. Olkaa jonkun aikaa erillänne ja arvioikaa tilannettanne myöhemmin uudestaan ja keskustelkaa, mikäli miehesi siihen pystyy. Ensimmäisenä kyllä hänen pitäsi pysyä reseptin mukaisessa annostuksessa, eikä ylikäyttää hormonivalmistetta.

Hassua että miehesi sanoo haluavansa naisen jota ei ole alistettu ja hän itse alistaa sinua. Syytön sinä siihen olet ettei hänellä ole aiemmin ollut seksisuhteita. Nyt hänellä on, eikä hän osaa arvostaa sitä.

Sinä vaikutat kypsältä ja hyväsydämiseltä naiselta ja minä aina haaveilen että mistä sitä tuollaisen löytäisi. No kaikki eivät tajua sitä kun se onni on käsien ulottuvilla. Itse ainakin olisin rinta rottingilla, jos muut miehet ihaillen katselisivat naistani.

Toivon että asianne järjestyvät parhain päin ja voitte nauttia tulevasta keväästä ja kesästä joko yhdessä tai erikseen.

Lue lisää

Olen omasta mielestäni hyväsydäminen, mieheni ei ole vain ikinä tajunnut sitä. Menimme tänään yhdessä kaupungille, niin silloin hän halusi kyllä ottaa kädestäni kiinni, mutta vain siksi, että joku näkisi. Sanoin hänelle, ettei tarvi esittää mitään. "Kotona huudetaan ja ihmisten edessä ollaan niin onnellisia". Purskahtelin tänään kaupungilla itkuun ja hän vain sanoi, että turhaan itket tai jotain muuta yhtä ärsyttävää. Kyllä hän minua lohdutti halaamalla, mutta se ei tuntunut aidolta. Olisi mahtavaa tuntea kunnioitusta jotakin rakasta ihmistä kohtaan, mutta taitaa olla mennyttä. Tuskin hän löytää helposti ihmistä, joka jaksaisi tehdä hänen puolestaan näin paljon. Nyt on vähän naiivi olo, olenkin vasta 19, enkä halua tulla kärttyisäksi muijaksi, joka ei ymmärtäisi mitään tai pitäisi omia asioitaan vain oikeina.

Ja kiitos sinä, joka kehuit minua, vaikket minua tunnekkaan, mutta se tuntui silti todella hyvältä ja niin ajattelen itsekin :)

aloittaja kirjoitti:

kummallekin paras ratkaisu taitaa olla ero. Meillä on ollut todella ihana suhde lukuunottamatta lähikuukausia. En ole mikään luovuttaja, siksi ehkä ajattelen, että kyllä tää tästä. Se tajuaa käytöksensä, mutta millä seurauksin. Itsetuntoni on laskenut täydellisesti siitä, mitä se oli muutama kk sitten. Sitä hän on ilmeisesti halunnutkin, korottaa itseään asioissa mitä hän ei ole tehnyt. Kaikki ystäväni olisivat varmasti ihmetelleet, että miksi nöyristelen miehelleni sitä, että olen harrastanut seksiä jonkun kanssa häntä ennen. Ja painanut päähän, että en ole viaton sen vuoksi. Toisin kun mieheni. Niin järjetöntä! Tiedän, että hän olisi pulassa, jos minä en asuisi hänen kanssaa, hän ei osaa hoitaa arkiasioita. Jos ystävinä tulisimme toimeen ja hän käyttäytyisi erilailla minua kohtaan, saa nähdä. Olisi kiva tavata uusia ihmisiä ja kuulla joltakin, että on hyvä tyyppi. Hän ei koskaan ole minusta paljoakaan positiivista sanonut, paitsi ulkonäköön liittyen, mutta se ei tunnu miltään.

