Ennen vanhaan aikoinaan

niin hyvin ennenvanhaan.Nyt meinaa enää kolinaakaan kuulua kun tiskikoneet on niin hyvin äänieristettyjä ...;)

sitä ne oli.
Ainahan mummi tiskasi aamusta iltaan.

kili kali koli kirjoitti:

sitä ne oli.
Ainahan mummi tiskasi aamusta iltaan.

oli pihakammarissa, ettei lämmittänyt entisestäänkin liian kuumaa taloa.

kili kali koli kirjoitti:

sitä ne oli.
Ainahan mummi tiskasi aamusta iltaan.

sitä muutki tiskannu kesällä alumiinisista vadeista. Minä sain yhdeksänvuotiaana olla yhdessä kahvikioskissa töissä, tiskityttönä.. ai, ku tykkäsin, oikeesti.. monta kertaa vaihdettiin vesiä, yhdestä huuhteluvedestä vaihdettiin tiskivedeksi ja toinen huuhteluvesi sitten puhtaaksi,(kahdet huuhteluvet,)kyllä tiesi tiskanneensa päivän päätteeksi. Palkkaaki sain 60mk/2viik.eli 120mk/kk. se oli polleeta ku oli palkkapäivä.. Mut kuuma oli olla ahtaassa kopissa pyöreän tädin kanssa, vaik itte oli vielä laiha ku tikku..

Kotona tiskattiin, en mää muista nähneeni astianpesuun mitään aineita.

Astiat.. kirjoitti:

Kotona tiskattiin, en mää muista nähneeni astianpesuun mitään aineita.

Muistelen joskus nuoruudessa kuulleeni, että vesi ja mekaaninen puhdistus riittävät. Riippuu tietenkin siitä kuinka tehokkaasti niitä käytetään.
Nykyisin ihmisllä vaan on niin kiire, että hetkessä pitää saada pudasta ja samalla vielä kaikki desinfioituakin, joten käytetään kaikenmaailman aineita tuohon tarkoitukseen.
Toisaalta jos perunakattila ei nyt ole ihan viimeisen päälle desinfioitu, niin mitä sitten. Yleensä perunoita keitellään ainakin 10-15 minuuttia, niin eiköhän siinä pöpöt kuole ilman aineitakin, taikka sitten siinä jos ruoan valmistamiseen käytetään uunia ja korkeampia lämpötiloja.
Nuorena olin jossakin hommassa missä piti steriloida välineitä ym., niin silloin 10 min keittäminen oli riittävä juttu. Tiedä sitten näistä nykyajan pöpöistä ovatko vaativampia.

Ennenaikahan oli oikeen sellaanen pläkkyrien ammatikunta. Sinä Sinimarjanen muistit aivan oikeen.
Alumiiniset pesu ja keittoastiat tuli vasta niiren jäläkehen. Valurauta oli myöskin käytöös patoina ja paistinpannuina. Kaffipannut oli kuparisia, niitä tehtihin myöskin teollisesti suomalaasista OPA valmisti suuria määriä kupariastioota kotitalouksille. Ne tinattihin sisältä aina aika-ajoon. Maaseurulla ja varmahan kaupungeiskin oli sellaasia kiertäviä tinureita, sekin oli siihenaikahan oma ammattiryhymänsä.
Se tinattava astia ensin puhuristettihin kunnolla, koivuntuhka oli siihen hommahan hyvä ja sitten se käsiteltihin sinkillä samutetulla suolahapoolla.
Spriiliekillä kuumennettihin se tinattava astia ja sitten sinne sisälle vaan pala tinaa ja se sulanu tina pyöriteltihin siihen kyseesolevahan astiahan ohkaaseksi kerrokseksi.
Itte harrastan näiren vanhaan pläkkiastiaan tekoa. Isooisäni niitä teki aikoonaansa palijonki ja opetti sen tairoon minulle. Minulla on siihen tarvittavat työkaluut ja jonkinlaanen taito myöskin niitä teherä.
Ämpäreitä, hinkkejä, mukeja, litranmittoja ja vaikka mitä muuta oon teheny.
Niitä juomamukeja oon teheny vanhanajan mallin mukahan rosteripelliistä, ruostumattomasta, ne kestää myöskin konepesun. Se on työnä hirviän kivaa niitä teherä ja kun sen tairoon oppii niin heleppojakin. Yhyreelle tänne aika palijon kirijoottelevalle likalle laitoon niitä oikeen usiamman postis menemähän.
terv. seppä ja Tiitu kulta, me lakeuren lapset.

