Mieheni rikkoo jatkuvasti tekemiään lupauksia ja asioita jotka on sovittu etukäteen. Yleensä on kyse sellaisista miehen kannalta yhdetekevistä jutuista, mutta minun kannalta tärkeistä asioista. Meillä täytyy minun aina joustaa, oletan että siksi kun olen äitiyslomalla kotona. Mies taas käy työssä ja jos on jotain mitä haluaa vapaalla tehdä, hänen pitää saada tehdä "kun koska sitten tekee, kun on aina töissä". Tämä aiheuttaa riitaa, koska enhän minäkään ihan kaikkea voi vauvan kanssa tehdä...
Mietinkin, että onko kaikkien kotona sama systeemi. Että se miehen täytyy saada pääasiassa päättää, mihin vapaapäivät käyttää. Vai onko puolisolla sanavaltaa, että mies katsoisi vaikka vauvaa säännöllisesti jotta äiti pääsisi kuntosalille tai uimaan? Mieheni kokee määräilyksi tällaisen, että itse haluaisin jotain tehdä että hänen pitää olla siis vauvan kanssa silloin kun sanon eikä vain silloin kun huvittaa...
Mietinkin, että onko kaikkien kotona sama systeemi. Että se miehen täytyy saada pääasiassa päättää, mihin vapaapäivät käyttää. Vai onko puolisolla sanavaltaa, että mies katsoisi vaikka vauvaa säännöllisesti jotta äiti pääsisi kuntosalille tai uimaan? Mieheni kokee määräilyksi tällaisen, että itse haluaisin jotain tehdä että hänen pitää olla siis vauvan kanssa silloin kun sanon eikä vain silloin kun huvittaa...
Vastaukset 16
Vanhimmat
mutta, mutta. Sairastuin, ja jouduinkin sisään sairaalaan...
pääsen sairaalasta epäviralliseseti yöksi kotiin, koska on vauva. kädessäni on avoin kanyli, joten tiskatakkaan en voi. Nostaa en voi.
mielenkiintoistahan tätä on nyt seurata kun isi joutuu kerrankin ottamaan kokonaisluontoisen vastuun. Näin sivusta katsottuna näyttää kovin raskaalta, ja monet hommat takeltelevat ihan tottumattomuuttaan.
Yöllä istun lapsen vieressä ja syöttelin päivän jäljiltä nälkäisen lapsen, olihan minulla ollut päivällä aikaa nukkua sairaalassa varastoon.
Kyllähän se oma aika kuuluu myös äidille, ihan samal taval, kuin isälle. Kyllä nyt vastuun tuntoisen isän luulis pitävän huolta omasta skidistänsä ja antaa äitille omaa aikaa...
Niin kun meillä valitettavasti on hiukan "samasta puusta" kun edelliset, niin miten saan miehen sitten auttelemaan?? Neuvoja kaipaan..en halua olla nalkuttaja, enkä myöskään vaihtaa sitä isiä, kun on muuten niin rakas ja kultainen. Alkaa vain omat voimavarat hiipua kun vauva syntyy ihan kohta ja edellinenkin on vasta vuoden. En ole nukkunut aikoihin kivuissani kunnon yöunia. Keskusteltu on ja lupauksia tullut, mutta käytännössä....MITEN?
Oman lapsen hoito ja kotihommat ovat luonnollisesti miehen hommia siinä missä naisenkin. Pelkkä auttelu tarkoittaisi vain sitä, että sinä teet asiat pääosin. Sellaista ei taas pidä hyväksyä mieheltä, jolla on oma lapsi.
Kumma kun monet miehet eivät tajua vastuutaan. Ei pitäisi ryhtyä isäksi sellaisen ollenkaan, joka ei halua omaa lastaan hoitaa kunnolla.
Joskus (ei tosiaankaan aina...) vika on nimeomaan siinä että mies aina vain "auttelee" kotitöissä eikä koskaan saa tehdä niitä niin kuin itse parhaaksi kokee. Miehen pitää nimenomaan saada löytää oma tapansa hoitaa kotia eikä olla vaimon pikku apulainen. Harva nainenkaan sopeutuisi tekemään kaikki kotityöt niin kuin anoppi haluaa, miksi siis miehen pitäisi olla toisen käskettävissä?
Toinen asia taas on se että jos mies ei ole ennen yhteenmuuttamista koskaan tottunut elämään omillaa, voi koko kotitöiden tekeminen olla vierasta. Silloin on usein keinot vähissä tai mies ainakin tarvitsee aika kovaa oppia enenkuin tajuaa että kotitöitä pitää tehdä ihan oma-aloitteisesti.
Oliskos kyseessä sellainen ilmiö, että sinä hoidat käytännössä kaiken lapseen liittyvän, niin mies ei vain tajua? Vieraantuu omasta kodistaan. Kun itse kävin töissä ja oli pieni vauva kotona, niin olin aika vieras oman lapseni kanssa. Lapsi ei tuntunut omalta/läheiseltä niin ei silleen tuntunut tarpeelliselta tehdä mitään, kun mamma hoiti kaiken. Nyt kun on lasten kanssa paljon, niin homma on ihan toinen.. Olen hoitovapaalla. Pari vuotta takana ja pari edessä..
