Mies loittonee

mieleen, että miehelläsi on toinen nainen.

Ikävä kyllä ensimmäinen asia mikä mieleeni tuli on sama kuin edellisellä vastaajalla, että miehelläsi olisi toinen. On myös tietysti vaihtoehto, että miestäsi on jostain syystä alkanut jännittämään vauvan tulo. Muuttaahan se kuitenkin asioita valtavasti ja ehkä miestä on alkanut pelottamaan miten asiat tulevat muuttumaan. Mutta mielestäni teidän kuitenkin tulisi tuo asia selvittää ennen vauvan syntymää. Joo tiedän muiden on erittäin helppo neuvoa ja sanoa mitä pitäisi tehdä, mutta käytännössä se ei niin helppoa ole. Varsinkaan jos mies ei asiasta suostu puhumaan enempää. En osaa neuvoa miten asian saisitte selvitettyä jos miehesi ei suostu asiasta sen enempää puhumaan, mutta sun kannattaisi yrittää vielä puhua asiasta. Ja pyytää miestä kertomaan miksi tuntee, ettei tällä hetkellä halua olla lähelläsi, mistä se johtuu, koska joku syyhän siihen on. Minä itse kysyisin myös suoraan onko miehellä toinen nainen (okei useimmathan kyllä kieltävät asian vaikka olisikin ja mahdollisesti saa vielä huudot päälle kun on "vainoharhainen"). Mutta ei lapsen ole hyvä syntyä tuollaiseen tilanteeseen. Toivon parasta teille, ehkä miestäsi vain jännittää/pelottaa tuleva ja hän reagoi tuolla tavalla.

tuli sellainen tunne että jos jollekin hyvälle tutulle kävisi noin niin halaisin ja lohduttaisin. Näin netin välityksellä se ei ole mahdollista :(

Tuntuu varmaan tuskalliselta katsella päivittäin rakastamaansa miestä, jolta ei saa tarvitsemaansa hellyyttä! Ja itsekin puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä kun sanon, että raskauden aikana kaipaisi rakkaaltaan entistä enemmän tukea ja läheisyyttä; tuntuisi ihanalta kun joku minun lisäksi huomioisi sisälläni kasvavan pienokaisen. Minä tosin olen sinkkuodottaja, joten ei kyllä ole sitten niitä parisuhteen miinuspuoliakaan tässä, joskaan ei niitä hyviä ja ihaniakaan.

En osaa sanoa juuta enkä jaata, valitettavasti, tilanteeseenne, kun mies ei kerran suostu keskustelemaan; minusta se kuitenkin olisi miehen velvollisuus ja sinun oikeus puhua asiasta joka sinua painaa. Se, että mies pitää keskustelua tilanteesta paskanjauhamisena, on minusta äärimmäisen loukkaavaa - itselläni varmaan iskisi raivari siinä vaiheessa...

Itse seurustelin aikanaan kolmisen vuotta miehen kanssa, joka jossain vaiheessa alkoi vain ottaa etäisyyttä minuun sikäli, että kotityöni kelpasivat ja sänkyynkin kelpasin, mutta suorastaan kielsi kaiken koskettelun, suukottelun ym. Eipä paljon pitsihepenet auttaneet, käski riisua moiset tai ei edes vilkassut. Lisäksi kaikki hellyydenosoitukset ym. jäivät, minä vain kuulemma nalkutin tyhjästä kun puhuin suhteestamme. En suostunut lopulta seksiin ollenkaan kun alkoi tuntua niin vastenmieliseltä sellainen kylmä seksielämä. Kyllä olikin muuten iso mies heikko kun huomasi etten enää häntä rakastanutkaan joka solullani (yksinkertaisesti tunteet hiipui moisesta kohtelusta) ja nuollut varpaitakin hänen puolestaan, vaan huomasi minun olevan aikuinen ihminen joka osaa vaatia hyvää kohtelua osakseen! Mies selvästi luotti että siinä se pysyy vaikka hän kuinka kohtelisi. Mutta muutinkin vähäksi aikaa likkakaverin luokse! Ja kun uskaltauduin lopulta ottamaan eron niin elämä helpottui.

