Olisipa lapsillani

Täällä on tilaa lastenlapsille, mutta se vaan on niin, että mummo ja ukki on syrjäytetty väärällä vallankäytöllä, mikä on tullut sosiaalitätien taholta.

Nykyään ei arvosteta, kuin sellaisia isovanhempia, jotka ovat sossujen mieleen ja lasten eduista ei puhuta pätkääkään.

Lapset on unohdettu härskin ahneuden lopputuloksena, mutta me jaksamme odottaa.

Me jaksamme odottaa, kunnes oikeus voittaa monet syrjinnät, eli olemme saaneet kokea ikärasismia OMALLE KOHDALLEMME, VAIKKA SITÄ EI VARMAAN MONI USKOKAAN.

Milloinkahan tulee järki päähän, niille henkilöille, jotka ovat katkaisseet koko sukuun välit lasten lapsiin.

Heille on tehty mummoja, mammoja ja muita ukin korvikkeita ja oikeat on nostettu sivuun.

Tämä kirjoitus, jos hävitetään, otan kopion jokaisesta kirjoituksestani, että voin todistaa, mitä olen kirjoittanut, sekä ylläpitoa varten, kun sosiaalitädit poistattaa kuulemma kaikki, missä vahankin on heitä koskevia juttuja.

Lukekaa isovanhempien jutuista: olkaa onnellisia, koko ketju. viimeisenä kirjoitan,
Vastaus sinulle: mummi minäkin.
Olen kopsannut koko ketjun, kaiken varalle.

päivänjatkoa kaikille, jotka kaipaatte maalle mummolaan.

muistojen muistot kirjoitti tämän jutun

Meillä on kaikki neljä isovanhempaa elossa. Emme ole lapseni isän kanssa enää yhdessä ja ilmeisesti siksi isän puolen isovanhemmat eivät enää halua lapsenlastaan tavata. On kutsuttu kylään ja ehdoteltu heillepäin kyläilyä. Vastauksena, etteivät ehdi ( vaikka käyvät tuossa ihan naapurissa kyläilemässä ). Heille taas ei voi mennä, kun siellä kyläilevät toiset lapsenlapset. Rivien välistä voi siis lukea, ettei kiinnosta.

Oma isäni näkee lastani aina kun voi, mutta asuu satojen kilometrien päässä, joten näkevät toisiaan aika harvoin. Oma äitini on kiinnostunut treffeistä kaljapullojen kanssa, joten sinne emme mene, eikä hän voi meille tulla kyläilemään. On kyllä sanottu että soittelee kun on selvinpäin, mutta sitä odotellessa....

Olen aika surullinen lapseni puolesta.

