Voiko kirjailijan urasta haaveileva välttää julkisuuden, jos kirja jollain onnen potkulla sattuisi myymään? Itseäni kiinnostaisi oman kirjan julkaisu, mutta minkäänlaista julkisuutta, haastatteluja tai sen semmoista en kaipaa.
Kirjailijat ja julkisuus
Utelias kotiäiti
382379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
---
Voit vapaasti kirjoittaa ns. taiteilijanimellä, jolloin todellinen henkilöllisyytesi pysyy julkisuudelta salassa. Eikä sinun ole pakko suostua haastatteluihin ja esiintymisiin, mutta silloin kirjan markkinointiin vain täytyy panostaa enemmän. Julkisuus on ilmaista mainosta kirjalle ja tekee myynnillekin hyvää. Kun lukija tuntee kirjailijan tekstin takana, sitä on mukavampi lukea.
Jos kuitenkin on vakuuttunut, että kirja myy ilman omaa julkista panosta, voihan sitä kokeilla. Se kannattaa kuitenkin kertoa kustantajalle heti alkutaipaleella, sillä usein se on sanaton sopimus, että kirjailija suostuu radiohaastatteluihin, lehtijuttuihin ja vaikka televisioon. Itse olen ollut radiossa, lehdissä ja jossain kiertueella puhumassa, sekä vieraillut kouluilla. Aluksi se oli kamalaa, sillä olen hirveän ujo ihminen. Nyt kuitenkin olen tullut varmemmaksi esiintyjäksi ja nautin siitä omalla tavallani. En enää jännitä arkielämänkään esiintymistilanteissa kuten ennen, joten minulle julkisuus oli sekä painajainen että onnistunut kokemus.
Julkisuutta ei kannata pelätä. Ei sitä loppujen lopuksi niin paljoa ole. Muutama lehtijuttukin oikeassa ympäristössä riittää, jotta kirja saa lukijoita.
Tsemppiä. :)
kun internetin asema on mitä on, eikö mainontaa voisi tehdä tiettyyn pisteeseen asti myös verkossa? Mielestäni esimerkiksi omat kotisivut voivat tehdä kirjailijan yhtä lailla tutuksi lukijalle kuin radio- tai lehtihaastattelukin. Lisäksi kotisivu on kaiken kansan ulottuvissa, eikä ole rajattu paikallisjulkaisuun tai helposti ohitettavaan radiohaastatteluun.
Onko se muuten suomalaiselle
kirjailijalle ja runoilijalle
huippua kun on päässyt Hikipediaan ?
Voiko siitä ylemmäksi yletä?
Eiköhän me kirjailijat olla niin värittömiä persoonia, ettei meistä Ruususia tehdä, julkaistiin kirja tai pari...
Eiköhän tuo lööppijulkisuus ole ihan tarkoitushakuista. En muista nähneeni montaakaan esikoiskirjailijaa lehden kannessa, enempää kuin sisäsivuillakaan.
Kokemusta on päinvastaisesta ongelmasta. Olen laittanut emaililla vinkkiä joidenkin lehtien toimittajille. Mitä suurempi lehti sen varmemmin ei tule mitään vastausta. Kiirettä tuntuu olevan ja ylitarjontaa jutuista. Vaikka sen ymmärtääkin, niin harmittaa jos omaa kirjaa ei missään arvioida eikä kukaan siitä haastattele, koska mahdolliset lukijat ei saa koskaan tietää kirjasta. Aluksi pelkäsin julkisuutta, mutta nyt se tuntuu yhdentekevältä rasitteelta sen rinnalla, että kirja, jonka eteen on ponnistellut, ja jolla uskonut olevan tiettyä merkitystä muillekin, jää unohduksiin. Se tietysti auttaisi kirjan markkinoimisessa, jos kirjoittaja sattuisi olemaan jääkiekkoilija, missi, poliitikko tai muu "äärimmäisen kiinnostava kulttuuripersoona".
Jos olet sattunut huomaamaamaan, niin tylsän ja huonon kirjan saa myytyä riekkumalla TV:ssä ja lehdissä värillisillä rastoilla. Samoin ajaminen moottoritiellä väärään suuntaa myy.