Suosittelen perhesovun/kodin onnen säilyttämiseksi isille pikaista pitkää isyysvapaata, hoitovapaata tai ihan mitä muuta vapaata tahansa. Pitää saada yhteistä aikaa. Ainankin kuukausi pitäisi olla tiiviisti lapsen kanssa. Sitten kaikki sujuu kuin itsestään, kun kiintyy enempi omaan lapseen, ottaa osaa kodin juttuihin jne ;)
Itse en tutustunut omiin lapsiini kunnolla kun kävin töissä ja olin vain illat ja viikonloput.. Lasten kanssa pitää olla myös riittävästi aikaa, että se on kivaa! Mitä enempi on lasten kanssa, sitä enempi haluaa olla niiden kanssa!
Onnea!
Joo iste petän myös lupauksia, harvoin kyllä annankaan lupauksia... Ei meidän perheessä ole oikeastaa koskaan annetty lupauksia vaan määräyksiä, minulta.
Ja kaikki naiset ovat pettäviä nalkuttajia, jotka tekevät lapsen hankkiutumalla salaa raskaaksi. Pettämisensä paljastuttuaan he lähtevät toisen matkaan ja pumppaavat iskältä rahat pois.
Tätä se luonnon tasapaino elävässä elämässä on.
Miksi yleistät, että kaikki naiset on pettäviä nalkuttajia?
Mikäli omasi on, niin se ei tarkoita muuta, kun:
OLET VALINNUT VÄÄRÄN NAISEN!!!!
Ole hyvä ja elä asian kanssa äläkä tule tänne yleistämään!!!
Kyllä ne kuule miehetkin saman taidon osaa!
kun lapsi/lapset ovat vähän isompia. Ei lapsesi koko ikäänsä ole vauva.
että oikein lapsesi. Kai se miehelläkin on vastuu siitä LAPSESTAAN ihan syntymästä saakka. On muuten miesten keksintöä, ettei naiset anna osallistua vauvanhoitoon. Kyllä ne antaa, mutta mies on niin velmukka olento että tekosyyt keksii aina ettei tarvitse hoitaa...
kuuluu äidille. Isä voi hoitaa perheen isompia lapsia, jos niitä jo on, ja tehdä niitä kuuluisia kotitöitä. Ymmärrän, että useamman lapsen äidit tarvitsevat apua, mutta en sitä, että jo esikoisen hoidosta valitetaan.
Meillä vapaa-aikaa pitäisi elää vaimon tarpeiden mukaan, kun hänellä on niiin rankkaa kotona lasten kanssa ja minä pääsen päivittäin töihin elpymään.
Ehkä se miehesi ei ihan ole sisäistänyt, paljonko työtä teet lasta hoitaessa. Hän tekee ansiotyötä ja väsyy siinä. Sun työ on hänen näkökulmastaan leppoista, kun "saa" olla kotona. Lastenhoitokin on ihan kivaa vaihtelua jos sitä saa tehdä omilla ehdoillaan sen verran kun huvittaa.
Eli sinun pitää kertoa, miksi vaadit häneltä enemmän osallistumista töihin ja että nämä asiat ovat sinulle tärkeitä. Tavoite on saada hänet *ymmärtämään* syyt miksi tarvitset säännöllistä omaa aikaa, ei vain *suostumaan* hoitamaan lasta vuorollaan.
On se kumma kun nää nykynuoret ei osaa mitään tehdä itse ja ajatella naisia edes paskan vertaa. Mutta näkeehän sen jo armeijassa, kun pitäis vaan paapoa...jos sinne joku nyt ylipäätänsä enää selviää kutsunnoista!
Asiaan, kyllä itse olen aina oma-alotteisesti hoitanut osuuteni kotihommista ja lapsenhoidosta, sekä olen jopa patistellut vaimokettani menemään ja hankkimaan harrastuksia. Jokainen vähääkään ajatteleva mies ymmärtää että se äitikin tarvitsee vapaata vauvanhoidosta ja mieskin pärjää sen lapsen kanssa kun vähän totuttelee ja eihän sitä opi jos ei teekkään mitään.
Kyllä tässä on tulos kun kotona ei ole ollu mitään valvontaa ja kaikki tehty valmiiksi...saamattomia vässyköitä, jotka eivät osaa ees omaa persettä pyyhkii...saatikka sitten sen vauvan jonka ovat tänne maailmaan tehneet!
Ei muutakun otat kissan pöydälle ja puhut sen miehen kanssa. Huom...olen itse 31, en siis ihan 50-luvulla elänyt;)
Asiaa!!!
kyllä näin on närhen munat...ei osaa nää nuoret jannut mitään tehdä.