...ja täällä on mummola,johon lastenlapset ovat AINA tervetulleita,samoin kuin aikuiset lapsetkin. On ihanaa nähdä heitä ja sanoisinpa,että se on tärkeänpää,kuin monet muut tavat viettää sitä vapaa-aikaa.Kyllä jotkut minunkin työtoverini käyvät viikonloppuisin ravintoloissa ja tanssipaikoilla ja juovat reippaasti ja joillekkin heistä se on ihan se asia ykkönen ja silloinhan se tietenkin ohittaa tuon toisenlaisen tavan,eli läheisten ihmissuhteiden hoidon ja välittämisen. Alkoholi on monelle mummulle ja vaarille niin tärkeä asia,että se menee jopa lastenlasten edelle :( Kyllä minäkin tykkään ottaa lasillisen viiniä ruuan kanssa tai pullollisen siideriä saunan jälkeen,mutta lopetan sen siihen,silloin kun on lastenlapsia kylässä,eikä siitä aiheudu mitään haittaa heille,ei tule mitään ongelmaa,samoin tekevät lapsenikin, siis muutkin aikuiset ja se on ihan OK. Entisinä aikoinahan se oli vain se miesväki,jotka käyttivät alkoholia,eivät naiset,eikä ainakaan mummu! No ajat on nyt toiset ja tavatkin , ja ehkä se on hyvä,ehkä ei joissain tapauksissa.
Mutta mummola täällä ottaa avosylin vastaan lastenlapset. Ei haittaa,vaikka olisin silloin töissäkin,kuten useinmiten olenkin viikonloppuisin (kolmivuorotyö),kun muut ovat vapaalla.On kivaa tulla töistä,kun pikkuiset täällä odottaa mummua ja onhan se pappa täällä ja vanhemmat. Yhdessä sitten laitetaan ruuat ja vietetään aikaa.Kesällä ollaan paljon ulkona,kun on omakotitalo,piha ja terassi,jossa syödäänkin usein.Uidaan,käydään leikkipuistoissa,metsäretkillä,kyläillään ja tehdään niitä arkisia asioita,mutta lapset saa olla mukana ja auttaa mummua. Se on lapsille tärkeää. Olemme säilyttäneet pihassa omien lastemme vanhan leikkimökin ja olen laittanut sen kuntoon uudelleen ja siellä on kivaa leikkiä ja usein kuuluukin huuto sieltä,että tuu mummu leikkimään tänne mun kanssa ja sitten saan aina kaffit ja ruuat siellä,samoin saa pappakin ja muutkin,mutta kyllä minä olen se ykkönen ;) Olen sinne hommannut kirpputorilta tavaroita ja saanut vanhoja siskonlasten leluja ja maalasin kaiken uudelleen jämämaaleilla,joten ei maksanut mitään,vain vähän aikaani ja paljon hyvää mieltä. Muutenkin,olen säilyttänyt lasteni vanhat lelut ja pitänyt niitä varastossa vuosikymmenet ja nyt ne ovat ihania lasten mielestä,äidin ja isän vanhoja ja paljon kivempia kuin uudet Ja monilla niistä on tarina tai muisto,joita on kiva kuulla aina uudelleen. En oikein pidä siitä,kun nykyään kaikki hävitetään heti,kun ei enään tarvita,mutta ihmiset ei kai halua pitää mitään nurkissaan turhaan,ja kaikki on vain hetken huumaa,ei pysyvää. Minulle nämä asiat ovat tärkeitä ja saan niistä niin paljon ja haluan "satsata niihin".Ehkä olenkin jotenkin erilainen,ainakin siltä tuntuu, kun lukee tätäkin palstaa ,ja mummujen kirjoituksia ja haluja elää NYT "sitä OMAA,oikeaa elämää" ja nauttia siitä,ilman jälkikasvuaan,ilman lastenlasten tuomaa hälinää,ilman vaivannäköä -vain itselleen !Tuollainen ajattelutapa onkin kovasti yleistynyt. Minulle ihmissuhteet läheisiini ovatkin kaikkein tärkeintä ja haluan vaalia niitä.En kestäisi sellaisia riitoja lasteni kanssa,kun täälläkin kerrotaan ,vaan toimin niin,ettei niitä tule.En silti ole mikään uhrautuja tai nössö ja pidän kyllä puoliani ,enkä anna hyppiä nenälleni,mutta olen sovittelija ja aika kiltti.Meillä miehini kanssa on kyllä usein omaakin aikaa ja harrastuksia.Käymme lenkillä,minä vesijuoksen,mies kuuntelee musiikkia,asuntoautoilemme y.m.On ystäviäkin,joten on meillä muutakin elämää,kuin lapset ja lastenlapset,vaikka he ovatkin tärkeintä maailmassa. Lapsemme ovatkin muistaneet kiittää meitä monesti ja tämä tapamme elää ei ole heille itsestäänselvyys.Ovat kyllä kaveripiirissään nähneet toisenlaisiakin mummoloita ja ovat onnellisia,kun heillä on näin :)
...Että, on niitä tällaisia mummoloitakin vielä olemassa ja varsinkin täällä isojen kaupunkien ulkopuolella,täällä maaseuduilla.

varmasti tuo aika on ollut ihanaa niille lapsille. Mutta oletko varma että se oli ihanaa myös sille mummolle?

Ja osuit itse oikeaan, kun kirjoitat ettei se lapsuuden koti olekaan enää lapsuuden koti vaan vanhempien koti. Niihan se pitää ollakin. Oikeastaan on hassu tapa puhua, että mennään käymään esim. puolison kotiin. Eikös kummakin koti ole siellä missä asutaan. ja mummola on todellakin heidän kotinsa, johon mennään kyläilemaan. Ei nyt sentään vessaan tarvita lupaa, mutta ei aikuisilla lapsilla ole esim. mitään asia vanhempiensa laatikoille jne...

ainakin meidän perheen ja suvun kohdalla.
Mikään noista väittämistäis mummolans uhteen ei pidä paikkaansa.
Ainut ongelma on se, että emme saa lapsenlapsimme mummulassa pitää, emme juuri heitä käymmän siellä, koska miniälle on tärkientä, että lapsille on maksettua ja ohjelmoitua toimintaa jokaiselle päivälle. Normaali elämän arki ja askaret mummolassa eivät ole kuulemma lapsille hyväksi vaan pitää olla jotina jota kaikilla muillakin lapsilla on, ikäisensä kaverit, maksetut harrastukset jo 1v iästä alkaen.

Sen hetken kun saan lapsenlasten kanssa viettää, annan heille juuri sen ennevanhaisen mummun ja luonnonläheiset harrasteet, marjastus, retkeily, lintujen tarkkailu ja eläimiin tutustuminen, hyvä kotiruoka ja jutustelu kaikista asioista jotka lapsia kiinnostaa. Lämmin ja läheinen, rauhallinen tunnelma ja lepoa ja turvallisuutta.
Lapset ovat kovin rauhattomia liiallisten kaupallisten harrastusten takia ja liiallisen seuraelämän.