Aika turhaa on yrittää kirjailijaksi, jos ei ole valmiiksi narisitista persoonallisuushäiriötä.
Lainaa kirjastosta markkinoinnin oppikirja ja lue siitä kohta brändin rakentamisesta. Näin käytät aikasi paljon paremmin kuin esim. keikkumalla orivetisillä wannabee-kursseilla.
Olen aivan tuikitavallinen kirjailija, hyvin ylipainoinenkin, eikä persoonassani ole kertakaikkiaan mitään kiinnostavaa.Minun kirjani myyvät hyvin ja nimenomaan teksti ratkaisee.Minusta ei tule lööppejä mutta tv:ssa, radiossa ja lehdissä olen kyllä ollut ja jokainen niistä lisää myyntiä.MUTTA EN PERSOONALLISUUDEN VUOKSI.
Tämä kuvaus oli jotenkin ihastuttavan aito. Epäilen, että olet hyvinkin kiinnostava persoona.
Suomessa kirjaileva nainen voi olla läski, koska rillipäiset naislukijat eivät koe sellaista kilpailijaksi tai uhkaksi. Jopa suorastaan rumuus myy, ja ihan samasta syystä.
Lehtimainonta osuu paremmin lukijoihin kuin lööppijulkisuus siitä yksinkertaisesta syystä, että naispuoliset kirjallisuuden harrastajat eivät keltaista lehdistöä juuri lue.
Jos kirjoittaa, mutta ei esittele rumaa habitustaan edes lehdissä, ei myy.
Se mikä myy on aikamoinen mysteeri. Myykö itsemurha? Kysykää Runar Schildtiltä!
Täällä on viimeaikoina ollut varsin mielenkiintoisia juttuja esillä. Suorastaan puhdistavia. Minullakin on välillä oikein silmät rävähtäneet lautasenkokoisiksi, kun en ole osannut ajatellakaan kaikkia näin kimurantteja juttuja kirjamaailmasta.
Jotenkin olen elänyt vain sellaista
Shakespeare & Co. Eikö olekin hassua !?
Mutta
iltapäivälehdessähän tänäänkin on tämä yksi kirjailija taas oikein hyvin esillä.
Kyllähän näitä
puhuvia päitä
riittää.
Julkisuudesta voit tietysti olla huolissasi.
Mutta tärkeämpi huomio on, että suurinta osaa Suomen kotiäideistä kiinnostaa oman kirjan julkaisu. Heistä 99,9% ei vain koskaan saa aikaan tekelettä, jota kukaan muu haluaisi lukea, johtuen ajan tai kykyjen puutteesta, tai saamattomuudesta.
Kuulutko sinä siihen jäljellejäävään promilleen, ja jos niin miksi?
Käsikirjoitus minulta jo löytyy ja se olisi viittä vaille valmis tarjottavaksi kustantajalle. Olen työstänyt sitä vähäisellä vapaa-ajallani viimeisen kahdeksan kuukauden ajan. Kyseessä on varhaisnuorille suunnattu teos.
Minun kohdallani oman kirjan julkaisu on siis edennyt haaveesta paperille, mutta ymmärrän kyllä niitäkin, joilla aika ja puhti eivät vain riitä, vaikka tahtoa olisi kirjoittaa.
Noinkohan sentään 99% kotiäideistä haaveilee kirjan kirjoittamisesta...?
Minulla käsikirjoitus on n. 70 % valmis, aloitin sen joulukuun alussa. Uskon kyllä saavani sen siihen kuntoon, että kehtaan ainakin johonkin lähettää.
Kaikkien sisällä asuu pieni kirjailija.
99,9999 % kotirouvista aikoo julkaista.
Ero 100 %:iin johtuu siitä, että 0,0001 % on jo kerennyt niin tekemään ja katuu syvästi.
... ai 0,0001 % katuu kun sisuksissa onkin
iso kirjailija
?
oli kotirouva. Ollaanpa sitä nyt niin rouvarasistisia. Mikä muu mielestäsi vaikuttaa kirjoituksen laatuun, siviilisäädyn ohella? Pituus? Korvien muoto? Vyötärönmitta?
