Sana työpaikkahaastattelu, apua!
En tiedä mistä tämä kaikki panikoiminen ja jännittäminen on alkanut. Mutta vuosi sitten sain varmaan ensimmäisen ahdistuskohtauksen, eli heräsin yöllä siihen, että pumppu hakkasi paria sataa, ja käsi oli puutunut. Olin varma, että oli sydänkohtaus meneillään, mutta se meni ohi noin 15 minuutissa. Näitä on sitten tullut myöhemmin noin 1krt parissa viikossa.
Hankalinta on nyt, koska pitäisi etsiä uusi työpaikka, koska jouduin lähteä entisestäni. Pääsen kyllä haastatteluihin, mutta niihin hommat tyssäävät. Olen todella hermostunut, tärisen, puhe ei ole selkeää (ajatuksetkaan ei ole selkeitä) ja pumppu hakkaa todella kovaa. Välillä jopa kroppa saattaa jäykistyä, niin etten tiedä pääsenkö siitä tuolista ylös.
Voi hemmetin hemmetti. Ja huvittavinta tässä on, että en ole mikään superujo ihminen, pidän ihmisistä ja juttelen vieraille henkilöille. Pystyn puhelimitsekin hoitamaan haastatteluita, mutta paikanpäällä vaikutan joltain sekopäältä.
Lääkäriin en ole vielä mennyt, koska en tiedä mitä sanoa, kun varaan sen ajan.. Kärsiikö kukaan muu tällaisesta?
En tiedä mistä tämä kaikki panikoiminen ja jännittäminen on alkanut. Mutta vuosi sitten sain varmaan ensimmäisen ahdistuskohtauksen, eli heräsin yöllä siihen, että pumppu hakkasi paria sataa, ja käsi oli puutunut. Olin varma, että oli sydänkohtaus meneillään, mutta se meni ohi noin 15 minuutissa. Näitä on sitten tullut myöhemmin noin 1krt parissa viikossa.
Hankalinta on nyt, koska pitäisi etsiä uusi työpaikka, koska jouduin lähteä entisestäni. Pääsen kyllä haastatteluihin, mutta niihin hommat tyssäävät. Olen todella hermostunut, tärisen, puhe ei ole selkeää (ajatuksetkaan ei ole selkeitä) ja pumppu hakkaa todella kovaa. Välillä jopa kroppa saattaa jäykistyä, niin etten tiedä pääsenkö siitä tuolista ylös.
Voi hemmetin hemmetti. Ja huvittavinta tässä on, että en ole mikään superujo ihminen, pidän ihmisistä ja juttelen vieraille henkilöille. Pystyn puhelimitsekin hoitamaan haastatteluita, mutta paikanpäällä vaikutan joltain sekopäältä.
Lääkäriin en ole vielä mennyt, koska en tiedä mitä sanoa, kun varaan sen ajan.. Kärsiikö kukaan muu tällaisesta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
On kyllä mullakin. Kaikki alkoi jo monta vuotta sitten. ensin sain kahvipöydässä kovan paniikkikohtauksen. Huomasin sitten pian,ettei elämä vaan suju,jos en käy lääkärissä ja soittaessani aikaa, pyysin saada jutella ja selitin itse lääkärille oireeni. Varmaan se ei joka lääkäriasemalla käy,mutta jos ajanvarauksessa syytä kysytään,niin eiköhän nämä niin yleisiä nykyään ole,että sano vaan paniikkikohtauksiin hakevasi apua.
en minäkään ole yhtään ujo oikeastaan. Se onkin itse se paniikki ja ne oireet,joita jännitän. Kukaan ei varmaan halua luhistua muiden nähden.
koita jaksaa,kyllä niitä hyviä hetkiä on elämässä paljon kuitenkin.
Pidän sinulle peukkuja työhaastattelusi vuoksi:)
jos tuntuu ylivoimaiselta,käy siellä lääkärissä.