Onko teillä ollut ensirakkaus, joka jätti teidät, taikka erositte jostain muusta syystä? Onko kenties rakas eläimenne kuollut ja haudattu? Onko sukulaisia ikävä, opiskelu tai elämän olosuhteet saattavat viedä kauaksi muusta perheestä? Onko hyvät kaverit jättäneet tai oletteko te jättäneet hyvät kaverinne?
Eli ketä te kaipaatte?
Minulla on ikävä lemmikkieläintäni, joka koki vuosia sitten syöpäkuoleman. Minulla ei oikeastaan ole ketään ihmistä, jota kaipaisin. Kaikki kaverini olivat raukkamaisia pettureita, eikä minulla ole ikävä ketään heistä: kaverit olivat minulle kuin hirttosilmukka.
Eli ketä te kaipaatte?
Minulla on ikävä lemmikkieläintäni, joka koki vuosia sitten syöpäkuoleman. Minulla ei oikeastaan ole ketään ihmistä, jota kaipaisin. Kaikki kaverini olivat raukkamaisia pettureita, eikä minulla ole ikävä ketään heistä: kaverit olivat minulle kuin hirttosilmukka.
Vastaukset 15
Vanhimmat
johon oon ollu rakastunut jo pitkään. ikävä kyllä tää nainen on varattu... mutta minkäs niille tunteilleen voi.
tunteistasi?
Välillä tuntuu että se tietää. Välillä taas tuntuu että se ei tiedä. Jollain tavalla meillä on kuitenkin samanlaiset kemiat. Mutta silti ikinä me ei voida oikeasti jutella. Voidaan vaan katsoa tyhjyyteen ja tietää että se toinenkin katsoo sinne... tietäen varmasti, mutta silti sisimmässä pieni epäilys siitä mitä se nainen todella ajattelee. Joskus olen varma, joskus en tiedä ollenkaan.
Haluaisin kertoa tälle naiselle mun tunteista. Mutta sitten pelkään reagointia. Varsinkin sitä miten sen mies reagoisi jos saisi vahingossa kuulla. Tai oikeastaan uskon että tää nainen ei reagoisi pahasti, mutta sen mies sensijaan reagoisi senkin edestä.
mutta oma kultsi olis kiva löytää.
"mutta oma kultsi olis kiva löytää."
Hommaa hiiri, ne ovat kultaisia.
Surullista, mutta totta...
Tuo sun kirjoituksesi oli kuin suoraan omasta kynästäni - tosin miehelle kohdistettuna...
jonka kirjoitit. Voin kertoa että olen ollut samassa tilanteessa, erona vain se, että hänellä ei ollut (en tiedä onko nykyään) miestä.
Jotenkin hiukan helpottaa, että joku muukin on samassa tilanteessa (täysin pakkomieleinen ihastus). Duunikaverista oli siis kyse, niinkuin itse kirjoitat : "Välillä tuntuu että se tietää. Välillä taas tuntuu että se ei tiedä. Jollain tavalla meillä on kuitenkin samanlaiset kemiat"
Samaa mietin minäkin, onko tuolla kauniilla naisella tunteita mua kohtaan (hän siis jonkin verran vanhempi), varsinkin muutaman "oudon" tapahtuman johdosta. Joka tapauksessa hän muutti muualle duuniin saman firman palvelukseen. Jatkoin elämää ja tapasin toisen naisen, jonka kanssa on kieltämättä hyvä olla. Tässä toisessa naisessa vain oli/on sitä jotain selittämätöntä vetovoimaa. Näimme sitten myöhemmin firman tilaisuudessa, jossa hänelle selvisi että seurustelen. Sitä katsetta joka häneltä seurasi..en tiedä yrittikö hän viestiä jotain..
Joka tapauksessa tuosta katseesta seurasi se, että ajatukset tuota naista kohtaan nousivat täysin pintaan. Oli pakko viestiä hänelle asiasta. Tulos oli se, että sain lopulta tuon asian pois sydämeltä. Ehkä sinunkin pitäisi. Tunteet nousevat kyllä edelleen pintaan kun näen tuon naisen, tuskin pääsen koskaan 100 prosenttisesti eroon näistä ajatuksista. Ehkä ne on pakko hyväksyä..