Virginian kotirouvvuus johtui aviomiehestä, joka esti haihattelevan viinalle ja miehille person vaimonsa Lontoon matkat. Sekavuustiloissa hän ei löytänyt Lontoon matkoiltaan kotiin.
Virginian ns. kotitalo oli ja on korvessa. (Kylässä on 1 pubi).
Suomessa tilannetta voisi simuloida hankkimalla talon korvesta, jostain Alastaron suunnalta ja estämällä hensinkiläissyntyisen naisen matkat.
Että tällaisesta kotirouvuudesta oli kyse ja loppu sen mukainen.
No wups !!!
”Suomessa tilannetta voisi simuloida hankkimalla talon korvesta, jostain Alastaron suunnalta ja estämällä hensinkiläissyntyisen naisen matkat.”
Nythän pukkasit ihan varteenotettavan juonikuvion jollekin
alastarolaiselle pientä kirjailijaa sisuksissaan kantavalle kotirouvalle!
Mikäpä hänen olisikaan syöksyä päiväunillaan reissuun... mihin aikaan niitä linjapiilejä sieltä mahtaa nykyisin kulkea... vai onko niin syrjässä, ettei kulje... siis pitäisikö peukku pystyyn ja tienvarteen... vai onko niillä nykyisillä kotirouvilla omat jagget autotallissa... ei kait ne traktorilla sentään?
Varmasti moni suomalaisista haaveilee kirjoittavansa JOSKUS kirjan, olipa sitten kotiäiti/opiskelija/uratykki/työtön/eläkeläinen/
koululainen/virkamies/duunari tai mitä tahansa.
Ihmisistä 90% on sitä mieltä, että kirjoittaisi kyllä helposti kirjan, JOS aikaa vain olisi, JOS vain koira ei olisi syönyt kynää, jos vain..mutta helposti se syntyisi, ja hyvä siitä tulisi. 10% ei sano niin, koska on joskús kokeillut.
Niistä 10%:sta 5% jatkaa ahkerasti, lyö päätä seinään, yrittää taas, ja heistä usea onnistuu ennemmin tai myöhemmin. Ei kaikki, mutta ei kukaan onnistu jos ei edes yritä, kovasti yritä. Eikä kenestäkään voi sanoa heti kättelyssä, ettei hän tule onnistumaan. Ei ehkä heti, mutta oppimisen, harjoittelun, lukemisen, kokeilun, kirjoittamisen, yhä uudelleen kirjoittamisen ja palautteen hyväksymisen kautta, lienee mahdollista jopa kehittyä kirjoittajana.
JOS vain inspiraatio iskis ;-)
Tuli vaan mieleen, kun tälle palstalle ajauduin ja tästä ketjusta kiinnostuin, että erilaiset kirjoittamismotiivit vaikuttavat paljon kirjan loppuun viemiseen.
Teknilllisessä korkeakoulussa oli tutor-ryhmässäni aikanaan nuori mies, joka ylpeili sillä, ettei ollut lapsuuden jälkeen kaunokirjallisuuteen koskenut.
Mutta hän sai sytykkeen omaan kirjoittamiseen, kun tutustui tulevaan vaimoonsa, joka oli kiinnostunut kirjallisuudesta. Tehdäkseen vaikutuksen, hän alkoi myös lukea ja innostui tekemään kokeiluja kirjoittamisen saralla. Tämä johti kirjoittajaryhmiin ja Oriveden Opiston pitkille kirjoittajakurssille.
Kaksi kolme vuotta sitten hän julkaisi esikoisteoksensa. Nähdäkseni hänellä oli aina hyvin ei-kirjallinen motiivi kirjoittamistyöhönsä, ei niin haave, vaan halu saada jokin tapa esitellä ajatuksensa esille eri tavalla kuin leipätyössään.
Kokeilut kirjoittamisen saralla. Niinpä. Tästä tuli heti mieleeni äskettäin lukemani
Arne Nevanlinnan Marie.