seppäpohojanmaalta kirjoitti:

Ennenaikahan oli oikeen sellaanen pläkkyrien ammatikunta. Sinä Sinimarjanen muistit aivan oikeen.
Alumiiniset pesu ja keittoastiat tuli vasta niiren jäläkehen. Valurauta oli myöskin käytöös patoina ja paistinpannuina. Kaffipannut oli kuparisia, niitä tehtihin myöskin teollisesti suomalaasista OPA valmisti suuria määriä kupariastioota kotitalouksille. Ne tinattihin sisältä aina aika-ajoon. Maaseurulla ja varmahan kaupungeiskin oli sellaasia kiertäviä tinureita, sekin oli siihenaikahan oma ammattiryhymänsä.
Se tinattava astia ensin puhuristettihin kunnolla, koivuntuhka oli siihen hommahan hyvä ja sitten se käsiteltihin sinkillä samutetulla suolahapoolla.
Spriiliekillä kuumennettihin se tinattava astia ja sitten sinne sisälle vaan pala tinaa ja se sulanu tina pyöriteltihin siihen kyseesolevahan astiahan ohkaaseksi kerrokseksi.
Itte harrastan näiren vanhaan pläkkiastiaan tekoa. Isooisäni niitä teki aikoonaansa palijonki ja opetti sen tairoon minulle. Minulla on siihen tarvittavat työkaluut ja jonkinlaanen taito myöskin niitä teherä.
Ämpäreitä, hinkkejä, mukeja, litranmittoja ja vaikka mitä muuta oon teheny.
Niitä juomamukeja oon teheny vanhanajan mallin mukahan rosteripelliistä, ruostumattomasta, ne kestää myöskin konepesun. Se on työnä hirviän kivaa niitä teherä ja kun sen tairoon oppii niin heleppojakin. Yhyreelle tänne aika palijon kirijoottelevalle likalle laitoon niitä oikeen usiamman postis menemähän.
terv. seppä ja Tiitu kulta, me lakeuren lapset.

Lue lisää

sellaisia pläkkiastioita myynnissä. Liekö sinun tekemiäsi. Onko tekijöitä useampiakin?

seppäpohojanmaalta kirjoitti:

Ennenaikahan oli oikeen sellaanen pläkkyrien ammatikunta. Sinä Sinimarjanen muistit aivan oikeen.
Alumiiniset pesu ja keittoastiat tuli vasta niiren jäläkehen. Valurauta oli myöskin käytöös patoina ja paistinpannuina. Kaffipannut oli kuparisia, niitä tehtihin myöskin teollisesti suomalaasista OPA valmisti suuria määriä kupariastioota kotitalouksille. Ne tinattihin sisältä aina aika-ajoon. Maaseurulla ja varmahan kaupungeiskin oli sellaasia kiertäviä tinureita, sekin oli siihenaikahan oma ammattiryhymänsä.
Se tinattava astia ensin puhuristettihin kunnolla, koivuntuhka oli siihen hommahan hyvä ja sitten se käsiteltihin sinkillä samutetulla suolahapoolla.
Spriiliekillä kuumennettihin se tinattava astia ja sitten sinne sisälle vaan pala tinaa ja se sulanu tina pyöriteltihin siihen kyseesolevahan astiahan ohkaaseksi kerrokseksi.
Itte harrastan näiren vanhaan pläkkiastiaan tekoa. Isooisäni niitä teki aikoonaansa palijonki ja opetti sen tairoon minulle. Minulla on siihen tarvittavat työkaluut ja jonkinlaanen taito myöskin niitä teherä.
Ämpäreitä, hinkkejä, mukeja, litranmittoja ja vaikka mitä muuta oon teheny.
Niitä juomamukeja oon teheny vanhanajan mallin mukahan rosteripelliistä, ruostumattomasta, ne kestää myöskin konepesun. Se on työnä hirviän kivaa niitä teherä ja kun sen tairoon oppii niin heleppojakin. Yhyreelle tänne aika palijon kirijoottelevalle likalle laitoon niitä oikeen usiamman postis menemähän.
terv. seppä ja Tiitu kulta, me lakeuren lapset.

