Hei! Olemme kaksi Lapin yliopiston opiskelijaa. Sivuaineenamme opiskelemme kasvatuspsykologiaa. Olemme tekemässä proseminaaritutkimusta siitä, millaiset syyt ovat vaikuttaneet siihen, että vanhemmat valitsevat lapsensa hoitopaikaksi joko päiväkodin tai perhepäivähoidon. Nyt haluaisimmekin kysyä teiltä, mikä on saanut teidät valitsemaan lapsenne hoitopaikaksi päiväkodin tai perhepäivähoidon. Ei haittaa, vaikka lapsenne olisi ollut molemmissakin hoitopaikoissa tai vain jommassa kummassa.
Olisimme kiitollisia vastauksistanne ja voimme vakuuttaa, ettei nimimerkkejänne tulla käyttämään tutkimuksen yhteydessä. Aineistonkeruu tapahtuu 17.3–5.4.2009 välisenä aikana.
Kiitos.
Olisimme kiitollisia vastauksistanne ja voimme vakuuttaa, ettei nimimerkkejänne tulla käyttämään tutkimuksen yhteydessä. Aineistonkeruu tapahtuu 17.3–5.4.2009 välisenä aikana.
Kiitos.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Yksinkertaista: mitään muuta vaihtoehtoa ei ole edes tarjolla kuin perhepäivähoito.
Oli pakko mennä töihin, kun hoitovapaata tuli jo kaksi erää käytettyä. Meillä ei ollut mitään mahdollisuutta saada 1v8kk ikäistä perhepäivähoitajalle siitä yksinkertaisesta syystä, ettei perhepäivähoitopaikkaa ollut tarjolla. Asuinalueellamme oli kaksi hoitajaa, joilla kummallakaan ei ollut vapaita paikkoja. Siispä lapsi meni päiväkotiin sovitelluin hoitopäivin. Kaupungissamme on huutava pula perhepäivähoitajista.
päiväkodissa liikaa lapsia, liikaa hulinaa.
kunnes lapsi oli kolmasluokkalainen.
Ei tullut mieleenkään viedä päiväkotiin.
naapurin täti oli perhepäivähoitajana, joten aikaistin töihin menoani siksi, että saisin lapseni juuri hänelle. oli tuttu täti ja tutut lapset. jos olisin mennyt töihin vasta kun lapsi täyttää kolme, en olisi varmaan saanut minkäänlaista hoitopaikkaa. kesken vuotta on vaikea saada lasta mihinkään. elokuussa saa parhaiten.tietenkin suurin syy perhepäivähoidolle oli yksilöllinen hoito ja pienet ryhmät.lapsi ei itkenyt kertaakaan hoitoon jäädessään. kohta pitäisi ratkaista mihin laitetaan toinen lapsemme. naapurin täti jää kohta eläkkeelle, joten uusi ratkaisu pitäisi löytyä.hoitoon pitäisi saada jo puoli seitsemän, eli perhepäivähoito ilmeisesti ei tule kysymykseen. jos pitää laittaa päväkotiin, harkitsen jääväni hoivovapaalle niin kauan, että lapsi täyttää kolme vuotta.
Hae vaan pph jos olit kerran tyytyväinen. Meillä ainakin on velvollisuus ottaa lapsia joiden hoitoaika on 6-18. Minulla on ollut pikkuisia jotka ovat tulleet klo 6 ja jatkaneet uniaan tutussa sängyssä vielä aamupalaan asti.
perhepäivähoidon, silloin kun osasi sanoa mielipiteensä.
Poikani oli tarhassa n.2,5 vuotiaasta, kun tein lopputyötä. Myöhemmin työelämään astuttuani, hoitopaikan haku tuli ajankohtaiseksi. Poikani oli silloin 5-vuotias. Hän sanoi että tarhaan en mene. Kysyin miksi? Vastaus oli:"Koska siellä on niin paljon lapsia."
Niinpä haimme perhepäivähoitopaikkaa ja siellä poikani viihtyi, kun sai olla välillä rauhassa, niinkuin hän asian ilmaisi.
Siis lapsikin tarvitsee välillä rauhallista, hiljaista yksin oloa. Jatkuva hälinä ja iso ryhmä väsyttää lastakin.