Oletteko lukeneet?
kirjoittaa, joten eipä nyt mollata kotirouvia.
Virginia Woolfin käsikirjoitukset eivät kelvanneet yhdellekään kustantajalle.
Hän sai runsaasti "ei sovi kustannusohjelmaan" kirjeitä aikana, jolloin monistamista ei juuri tunnettu valokopioista nyt puhumattakaan.
Sisukas hän kuitenkin oli, kun alkoi kääntää itse painokoneen kampea aikana, jolloin painaminenkaan ei ollut helppoa.
Ehkä itse lyijylatoessa tulee miettineeksi tekstiä uudessa valossa.
Latominen tekisi monelle nykykirjailijalle hyvää.
Suosittelen.
Kustantajat eivät välttämättä pysty aina arvioimaan tekstin meriittejä - näin on käynyt monesti ennenkin ja käy tulevaisuudessakin.
Virginia Woolfia pidetään merkittävänä kirjailijana. Kuka muistaa hänet torjuneet kustannustoimittajat? Heissä ei liene mitään muistamista.
hionut ja tiivistänyt. Mitä ovat ne pienet kustantamot joista täällä ollut puhetta? Miten saan niiden yhteystiedot?
julkaistu. Haukuttiin, että siinä oli huono tyyli. Nyt kun lienee aikaa ja terveyttäkin jonkin verran, aion käydä tyylin kimppuun. Mutta ehkei se kelpaa koskaan. Paras tehdä töitä vain omaksi iloksi.
Nyt täytyy myöntää, etten ole koskaan kuullutkaan Ravilosta. Täytyypä lukaista ainakin muutama rivi ensi kerralla kirjastossa käydessäni.
Tähän ketjuun olisi varmaankin mukava saada muitakin vinkkejä
kotirouvien kirjoittamista kirjoista, joihin kannattaa tutustua.
P.S.
Jotenkin tässä ketjussa näyttää niin irralliselta tuo laittamani lukuvinkki
kirjailija Arne Nevanlinna Marie
Pukkasin sen siihen, kun tuli ahaa elämys
tyylistä kirjoittaa.
Onko muuten muita suomalaisia mieskirjailijoita, jotka kirjoittavat tyylillisesti samalla tavalla?
Minä en ainakaan ole törmännyt!
Aivan upeaa luettavaa on tämä
Marie
tekstiltään ja sisällöltään nappisuoritus.
http://192.89.123.129/kiuruvesi/kirjailijat/hr/kirja/mesimarjanipulmunipaaskyni.html
Omin sanoin:
http://192.89.123.129/kiuruvesi/kirjailijat/hr/omasana.html
Kustantaja ei edes pyri arvioimaan tekstiä. Riittää, että katsoo nimeä.
Käsikirjoituksen saa painoon, mikäli suostuttelee jonkun tunnetun kirjailijan mukaan.
(HUOM! Tämähän ei sitten tarkoita sitä, että syyttäisin WSOY:n käyttävän juuri tätä markkinatemppua Sofi Oksasen MUTTA jonkun vähemmän tunnetumman editoimaksi ilmoitetun teoksen menekinedistämiseen)
Virginia Woolf perusti Hogart Pressin, koska ei saanut muulla tavoin teoksiaan maailmalle. Hän oli jokseenkin aktiivinen kirjallisuusarvostelia, mutta syystä, jota minä en tiedä, Times pisti Woolfin käyttämään pseudonyymiä.
Arvattavasti Virginia olisi "kirjoittanut yhdessä" Sofi Oksasenkin kanssa, jos siihen olisi ollut tilaisuus.
Yä-Savosta ei ole juuri tullutkaan kirjailijoita. Ihan ilo lukea, näin yläsavolaisena kirjoittajana. En valitsisi tuollaista aihetta, mutta kukin kirjoittaa siitä, mitä on kokenut ja/tai mitä kohtaan on vahvat tunteet. Ihan luontevasti hän kirjoittaa.
Netti on kyllä näpsäkkä.
Nyt tiedän kirjailija Ravilosta jo paljon enemmän. Kiitos!
