Katuparlamentarismi ei ole demokratiaa

Avoin kirje niin sanotulle opiskelijatoiminnalle ja professoreille

Opiskelijatoiminta
Professori H.H.
Professori J.K.


YLIOPISTOLAIN VALMISTELUSSA EI OLE VIKAA VAIN HALLITUKSESSA JA EDUSKUNNASSA


Minäkin kiinnostuin yliopistolain valmistelusta. Luin ma 16.3.2009 Suomen Kuvalehdestä H.H:n kirjoituksen aiheesta. Valitettavasti kirjoituksesta sai kuvan, että niin sanottu opiskelijatoiminta (Opiskelijatoiminta.net) oli vaikuttanut kirjoitukseen liikaa. Halila kirjoitti, ehkä ihan huomaamattaan, että ikään kuin laki olisi jo voimassa. Mutta lakiahan vasta ollaan laatimassa, suomalaisen parlamentarismin sääntöjen mukaan.

Suomessa on parlamentarismilla, kansan valitsemien edustajien (päätöksenteko) ja heidän valitsemiensa hallituksen jäsenten (hallituksen esitykset) toiminnan pitkä perinne. Aina demokraattisessa päätöksenteossa on ongelmansa, mutta parempaakaan ei ole vielä keksitty.

Suomessa on hieno mahdollisuus myös muilla kuin varsinaisilla päättäjillä osallistua päätöksentekoprosessiin. Tämän mahdollistaa eduskunnan kuulemismenettely valiokunnissa, mutta myös tietysti vapaa mielipiteen ilmaisu mediassa, kaduilla yms. Mutta on tärkeätä pitää mielessä, että päätöksentekoa ei saa millään katuparlamentarismilla riistää pois parlamentilta. Opiskelijatoiminta kirjoittaa lennäkissään: “Nyt on aika näyttää, ketkä oikein päättävät yliopistolaitoksemme tulevaisuudesta!” Eli, kuka päättää, opiskelijatoiminnan katuparlamentarismi vai kansan valitsemat päättäjät?

Valitettavasti nykyisin kansalaistoiminta on siirtynyt noudattamaan epädemokraattisia menetelmiä. Ennen toimittiin yhdistyksissä, joissa päätökset tehdään demokraattisesti. Mutta mikä tämä opiskelijatoiminta on? Onko se yhdistys, vai mikä se on? Millä tavalla siellä päätökset tehdään, ja ennen kaikkea, kuka päätökset tekee? Onko siellä vastuullisia ihmisiä, ennen kaikkea, ketä siellä on, kun laajojen nettisivujen avulla se ei ainakaan selviä? Kuka toiminnan takana on, kuka sen rahoittaa? Haastateltavat eri medioissa haluaisivat varmaan antaa kantansa julki ilmeisesti pelkällä etunimellä, niin kuin graffitien tekijät ja talonvaltaajat. Olette varmaan huomanneet, että naamat ovat tuttuja aiemmista tapahtumista, romaanien asuttaminen vallattuun taloon, sitten telttoihin ja sittemmin valitettava heitteille jättö, talonvaltaukset, graffititempaus syksyllä, kulkueen aikana kulkueen reitille ilmestyi 1 500 uutta töhrintää.

Niin kuin sanoin, minäkin kiinnostuin tästä yliopistolain valmistelusta, yritin saada siitä selvää mm. tämän ns. opiskelijatoiminnan kautta. Mutta siellä oli jo päätökset tehty (mutta kuka ja missä ja milloin), lennäkeissä pyydettiin ihmisiä vain mukaan, joku oli tehnyt päätökset ja rahvas vain pyydettiin mukaan kannattamaan niitä. Eli kuka tahansa kadulta saattaa mennä mukaan kannattamaan jo tehtyjä päätöksiä. Opiskelijoita tähän ei ilmeisesti liikaa kaivata, sillä koko ns. opiskelijatoiminta on perustettu siksi, että tietty porukka ei saanut opiskelijajärjestöissä kaikkea haluamaansa läpi, siksi piti lähteä toimimaan kadulle.