Laitoin tyttäreni päiväkotiin 2,5 vuotiaana. Olen akateemisesti koulutettu yksinhuoltaja.
Pohdin myös perhepäivähoitajaa ja eniten vaa'assa lopuksi painoi se seikka, että pph: en valvonta on olematonta. En uskaltanut ottaa riskiä, että hoitaja olisikin ollut jotenkin epäsopiva, sillä lapsihan ei vielä tämän ikäisenä osaa kertoa mitä oikeasti tapahtuu.
Toisaalta kuitenkin hyvä pphpaikka on monasti parempi kuin ylimitotettu päiväkoti.
Mieluiten olisin valinnut yksityisen Montessori-päiväkodin tai Steiner-päiväkodin, mutta minulla ei ollut sellaiseen varaa.
En pidä päiväkotia mitenkään ihanteellisena paikkana, mutta siellä toivottavasti toimii jonkinlainen kontrolli hoitajien kesken ja ainakin yhdellä heistä on oikea koulutus alalle.
Lisäksi lapsi saa varmasti samanikäista seuraa ja suunniteltua ohjelmaa. Toisaalta päiväkoti on liian laitosmainen ja huonolla tavalla tasapäistävä. Hoitajilla ei ole aikaa huomioida yhtä lasta kokonaisvaltaisesti ja kaikki asiat tapahtuvat rutiinilla (kaikki syö, kaikki menee pissalle, kaikki menee ulos, kaikki piirtää jne).
Täällä (Turku) on huutava pula pph: sta, luultavasti en olisi tytärtäni edes saanut sellaiselle.
Eli minun kohdallani suurin motiivi oli pph kontrollin puute.
ja ikänä en ole kuullut enkä nähnyt, että valvonta olis pettänyt (ainakaan meidän piirissä). Kyllä tässä työssä oppii selustansa turvaamaan, se on pakko jos meinaa tätä työtä tehdä turvallisesti. JOKA hetki lapset on silmieni alla, se on pakko, koska niin paljon touhuavat (hyvä niin). Kyllä itselläni koulutus( lähihoitaja kuukausi koulutusillat) on mielestäni riittävä. Lisäksi mainitsisin, ettei tätä työtä opi täysin pelkästään kirjoja lukemalla, sen olen huomioinut lukuisista harjoittelijoista, joita itsellänikin on ollut. Joillakin hoitajilla nyt vaan sattuu olemaan sitä "pentu" silmää, näin se vaan on. Mielestäni perhepäivähoidon vahvuuksia on: yksilöllinen, joustava ja luova hoito, jossa lapsi saa parhaimmillaan toteuttaa itseään, ilman jatkuvaa häirintää ja mölyä. On mainittava tässä, että kohdalleni on myös sattunut muutama pieni hyvähenkinen päiväkoti.
"ja ainakin yhdellä heistä on oikea koulutus alalle."
Kyllä siellä on kuule jokaisella OIKEA koulutus alalle, ei sinne päiväkotiin noin vain mennä töihin.
Mitenkään tietenkään aliarvioimatta lastenhoitajienkaan koulutusta.
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Helsinki lisää lastenhoitajien oppisopimuskoulutusta/1135237731607
http://www.sool.fi/sub/kannanotto-ltol_henkilostomaara-20081218.html
http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2007_39/114133.htm
päiväkodissa.
Siellä oli töissä lastentarhanopettajia, eltoja, lähihoitajia, lastenhoitajia, ja opiskelijoita eri hoitoaloilta, sekä sivareita (ei alan kolultusta). Eli jokaisella ei todellakaan ole oikeaa koulutusta alalle.
Se on kotihoidon jälkeen paras mahdollinen hoitomuoto lapsille.
Pienet ryhmät, lapset huomioidaan yksilöinä, kodinomainen ympäristö, hoitajat yleensä hyvin äidillisiä ja panostavat siihen, etä lapset viihtyvät.
Ruoka on hyvää kotiruokaa ja sitä saa mahansa täyteen, myös allergiat huomioidaan hyvin.
Paljon ulkoilua, riittävästi vapaata leikkiä, mutta myös ohjattua toimintaa.