Olen täällä palstalla joskus aiemmin ihmetellyt, että aika niukasti mielestäni kirjailijat hyödyntävät nettiä.
Tosin en nyt ole kyllä viimeaikoina etsinytkään mitään sivustoja, yleensä vilkaisen Wikipediasta. Tästä Virginia Woolfistahan on tietoa kyllä mielettömästi niin suomeksi ja englanniksi varsinkin, ellei hänen opuksiinsa tai elämäkertaansa ole aiemmin törmännyt niin nopeasti löytyy kaikenlaista tästä maailmankuulusta ladysta.
Monen ulkolaisen kirjailijan nettisivut ovat kyllä hyvinkin mielenkiintoisia.
Onko vinkkejä hyvistä suomalaisten kirjailijoiden nettisivuista?
onhan noita hyviä kotisivuja pilvin pimein; kotimaiselta puolelta kun kysyit, dekkarifriikkinä voisin mainita mm. ilkka remeksen, leena lehtolaisen, seppo jokisen ja max mannerin lukuisia muita. riittää vain, kun jaksaa etsiä. google on aina google...
http://www.kustantajat.com/
...sivuja on, mutta kovin ovat hajallaan ja jotenkin vain sattumoisin löydettävissä. Siis minun mielestäni.
Ja sellaisia sivustoja, joita soisin olevan jokaisella kirjailijalla on ainakin
Ilkka Remes
Juha Vuorinen
Onko esim. Reijo Mäellä jotakin samantapaista kuin näillä herroilla, minä kun nyt selailin niin en löytänyt, oli vaan sellaista sillisalaattia. Myönnän että en kauaa jaksa etsiä netistä jos en heti löydä onnenkantamoisella.
Missä on naiskirjailijoiden vastaavat kunnolla tehdyt toimivat sivustot ?
Jos olisin kirjailija niin laittaisin kyllä. Ja onhan Mauri Kunnaksella Otavalla aika hulppeat sivustot, mutta onko niillä muilla kirjailijoilla siellä sitten muuta kuin ne tavanomaiset syntynyt ja kirjoittanut?
Jospa puutteelliset kotisivut kertovat siitä, että kirjailijat eivät sittenkään ole kovin julkisuushakuisia, ja markkinointi koetaan vieraaksi. Itselleni on tärkeintä kirjoittaminen, luomistyö. Kirjoittaessaan antaa niin paljon henkistä omaansa lukijoille, että välttämättä ei jaksa arkeaan ja työtään kotisivuilla ja blogeissa levitellä.
Eipä nuo Remeksenkään sivut ole valmistuneet sen kummemmmaksi vuosienkaan saatossa. Muutamia hyviä vinkkejä niiltä kyllä saa.
Facebookissa monilla kirjailijoilla on julkiset sivut. Siellä voi seurata kirjailijaelämää,joka onkin (yllättäen) ihan samanlaista kuin muillakin.
... juu näppikset hajalla ja sormet verillä...
No nettailin joitakin sivuja taas, mutta eipä se siitä muuksi muuttunut. Jotkut ovat sellaisia aataminaikuisia avutuessaan, ettei viitsi edes yrittää mitään enempää etsiä. Höh. Ja jossakin kirjailijan sivustolla oli että seuraava kirja ilmestyy 2008.
Juu.
Oikeastaan kun tarkemmin ajattelen, niin luurailenkin mieluusti ulkolaisten kirjailijoiden sivuilla. Sen vähän mitä nyt tarvetta on. Niillä on jos jonkinlaisia hauskoja kommervenkkeja fanisivustoineen. Onhan sellaisten ylläpitämisessä aikamoinen homma kirjailijalle kirjoittaa sitä fanitustaan. Sehän on melkein yhtä työlästä varmaankin kuin minunkin bloginpitämiseni täällä S24:llä.
Kyllähän se työstä käy!
Olenkin näinä päivinä tullut siihen johtopäätökseen, että sitten kun ensimmäinen opukseni ilmestyy kirjakauppoihin ( - ai milloin, en minä vaan tiedä, ei harmainta aavistustakaan - ) niin siinä vaiheessa varmaankin käytän
pseudonyymia.