Te tosiaan elätte sitä aikaa kun kaiken pitäisi olla aika ihanaa ja jännittävää ja yhteistä, ns. kuherrusaikaa. Teille on tulossa yhteinen vauva, jota mieskin on siis yllätyksellisyydestä huolimatta toivonut. Ei pitäisi olla ihan uusi asia perheen tuoma vastuu kun miehellä jo yksi lapsi on.

Tosiaan hyvin vaikea tietää mistä on kyse kun mies ei puhu. Mutta annan yhden vinkin. Sinun ei tarvitse tyytyä tilanteeseen. Sinulla on oikeus tuntea itsesi rakastetuksi. Se, miten tilanteen ratkaiset, on sitten eri juttu. Mieti keinoja ja valitse niistä paras.

Onnea matkaan, nainen! Ja nauti pyöreästä masustasi ja sen pikku asukista!

Olen kamalan pahoillani tilanteesta:( Todella surullista. Ymmärrän sinua hirveän hyvin, sillä itse olen sellainen, joka tarvitsee miehen läheisyyttä paljon, enemmän kuin mieheni tarvitsee minun läheisyyttäni. Meillä suhde on kuitenkin hyvässä kunnossa, joskus vain kaipaan enemmän miehen kanssa lähekkäin oloa.

Jos olisin tilanteessasi, yrittäisin selvittää mikä miehellä on. Jokin on selvästi muuttunut, jos hän ei aikaisemmin ole ollut samanlainen. Kysy häneltä, mikä on muuttunut. Yritä olla sopuisa, älä vihainen, se vie miehen kauemmas. Saankin tekstistäsi sellaisen käsityksen, että olet yrittänyt lähestyä miestäsi sopuisasti. En näe tilanteessa muuta vaihtoehtoa kuin puhua asiat halki. Tiedän kuitenkin, että miehiä voi olla helvetin vaikea saada avautumaan. Toivottavasti asiat selviävät! Tsemppiä sinulle odotukseen!

Samalta tuntuu ettei mies oikein mun kanssani vietä ees aikaa :P Töissä käy,tulee töistä,syö,menee treenaamaan tai autotalliin väsäämään jotakin juttujansa ja sitten illalla klo 22 suurinpiirtein tulee sieltä pois,syö iltapalaa ja menee nukkumaan.
Seksiä on ehkä kerran viikossa mut ei tosiaankaan ole pitkään pitkään aikaan ollut "rakastelua" :( Joka ilta kuitenkin sanotaan että rakastetaan toisiamme ja painutaan nukkumaan siihen se sitten jääkin :( Ei enää jutellakkaan asioista niinkuin ennen,aina kun otan meidän suhteen puheeksi mies keksii jonkun muun puheenaiheen eikä halua puhua asiasta :P Olemme seurustelleet 4vuotta ja olemme kihloissa muttemme naimisissa.Itsekkin olen itkeskellyt kun haluaisi sellaista samanlaista hellyyttä mitä oli esim suhteen alussa ja ennen tätä raskautta,raskauskin on toivottu :) hyvää jatkoa muille :)

Kuulostaapa ikävän tutulta. Oma tilanteeni eroaa sinun kertomastasi siten, että me emme ole naimisissa, mutta pari vuotta seurustelua on takana ja vuosi asumista yhteisessä asunnossa. Vuva todellakin oli yllätys, emme olleet suunnitellut asiaa ihan näin mutta nyt kuitenkin näkyvästi tuloillaan, heinäkuussa meille sitten.

Ikävä kyllä en pysty tuosta tekstistäsi päättelemään muuta kuin sen, mitä itselleni on käynyt, voin toki olla väärässäkin. Nimittäin miehelläni on edelleen jonkinasteinen "suhde" ex-puolisoonsa. En voi muuta kuin elää tilanteessa ja yrittää parhaani mukaan olla menettämättä hermojani, koska olen huomannut että heti jos on pientä riitaa, hän muuttuu omituiseksi ja seuraavaksi selviääkin että hän on ollut yhteydessä exäänsä. Lähimmäiseni pitävätkin minua äärimmäisen ääliönä, että miksi en hyppää pois suhteesta, mutta on se hankalaa kun rakastaa ja niinpä vaan miehenikin toisinaan (hyvin harvoin) antaa ymmärtää että vauva on enemmänkin kuin tervetullut ja hän tahtoo sen juuri minun kanssani. Ikinä ei minulle tosin ole sitä suoraan sanonut mutta antaa tuttujemme ymmärtää että meillä on loistokas perheidylli vaikkei se sitä olekaan.