Perhepäivähoitajan työ on sellaista, että alalle sopimattomat ihmiset karsiutuvat hyvin nopeasti pois. Työstä ja lapsista on pakko pitää että voi toimia perhepäivähoitajana.
Ehdottomasti päiväkoti.
Syy miksi itse valitsin päiväkodin on se, että olen vuorotyötä tekevä yksinhuoltaja l. pakottava tarve (perhepäivähoitopaikkoja kun ei juuri ole).
Mutta tärkein syyni oli se, että mielestäni (ja monen muun perheellisen kanssa keskusteltuani) perhepäivähoitajan tulisi olla ehdottoman luotettava (joku siis, jonka joku tuntee/lapset ovat olleet kyseisellä hoitajalla) ja sellaista voi olla hyvin vaikea löytää.
Päiväkoti valmentaa lapsia koulutielle.
"Mutta tärkein syyni oli se, että mielestäni (ja monen muun perheellisen kanssa keskusteltuani) perhepäivähoitajan tulisi olla ehdottoman luotettava (joku siis, jonka joku tuntee/lapset ovat olleet kyseisellä hoitajalla) ja sellaista voi olla hyvin vaikea löytää."
No todellakin jos tollaset vaatimukset on niin menee aika vaikeeksi löytää pph. Meillä jo toinen pph lapsella, en tuntenut entuudestaan enkä kyselly suosituksia ja hienosti on menny, lapsi on tyytyväinen ja niin myös minä.
Vois kuvitella että pph:n ammattiin hakeutuvat ne jotka sitä työtä haluavat tehdä, koska aika pian varmaan epäilykset herää jos siellä jokin on vinossa. Lapsesta sen huomaa.
Ehdottamasti perhepäivähoito. Päiväkotiin vain eskariin ajaksi eli 4.45 min.
Itse olen Lh, ja töissä päiväkodissa. Minulla on kolme lasta, kaikki jo koulussa.
Kun ekaa kertaa hain lapsille päiväkoti paikkaa, minulle tarjottiin perhepäivähoitajaa.
Kävimme tutustumassa hoitajan kotona.
1. sillä ei ollut muita lapsia
2. kodissa haisi tupakka
3. nainen näytti juopolta
4. hän kysyi ainakin viisi kertaa, tykkääkö lapseni katsoa telkkaria
5. hänen lelut oli rikkinäisiä
6. Hän ei ottanut lapsiini kontaktia!
EI KIITOS!
Saimme tuurilla toisen paikan ja tämä perhepäivähoitaja on ihana. -Koko perhe ystäviä edelleen.
Jäin työttömäksi ja muutimme myös, joten irtisanoin paikan.
Myöhemmin haimme pph: lle, mutta saimme päiväkotipaikan.
tytär oli jo isojen puolella ja kaikki oli ok, mutta poika pienten puolella ja jotain hämärää oli, mutta en tiennyt mitä?
No, jäinkin pian kolmannelle äippälomalle ja kun sitten tarvitsin taas hoitopaikkaa pojilleni, tarjottiin taas perhepäivähoitajaa.
toinen pojista oli 5 ja toinen 2
Nyt vanhempi pojistani on 11v. ja kertoo yhä, kuinka hän inhosi ja pelkäsi tätä hoitajaa. Oli aika kumma täti.
Lopun ajan pojat olikin sitten päiväkodissa ja kaikki on ollut ok!
Työssä sain kuulla siitä osastosta, missä keskimmäinen lapseni oli silloin hoidossa alle 3 vuotiaana, että siellä oli hoitaja, joka kohteli lapsia väkivaltaisesti, mutta johtaja ei uskonut. Sai myöhemmin potkut, neljän vuoden kuluttua siitä, kun oma lapseni oli hänen hoidossa.
Elikkä, tuuria tämä on. Saat mitä tarjotaan, vaikka itse olisi erii mieltä.
Valitsin läheisen pk:n, koska on juuri lähellä ja tässä ei ole ketään pph, jolle antaisin lapseni hoidettavaksi. Vanhempi lapseni on ollut molemmissa ja sen kokemuksen jälkeen valitsen siis päiväkodin.
4v ja 2v lapset