antamaan tyttärenne linnakundin
Suostuisitteko
vaimoksi?!
10924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mutta eiköhän täysi-ikäinen jälkeläinen tee mitä haluaa.
Mutta tuskin tyttäret kysyvät kenen kanssa naimisiin menevät. Kaikkeni tekisin jotteivät menisi.
kai se siitäkin, miksi joku on linnaan joutunut,... eikös jokainen meistä tee joskus elämässään jotain virheitä ja toiset joutuvat niistä rangaistuksensa kärsimään. jos kyseessä on joku paatuinut rikollinen, on tilanne aivan erilainen, kuin jos tämä "linnakundi" on saanut vankeusrangaistuksen esim asepalveluksen totaalikieltäytymisestä. suomen vankiloissa, kun sattuu istumaan jengiä mitä erilaisimmista syistä.
minä siis en ole isä, enkä äiti. kunhan vaan kirjoitan. olen 23-vuotias nuori nainen ja seurustelen "linnakundin" kanssa. olemme tunteneen jo vuosia ennen, kuin tämä joutui vankilaan. tulin vuonna 2000 raskaaksi, mutta lapsi syntyi pahasti keskosena ja menetin sen. lapsen kuolema ajoi meidät eroon. minä masennuin, mutta pääsin hyvin pian jaloilleni, mutta lapsen isä otti tuon paljon rankemmin ja sai elämänsä epäjärjestykseen. huumeiden takia tämä sitten osallistui pahoinpitelyyn, jonka seurauksena uhri kuoli ja istuu näin ollen vankilatuomiota kuolemantuottamuksesta. päätimme jokin aika sitten palata yhteen ja poikaystäväni vapautuu melko pian.
jokainen meistä kai tekee joskus jotain väärin. Fiksut ymmärtävät katua, mutta valitettavasti kaikki eivät. vankila saattaa muuttaa ihmistä myös parempaan suuntaan ja sopivasti vieraannuttaa vanhasta kaveripiiristä (jonka kautta useimmat vankilaan juuri joutuvatkin). entisellä vangilla on mielestäni joissain tapauksissa ihan yhtä hyvät mahdollisuudet onnistua elämässään tuomion jälkeen, kuin kenellä tahansa muullakaan. voin myös sanoa, että vankilassa kovinkaan arvostettu ei ole vanki, joka istuu tuomiota naiseen kohdistuneesta väkivallasta (pahoinpitelyt, raiskaukset)ja valtaosalla vangeista onkin periaate, että naista ei lyödä (kova jätkä voi lyödä miestä syyn tullen, mutta naista ei koskaan). eikö tällainen mies siis voi olla ihan hyväkin vävykandidaatti, mikäli on ihan fiksu ja tekee tyttäresi onnelliseksi? (ja on oppinut virehistään)
itse en "valinnut" rakkauttani. se vaan leimahti jo silloin vuosia sitten. olen huomannut vuosien kuluessa, ettei kukaan toinen mies pysty tekemään minua onnelliseksi. tottakai vankilatuomiosa on sulatettavaa ja siitä asiasta on käytävä vielä monta keskustelua. tärkeintä minulle on kuitenkin oma hyvinvointini ja se, että toinen tekee ehdottoman lupauksen siitä, että ei hairahda enää koskaan mihinkään sellaiseen, mistä napsahtaisi uusi kakku. minä olen laittanut suhteelle ne vaatimukset, että huumeiden kanssa ei saa olla missään tekemisisssä, vanhoihin kavereihin (niihin, joiden kautta joutui aiknaan vaikeuksiin ja "huonoihin piireihin") ei saa olla enää tekemisissä. on käytävä töissä tai opiskeltava ja ketään ei saa lyödä, vaikka kuinka mieli tekisi. jos yhtäkään noista säännöistä rikkoo, niin kaikki on loppu. uskon silti ppikaystäväni rakastavan minua niin paljon ja oppineen virheistään, että on valmis pitämään kiinni tuosta kaikesta ja vielä muustakin.
ihmisiähän me kaikki olemme. jokainen teemme virheitä ja toisille vaan käy niin että elämäntilanne ajaa väärälle tielle. meillä kaikilla eivät lähtökohdat olleet yhtä hyvät elämästä puhtain paperein selviämiseen. kukkaan meistä ei kuitenkaan ole toistamme "parempi" ihminen. pahuutta löytyy meistä jokaisesta. tärkeintä on antaa ihmiselle uusi mahdollisuus. jokainen vanhempi varmasti toivoo lapsensa onnea, mutta se onni saattaakin olla juuri sen "linnakundin" kanssa. sitä kun i koksaan voi tietää etukäteen.
