Päivällä väsyttää suunnattomasti. Illalla meinaa suorastaan sammua. Mutta kun olen nukkunut 3-4 tuntia, herään siihen että yleensä on suunnaton hiki ja muutenkin ahdistaa. Sitten kelailen ahkerasti negatiivisa ajatuksia, enkä saa unenpäästä kiinni millään. Yleensä pyörinkin aamuun asti. Tai toisinaan nukahdan uudestaan 4-6 aikaan. Aamulla onkin sitten taas väsynyt ja tokkurainen olo.
Pahinta on tuo negatiivisten ajatusten pommitus, joka painaa kuin juna päälle. Tulee kelattua koko yö sitä miten on epäonnistunut kaikessa mahdollisessa elämässään ja miten elämä on tyhjää ja merkityksetöntä. Vaikka yleisillä mittapuilla, mulla pitäs kyllä mennä vähintään kohtuullisesti ellei hyvin.
Samoin irrationaalinen ahdistus ja tuo negatiivisten ajatusten piirileikki imee aika huolellisesti henkisiä voimavaroja.
Onko tämä masennusta vai mitä? Ainakin henkisesti tuntuu kovin raskaalta moinen.
Pahinta on tuo negatiivisten ajatusten pommitus, joka painaa kuin juna päälle. Tulee kelattua koko yö sitä miten on epäonnistunut kaikessa mahdollisessa elämässään ja miten elämä on tyhjää ja merkityksetöntä. Vaikka yleisillä mittapuilla, mulla pitäs kyllä mennä vähintään kohtuullisesti ellei hyvin.
Samoin irrationaalinen ahdistus ja tuo negatiivisten ajatusten piirileikki imee aika huolellisesti henkisiä voimavaroja.
Onko tämä masennusta vai mitä? Ainakin henkisesti tuntuu kovin raskaalta moinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä nuo mokomat ovat ikäviä käsikynkkäläisiä ja ruokkivat toinen toisiaan. Ne muodostavat helposti noidankehän, josta olisi vain keinolla millä hyvänsä yritettävä päästä pois.
En tiedä, kumpi on muna ja kumpi kana - varmaan yksilöllistä. Miunlla oli ennsin pitkä stressi, joka aiheutti univaikeudet ja sitten vasta diagnosoitiin masennus, mutta ehkä masennus oli jo aiemmin kehissä.
Mä olen enemmän tai vähemmän kärsinyt tästä jo 10 vuotta.
Kuulostaa samalta. Ensin varmaan masennusta. Sen jälkeen töihin hukuttautumista kun elämässä ei ole mitään muutakaan ja siitä sitten suunnaton stressi ja fyysisiä oireita.
Tällaista jälkipyykkiä siitä näköjään sitten seuraa.
Fyysiset oireet, esim outo ihottuma (analysoitu "henkiseksi ihottumaksi" jonka pitäisi kadota koepalan otamisen jälkeen) on olemasa edelleen 10 vuoden jälkeen. Ihmettelivät kovasti miksei se ole kadonnut.
Auttaisiko lääkitys? Tai toinen vaihtoehto olisi tietysti elämäntilanteen täydellinen uusiminen. Otan loparit myyn kämpän ja lähden reissaamaan? Mutta kun en oikeasti usko että sekään tekisi onnelliseksi.
Itselläni kun alkoi päivittäinen ahdistus lisiä niin tuli myös unettomuutta, jota ei mulla ole ollut koskaan aikaisemmin..
Ensin stressasin päivisin (stressaan vieläkin, mulla on tosi vaikea ahdistuneisuushäiriö paniikkikohtauksin) ja sitten rupesi aina aamupuolelta pätkimään.. ensin heräilin parina päivänä kahdeksan aikaan kun normaalisti herään 10-11.. Sitten kuuden aikaan ja nyt olen ruvennut heräilemään jo 4 aikaan..
Yhtenä yönä on ollut semmoinen ihan ihme olo.. siis ahdisti niin pirusti ja tuntui ihan oikeasti siltä että hulluksi tulen, itkin vaan enkä saanu millään loppumaan sitä :(
Itsekkin mietin vaan koko ajan noita ahdistavia asioita, entäs jos tulee taas kohtaus, entäs jos en tänäkään yönä saa unta ja tulee samanlainen hirveä ahdistus, ja se tosiaan valvottaa, mutta edellisyönä siis pakotin itseni vain pitämään silmät kiinni, ja aina jos huomasin ajattelevani ahdistusta tai unettomuutta niin virkosin, mutta pakotin itseni sitten ajattelemaan muita asioita, mm perheiden asioita, ystäviä, tv ohjelmia ja ihan kaikkea muuta mitä mieleen pystyi tulemaankin, enkä antanut valtaa unettomuuden ajattelulle.. Se rupesi sitten väsyttämään.
Lisäksi kannattaa kokeilla sellaisia asentoja joissa ei tavallisesti nukuta.. Vaikka kuinka pyörityttäisi..
Kannattaa vaikka kääntyä nukkumaan jalkopäässä, tai mahallaan jos ei siihen ole tottunut ja ehdottomasti kannattaa väkisin pitää ne silmät kiinni vaikka kuinka tuntuisi että pitää katsella kattoon! Päivisin ei myöskään kannata ottaa päiväunia, ja kannattaa kehitellä suunnilleen säännöllinen rytmi unelle, että aina menee nukkumaan ja aina herää samaan aikaan, jos vaan on töiden tms. lapsien yms saralla mahdollista!
Itse yritän juuri ottaa itseäni niskasta kiinni. On pakko ruveta tekemään normaaleja arkisia asioita ja lähtemään kotoa jonnekkin (kun täällä aina vaan päivät vietän) niin sillä ainakin oon huomannu ovan ahdistuksen osittain poistuvan, vaikka kuinka vaikealta lähteminen tuntuu.
Lisäksi olen alkanut tehdä päivittäin jooga liikkeitä (kirjastosta pitäisi löytyä jonkinlaisia opuksia) ja vaikka en juuri ole jaksanut meditoida tms. niin olen huomannut että ne jooga venytykset ovat olleet apuna, niitä pitäisi vaan muistaa tehdä joka päivä.
Mutta vastauksena kysymykseesi niin stressi, masennus, huolet ja ahdistushan yksinomaan ovat unettomuuden takana, ja jos se ei lopu niin sitten kannattaa kääntyä lääkärin puoleen ja keskustella lääkehoidosta (tätä kannattaa kuitenkin käyttää vain viimeisenä oljenkortena, niihin jää helposti koukkuun!) tai kokeilla vaikkapa luontaistuotteita!!
Toivottavasti rupeaisi nukuttamaan !! :)
Katsoppa tuosta:
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000042567031
Eli vähän ylempää tätä viestiketjua. Masennuksesta ja työstressistä tää munkin lähti.
Toisaalta joskus oon kelannut, että vaikka työ stressaakin. Niin se on ehkä juuri niitä asioita jotka on pitäneet myös kasassa. Jos sitä olis jäänyt vaan sekoamaan kotiin yksin ilman mitään järkevää tekemistä, niin sitten sitä vasta mökkihöperöksi olisi oikeasti tullutkin.