Mies on kautta aikojen tutkinut minun puhelintani enkä ole enää antanut sen häiritä, koska olen oppinut siihen että poistan esim. kaikki viestit luettuani, vähän kuin kostoksi että mitäs kyttäät. Erehdyinpa kerran tekemään saman hänen puhelimeensa kun ukko oli nukkumassa. Viestehin en uskalla tosiaan kajota, mutta puhelutiedoista saa jo oivaa materiaalia ja epäilyni osoittautuivat todeksi. Edellisviikonloppuna, kun mieheni oli "kaveriporukan" kanssa mökillä, sain selville että puhelin oli käynyt kuumana suuntaan jos toiseen, oli yhteyksissä exäänsä. Se riitti. Olen aikanani tehnyt selväksi etten halua että mies on yhteydessä vanhoihin heiloihinsa, ihan vaan siitä syystä että en minäkään ole. Diili oli hänelekin ok mutta toisin kävi. Epäilykseni vain vahvistuivat kun hän kutsui minua exänsä nimellä palattuaan kotiin.

Pitkän keskustelun päätteeksi en saanut häntä myöntämään että on ollut tekemisissä exänsä kanssa (enkä vielä sillon tiennytkään). Kieltäminen jatkuu aina edelleen. En tiedä pitäisikö minun vain hyväksyä se että he ovat puhelimitse tekemisissä koska muuta en ole havainnut heidän välillään, asuvat kaukana toisistaan ja harvoin olemme pitkiä aikoja erossa. Mutta miksi mies sitten kieltää soittaneensa jos mitään ei ole heidän välillään?

Saatan olla vainoharhainen mutta tässä tilassa todellakin ovat tunteet herkästi pinnassa, tiedät varmastikin. En halua syyllistää miestäsi sormella että hänellä joku toinen olisi, mutta omien kokemusten perusteella en keksi muuta ratkaisua. En uskoisi hänen pelkäävän tulevaa tilannetta, koska hänellä lapsi entuudestaan on(?). Ja sinulla on, hän varmasti tietää kuinka hyvin hoidat lastasi. Joku muu hänellä siis täytyy olla ja jos aihe on arka niin siitä keskusteleminen aiheuttaa ärtymystä.

En voi muuta sanoa kun että toivottavasti tilanteenne laukeaa pian ja saisitte jatkaa siitä mihin jäitte, joka päivä toivon itselleni samaa. Joka tapauksessa, nauti omasta ajastasi siis nyt kun voit ja jos läheisyyden kaipuu käy sietämättömäksi niin itke jos siltä tuntuu. Se on täysin sallittua. Jos miehesi ärsyyntyy itkustasi, kerro että voi mennä muualle siksi aikaa (niin minä aina teen eikä ukko hievahda sitten mihinkään). Olen itse käyttäytynyt vähän kylmästi omaani kohtaan viime aikoina, mutta se ehkä tuottaakin tulosta koska häntä kiinnostaa miksi voin pahoin. Ja siten saan huomiota itselleni.

Tsemppiä!

Toivoisit asioiden olevan toisin, mutta koska todellisuus on jotain muuta, ei kannata elaa pilvilinnoissa ja satuttaa itseaan.

Eli keskity raskauteesi ja hemmottele itseasi, ei kuitenkaan herkuilla, koska voi olla etta lapsen syntyman jalkeen eroatte, ja elamaasi tulee uusi mies ja silloin on plussaa olla timmissa kunnossa.

Ota asia puheeksi, ihan suoraan ja kysy haluaako han avioeroa. Jos merkitset jotain miehelle, han terastaytyy ja ymmartaa loukanneensa sinua.

Toisaalta han voi sanoa, ajatelleensa asiaa ja haluavansa avioeron. Ei kannata pitkittaa huonoa suhdetta, varsinkaan kun nyt ei ole miehella oikea aika kiukutella.