Lue lisää

onkin monitaitoinen poika :)

seppäpohojanmaalta kirjoitti:

Ennenaikahan oli oikeen sellaanen pläkkyrien ammatikunta. Sinä Sinimarjanen muistit aivan oikeen.
Alumiiniset pesu ja keittoastiat tuli vasta niiren jäläkehen. Valurauta oli myöskin käytöös patoina ja paistinpannuina. Kaffipannut oli kuparisia, niitä tehtihin myöskin teollisesti suomalaasista OPA valmisti suuria määriä kupariastioota kotitalouksille. Ne tinattihin sisältä aina aika-ajoon. Maaseurulla ja varmahan kaupungeiskin oli sellaasia kiertäviä tinureita, sekin oli siihenaikahan oma ammattiryhymänsä.
Se tinattava astia ensin puhuristettihin kunnolla, koivuntuhka oli siihen hommahan hyvä ja sitten se käsiteltihin sinkillä samutetulla suolahapoolla.
Spriiliekillä kuumennettihin se tinattava astia ja sitten sinne sisälle vaan pala tinaa ja se sulanu tina pyöriteltihin siihen kyseesolevahan astiahan ohkaaseksi kerrokseksi.
Itte harrastan näiren vanhaan pläkkiastiaan tekoa. Isooisäni niitä teki aikoonaansa palijonki ja opetti sen tairoon minulle. Minulla on siihen tarvittavat työkaluut ja jonkinlaanen taito myöskin niitä teherä.
Ämpäreitä, hinkkejä, mukeja, litranmittoja ja vaikka mitä muuta oon teheny.
Niitä juomamukeja oon teheny vanhanajan mallin mukahan rosteripelliistä, ruostumattomasta, ne kestää myöskin konepesun. Se on työnä hirviän kivaa niitä teherä ja kun sen tairoon oppii niin heleppojakin. Yhyreelle tänne aika palijon kirijoottelevalle likalle laitoon niitä oikeen usiamman postis menemähän.
terv. seppä ja Tiitu kulta, me lakeuren lapset.

Lue lisää

näköjään peukalot ihan oikeella kohdalla, eli olet taitava tekijä. Moniosaaja.
Mainitsit noista kuparipannuista. Meilläkin oli useampi kuparinen pannu. Sillä kaikista suurimmalla keitettiin aamuisin aamukahvit. 28 kupin pannu. Eikä ollut ihan pienillä kupeilla pannun vetosuutta mitattu. Kerran mittasimme tavallisilla kupeilla, niin tilaa jäi vielä ainakin yksi kolmasosa, 28 kupin jälkeen.
Pannuun oli kaiverettu 28 kuppia. Tämä tuli noista kupari pannuista mieleeni.

sanoit, niin mullekin, - anoppi tosin rysäytteli sisussaan..hi, siitä tiesi että nyt on säähköä ilimassa, Päätalon sanoin :)

Meillä oli piuulaatikko, jonka täyttö oli meijjän heiniä siitä lähtein kun kynnelle kyvettiin.