olen ottolapsi ja pikkusiskoni (ei biologisen) biologinen äiti oli vankilassa tämän saadessaan. on tämäkin päässyt elämässä jaloilleen ja on nykyään naimisissa ja selviytyy elämästä ihan kunniallisesti. niitä uusia tilaisuuksia tarvitaan!
vankilassa vieraillessani olen tavannut erilaisia vankeja. osa on erehtynyt vain kerran (ja siitä kerrasta oppineet läksynsä) ja sitten on niitä, jotka ovat todella paatuneita, jotka tuskin koskaan pääsevät eroon rikoskierteestään. Jokainen vanki on kuitenkin tuomionsa saanut kärsittäväkseen syystä (no, asepalveluksen totaalikieltäytyjiä lukuunottamatta). En halua siis puolustella vankeja. Asiat eivät kuitenkaan aina ole niin mustavalkoisia.
On kyllä valitettavan paljon niitä naisia, joiden mielestä vangin kanssa seurustelu on jännittävää ja nämä suhteet alkavatkin usein kirjeenvaihdosta, tai pari on törmännyt toisiinsa miehen ollessa vankilomalla (monet vagit saavat käydä lomalla siviilissä kerran kuukaudessa ja viettävät tällöin ihan normaalia elämää baareissa ym). Näissä tapauksissa nainen ei välttämättä välttämättä tunne vielä vankimiehensä oikeaa minää, eikä ymmärrä mitä muutoksia vapautuminen saattaa tuoda mukanaan. Moni uskoo liian sinisilmäisesti vankilatuomion muuttaneen ihmisen aivan erilaiseksi. Toiset toki oppivat tekemistään virheistä ja niitä suuresti katuvat, mutta saman verran löytyy niitä, jotka ovat liian heikkoja suuriin muutoksiin.
Eihän kukaan vanhempi voi toivoa tyttärelleen sitä kohtaloa, että aina pian vankilasta palattuaan tämän mies joutuu sinne uudeleen ja uudelleen. Se jos mikä olisi uuvuttavaa!
Valtaosa vangeista on kuitenkin ihan normaaleja ihmisiä, jotka haluavat elää tavallista elämää. Esimerkiksi veropetoksista tai autovarkauksista tuomitut tuskin ovat sen vaarallisempia, kuin muutkaan meistä tavallisista kaduntallaajista.
Kertoisin vielä sen, että minulla on takana vuoden mittainen avoliitto toisen miehen kanssa. Varsin sivistynyt ja fiksu, mutta väkivltainen. Tällä miehellä ei ole rikosrekisteriä tai mitään "päällepäin!" näkyvää vikaa, mutta heittelipä minua seinille tuon tuosta ja oli usein kurkussa kiinni. Ei siis pitäsi tehdä päätelmiä vain yhden seikan perusteella. "Linnakundi" voi monessa tapauksessa olla hyväkin sulhaskandidaatti.
onhan noita kaikenlaisia rikoksia ja rikollisia. Tää josta kirjotin ton ekan viestin ni on just totaalilikieltäytyjä ja kaiken lisäksi vielä puoliksi
Kirjoitit: "Jokainen vanki on kuitenkin tuomionsa saanut kärsittäväkseen syystä (no, asepalveluksen totaalikieltäytyjiä lukuunottamatta)."
Mielestäni nämä totaalikieltäytyjät etenkin istuvat syystä(!), mielestäni ei ole mitään muuta "hyvää" syytä kieltätyä armeijasta kuin sairaus. Mies ei ole mies jos ei se inttiä käy.
Toiseksi, uskot poikaystäväsi parantaneen tapansa linnassa istuessaan. Itse taas uskon että ihminen joka lyö kerran, tekee sen myös uudestaan. Ikinä ei voi olla 100%:n varma, etteikö se nyrkki heilahda taas kun tulee ongelmia.
"mies ei ole mies jos ei käy inttiä"-mikä tekee miehestä miehen..aviomies sivari,lääkäri, mahtava isä ja aivan mieletön rakastaja
eivät ole lääkäreitä! Heistä on HYÖTYÄ omalla alallaan sivarina. Toista ne ovat nämä pitkätukkahampit joita aika moni sivari on.
Yleisluontoiseen kysymykseen saa yleistävän vastauksen. Päätelköön jokainen oman tapauksensa itse.
on mielipiteensä ja itse en voisi kuvitellakaan seurustelevani miehen kanssa, joka ei olisi valmis puolustamaan omaa maatansa armeijan kautta.
se on, olen todellakin samaa mieltä. Yleistäen minäkin puhuin, suurin osa näistä sivareista kun sattuu olemaan juuri niitä "pitkätukkahamppareita", jotka vain pakoilevat vastuutaan.