Lue lisää

Olen itsekin samaa mieltä että ero on paras ratkaisu. Itse mietin että olisiko miehelläsi narsistinen persoonallisuushäiriö. Sehän ilmenee nimenomaan henkilöillä, joilla on heikko itsetunto. Narsistit ovat aluksi mukavia ja aivan täydellisiä kumppaneita mutta myöhemmin osottautuvat hirviöiksi niinkuin kuvailit. Tämä on siis vain minun olettamukseni, voi olla että asia ei olekaan niin, mutta paljon voimia ja jaksamista sinulle!

aloittaja kirjoitti:

tyhmää sietää väkivaltaa. Hän selittelee aina, että minä aloitan tappelut, vaikka en olisi koskenutkaan tai edes alkanut haastamaan riitaa. Ihminen, jota olen luullut elämäni ihmiseksi, on muuttunut hirviöksi. Hetkessä hän voi muuttua täysin erilaiseksi, lämpimäksi ja ystävälliseksi ja toisinaan hän huutaa pää punaisena, että olen pilannut hänen elämänsä. Olen aina pitänyt häntä ainutlaatuisena ihmisenä, arvostanut häntä ja rakastanut vilpittömästi, mutta hänen käytöksensä on pilannut kaiken. Biologisen miehen kanssa seurustelu tuntuisi nyt katsottuna tulevaisuudessa hirveältä.

Lue lisää

Kenenkään ei ole pakko sietää väkivaltaa, eikä myös alistua siihen koska kukaan ei ole ansainnut sellaista kohtelua osakseen. Kirjoituksiasi lukiessani alkoi tuntumaan puolestasi aivan kamalalta, ja samalla muistui lapsuuteni mieleen jossa jouduin pienenä lapsena sivusta seuraamaan kun äitiäni lyödään, niin että on syvät arvet tapahtumista vieläkin vaikka siitä on jo lähes 30 vuotta aikaa, kaiken sen kokemani jälkeen myös koulussa jouduin itse väkivallan kohteeksi.. Itse jos joutuisin kokemaan väkivaltaa suhteessani vähääkään niin lähtisin pois suhteesta, koska jonain päivänä saattaa käydä niin että väkivallanteko on viimeinen ja käy todella huonosti. Anna miehellesi vielä yksi mahdollisuus, mutta sano että jos vähääkään alkaa väkivallan merkkejä näkyä niin mahdollisuudet on loppu, eli asiat pitää pystyä kyetä hoitamaan puhumalla ei riehumalla , ja et oikeestikaan voi ymmärtää mikä/missä mättää jos toinen ei puhu eikä kerro mikä mieltä painaa, koska kukaan ei ole ajatustenlukijan taitoa itselleen saanut... Saman voi kokeilla käänteisessä muodossa jolloin miehesi ehkä oivaltaa asian ytimen. Se mitä tulee ennen suhdetta tapahtuvaan seksiin on pelkkä tekosyy koska jokaisella ihmisellä on oma menneisyytensä ja seksielämänsä joka on aivan normaalia ja ymmärrettävää.

tiedät!! mikä hormooniheikki sinä luulet olevas????

noita aloittajan kuvailemia 'sivuvaikutuksia' aiheuta. Aloittajan kumppanilla on henkisiä ongelmia, joiden syy hormonihoito ei ole. Jos olisi, käyttäytyisivät kaikki transmiehet aggressiivisesti ja ongelmaisesti. Ja näin ei ole.

ei kuule kirjoitti:

noita aloittajan kuvailemia 'sivuvaikutuksia' aiheuta. Aloittajan kumppanilla on henkisiä ongelmia, joiden syy hormonihoito ei ole. Jos olisi, käyttäytyisivät kaikki transmiehet aggressiivisesti ja ongelmaisesti. Ja näin ei ole.

Lue lisää

Normaalit testosteroniarvot ei aggressioita aiheutakaan. Muuten kaikki miehet olisi raivoja. Liika testosteroni sen sijaan aiheuttaa aggressioita! Ihan sama onko se kiveksistä vai geelistä. Vaan tuskinpa on ainut syy moiseen käytökseen.

tiedät omasta kokemuksestasi!