Opiskelijatoiminnan tiedottaja Ilpo Puhakka sanoi viime viikolla radiohaastattelussa ihan suoraan, että tavoitteena on hallituksen kaataminen. Opiskelijatoiminnan levittämissä tarroissa, joita on liimattu sinne tänne luvattomiin paikkoihin, niputetaan kaikki asiat, joiden vuoksi hallitus pitäisi kaataa. Yliopistolaki, eläkeajan alentaminen, tietosuojalaki (josta käytetään propagandistista nimitystä Lex Nokia) yms. Oletteko te yliopiston opettajistoon ja tutkijoihin kuuluvina näiden hallituksen kaatajien kannalla?

Kun Puhakka on aivan ilmeisesti tajunnut, että demokraattiseen toimintaan, parlamentarismiin hänen edustamansa joukko ei saa kansan kannatusta, hän on siirtynyt katuparlamentarismiin. Kun hän vielä yritti eduskuntaan SKP:n eli Suomen kommunistisen puolueen riveistä (siitä hän on eronnut SKP:n oikeisto-opportunismin takia, ilmeisesti siirtynyt johonkin vieläkin vasemmistolaisempaan joukkioon), hän esitti muun muassa tällaisen kannantoton:

Ilpo Puhakka, SKP
"Olen sitä mieltä, ettei kannabiksen käytöstä ja kotikasvatuksesta tulisi rangaista. Vaikka käytön ja kotikasvatuksen laillistaminen ei varmasti poistaisi huumeongelmia, se vapauttaisi poliisien resursseja käytettäväksi huumepomojen nappaamiseen, ja parantaisi huomattavasti tavallisten kannabiskäyttäjien asemaa."

Puhakka siis kannattaa kannabiksen käytön laillisuutta ja kotikasvatuksen laillisuutta myös. Jos hashista saisi poltella ja kotona kasvattaa, eikä siitä rangaistaisi, se tarkoittaisi käytännössä sen laillistamista. Kanta on erittäin vahingollinen ajatellen nuoria suomalaisia. Näitä nuoria tulee joka vuosi paljon myös yliopistoon. Pitäisikö yliopiston tupakkahuoneissa myös sallia huumeiden pössyttely?

Propagandistisesti opiskelijatoiminta kannattaa avoimuutta ja mainostaa, että tietoa ei saa kukaan yksin omistaa. Mutta tämä porukka ei hyväksy omille nettisivuilleen kriittisiä kommentteja valituista menettelytavoista. Viikonloppuna 13.-15.3.2009 Helsingin yliopiston päärakennuksen vallanneet vaativat yliopiston tiloja opiskelijoiden vapaaseen käyttöön. Mutta opiskelijajärjestöillä on jo paljon omia tiloja, joita voi käyttää monipuolisesti, myös yliopisto luovuttaa jo tätä nykyä tiloja edullisella vuokralla opiskelijoille. Miksi tilat pitäisi saada vapaaseen käyttöön, kun niitä jo nyt voi käyttää? Miksi sivustolle ei hyväksytä kysymystä tästä aiheesta? Omituista avoimuutta on sekin, että opiskelijatoiminta ei ole merkinnyt tälle päivälle 17.3.2009 mitään tietoa tämäniltaisesta opiskelijajärjestöjen keskustelutilaisuudesta, jossa nimenomaan pohditaan lakiesityksen ongelmakohtia. Tilaisuus on kuulemma HYY:n ja opiskelijatoiminnan yhteinen ja järjestetään Hietaniemen tiloissa. Tästä opiskelijatoiminta-porukan toiminnasta saa omituisen kuvan.

Media on mennyt täysin ns. opiskelijatoiminnan lankaan, miksei media kysy näitä kysymyksiä. Puuttumatta olennaisiin kysymyksiin media yllyttää toimimaan tällä tavalla, ja ehkä se on median tavoite, saadaan vähän rähinää ja sitä kautta suuria otsikoita lööppeihin.

Surullista katsella tätä nykyistä kansalaistoimintaa.