90-luvun lopulla minulla oli vielä elämä. Vuosituhannen vaihteessa kuitenkin yllättäen ystävät katosivat. Kesällä 1999 saatoin vielä soittaa kavereille ja sotkettiin yöt läpeensä ympäri kyliä, varastettiin kaljatölkkejä ja sen sellaista.
Kesän 2000 istuin käytännössä kokonaan sisätiloissa kun kaikki vaan katosivat. Osansa tosin oli sillä että ryyppääminen lähti lapsellisesta kokeilusta perskänniasteelle johon en lähtenyt mukaan.
Vuosikymmenessä teinivuodet hurahtivat ohi eikä sen jälkeen ole ollut oikeastaan mitään sosiaalista elämää. Jos jotain kaipaan niin se on juuri 90-luvun loppua jolloin ihmiset tulivat vielä kanssani hyvin toimeen...
Ehkä sinut on luotu varastelemaan kaljatölkkejä?
Niin, kyllä sydämessäin muistelen todellista ihastustani reilun 10 vuoden takaa. En koskaan hänelle lausunut niitä i love you- sanoja, uskon kyllä hänen tietäneen. Valitettavasti en ollut hänelle sitä mitä hän etsi. Se tuntui pahalta, mutta siihen tyytyminen.
Ketä kaipaan? mitä kaipaan lienee lähempänä totuutta. Kaipaan ihmista poistamaan tämän yksinäisyyden. Ystäviä ja hyviä ystäviä minulla on paljonkin, mutta se läheisin puuttuu. Moni ikäiseni on jo parisuhteessa ja muodostaneet perheen. Välillä tuntuu rankalta kun miettii omaa tilannetta. En ole seurustellut koskaan ja tuskin tilanne tästä muuttuu. Kaiketi tähän yksinäisyyteen jo tottuukin. Harmittaa vain, etten saane kokea sitä mitä parisuhteessa eläminen tuo. Kenties kohtaloni on olla löytämättä rakkahintani... jaetut kortit eivät sitä suo, se harmittaa
"Kaipaan ihmista poistamaan tämän yksinäisyyden. Ystäviä ja hyviä ystäviä minulla on paljonkin, mutta se läheisin puuttuu. Moni ikäiseni on jo parisuhteessa ja muodostaneet perheen."
Minustakin tuntuu välillä siltä, kaikki ei elämässäni ole mennyt niin kuin piti.
Ystäviä minulla ei ole tosin lainkaan, olen todennut, että ystävä = petturi.
-
rekisteröitynyt nimimerkki Norjanheinäperhonen kirjoitti: "ystävä = petturi"
Minä, rekisteröimätön nimimerkki, kirjoitan: Norjanheinäperhonen = lapsellinen olio
http://www.youtube.com/watch?v=5kl5OMZR-3k
Ystävät olivat kohdallani pettureita. Jos antaa pahat teot heille anteeksi, niin he tekevät ne uudelleen.
En kaipaa ketään menneisyydestä, en ex-kavereita enkä sukulaisia tai perhettä. Menneisyys saakoon palaa tuhkaksi minun puolestani. Ystäviä ei ole ollut vuosiin (nykyään tosin 2) ja olen allerginen kaikille pehmosille olioille, joten ei ole sellaisiakaan mitä kaivata.
Nykyisyydeltä kaipaisin kai "sitä oikeaa", jos sellainen on olemassa, mutta niin kauan kun olen yksin nautin yksinäidyystä niin paljon kuin voin.
"En kaipaa ketään menneisyydestä, en ex-kavereita enkä sukulaisia tai perhettä. Menneisyys saakoon palaa tuhkaksi minun puolestani. Ystäviä ei ole ollut vuosiin"
Minäkään en kaipaa ketään menneisyydestäni, mutta menneisyyteni kummittelee minulle aina synkimpinä hetkinäni. Ystävät olivat käsittääkseni tunnettu vitsi, ne olivat kenties niitä ketkä kiusaamistani olivat järkkäämässä.