15 vuotiaana aloin saamaan semmoisia ihmeellisiä olotiloja aina välistä. Tuntui etten pystynyt tekemään mitään, oli inhottavaa olla vaatteissa, tuntui ettei pysty liikkumaankaan, ahdisti, en halunnut puhua mitään ja olin poissaoleva, ihan kuin olisin menettänyt hallinnan.
Sitten aloin saada jonkinlaisia paniikkikohtauksia jotka ei kuitenkaan tulleet aina ihan yhtä äkkiä niinkuin paniikkikohtauksille on tavanomaista (ahdistus saattoi joskus kyllä iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta) vaan silloin kun jännitin jotain asiaa tai jokin pelotti (esim. hammaslääkäri, oksentaminen jota pelkään tosi kovasti, uusiin ihmisiin tutustuminen ja jutteleminen, yms) eli tuli tosi hirveä olo, tuntui että on pakko päästä kotiin, rupesi paleltamaan tärisyttämään ja venytyttämään, tuntui että kuolen, hengitys oli tosi vaikeaa ja sydän pamppaili, tuntui ihan kuin se olisi ollut mahassa!
Nykyään 18 vuoden iässä mua ahdistaa joka päivä (ei siis ihan noiden kohtauksien tavalla, niitä on vaan jos lähden kotoa jonnekkin).. mulla on mahatuntemuksia, esim närästystä, pahoinvointia ja muuten vaan turvotusta ja tosi kummalista tunnetta mahassa.
En uskalla lähteä minnekkään koska pelkään että oksennan tai tapahtuu jotain muuta kamalaa.
Alan olla hyvin väsynyt, minulla on öisin unettomuutta. Mikään ei enää huvita. Rutiinihommat ovat jääneet jo aikoja sitten, tuntuu pahalta siivota, tiskata, istua aloillaan, kävellä, maata, kaikki ahdistaa ja pelkään että sekoan kohta aivan täydellisesti! Unettomuutta, ja kun herään öisin niin ahdistus kovenee, ja jännitän aina sitä saanko unta! Olen alakuloinen ja surullinen, en naura enää vaikka ennen olin aina iloinen!
Tuntuu ettei kukaan ymmärrä mitä tarkoitan, enkä tiedä itsekään mitä tämä on niin jos jollain on diagnosoitu samat oireet, niin kertoisitko?
Käyn kyllä psykologilla mutta hän ei ole juuri sanonut mikä minua vaivaa..
Sitten aloin saada jonkinlaisia paniikkikohtauksia jotka ei kuitenkaan tulleet aina ihan yhtä äkkiä niinkuin paniikkikohtauksille on tavanomaista (ahdistus saattoi joskus kyllä iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta) vaan silloin kun jännitin jotain asiaa tai jokin pelotti (esim. hammaslääkäri, oksentaminen jota pelkään tosi kovasti, uusiin ihmisiin tutustuminen ja jutteleminen, yms) eli tuli tosi hirveä olo, tuntui että on pakko päästä kotiin, rupesi paleltamaan tärisyttämään ja venytyttämään, tuntui että kuolen, hengitys oli tosi vaikeaa ja sydän pamppaili, tuntui ihan kuin se olisi ollut mahassa!
Nykyään 18 vuoden iässä mua ahdistaa joka päivä (ei siis ihan noiden kohtauksien tavalla, niitä on vaan jos lähden kotoa jonnekkin).. mulla on mahatuntemuksia, esim närästystä, pahoinvointia ja muuten vaan turvotusta ja tosi kummalista tunnetta mahassa.
En uskalla lähteä minnekkään koska pelkään että oksennan tai tapahtuu jotain muuta kamalaa.
Alan olla hyvin väsynyt, minulla on öisin unettomuutta. Mikään ei enää huvita. Rutiinihommat ovat jääneet jo aikoja sitten, tuntuu pahalta siivota, tiskata, istua aloillaan, kävellä, maata, kaikki ahdistaa ja pelkään että sekoan kohta aivan täydellisesti! Unettomuutta, ja kun herään öisin niin ahdistus kovenee, ja jännitän aina sitä saanko unta! Olen alakuloinen ja surullinen, en naura enää vaikka ennen olin aina iloinen!
Tuntuu ettei kukaan ymmärrä mitä tarkoitan, enkä tiedä itsekään mitä tämä on niin jos jollain on diagnosoitu samat oireet, niin kertoisitko?
Käyn kyllä psykologilla mutta hän ei ole juuri sanonut mikä minua vaivaa..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Syötkö riittävästi ja saatko ruoastasi tarpeellisia ravintoaineita? Yritätkö järjestää elämäsi säännölliseksi, niin että saat liikuntaa ja lepoa sopivassa suhteessa?
Lainaan nyt psykologin sanoja sanoessani että psyykkiset taudit kehittyvät todella hitaasti.
Tottakai syöminen ja liikunta varmasti ovat tärkeitä asioita mutta en usko niillä loppujen lopuksi olevan niin suurta roolia ellei sairasta syömishäiriöitä joita minulla ei ole..
Jos olet yhtään epävarma, niin käy mittauttamassa hemoglobiiniarvosi. Jotakin syytä olotiloillesi voi löytyä sieltäkin.
kohtauksia, niistä olen kertonut lääkärille ja epäiltiin paniikkihäiriötä. Sitä ei kuitenkaan olla laitettu minulle diagnoosiksi. Vaikuttaa vaan että sä pelkään asioita joista olet kertonut ja sua ahdistaa välillä. Unettomuus voi johtua just pelokkuudesta. Minäkin olin uneton joskus koska pelkäsin että sekoan täysin tai että kuolen. Mulla on Opamox tarvittava lääke joka on ainakin minua auttanut pelokkuuteen ja nukkuminen on ollut helpompaa.
Nyt kuulen ensimmäistä kertaa tuosta venyttelystä. Onko niin, että kääntelet niveliä ja lihaksia outoihin asentoihin ja sitä on vaikea lopettaa? Mulla kovassa on ahdistuksessa käynyt niin muutaman kerran. Tuntui että ne jäsenet jotenkin eivät ole olemassa. Varsinkin ranteet, olkapäät ja kyynärnivel olivat pahimpia. Mulle tuli tuollaista ensimmäisen kerran kun olin itsariyrityksen jälkeen sairaalassa. Lääkäri piti tuota hyvinkin vakavana oireena ja sain sairaalassa todella vahvat lääkkeet. Ne auttoivat. Jäi vaan lääkäriltä kysymättä, että mitä tuo venyttely oikein on.
kun luen että moni muukin on yrittänyt itsemurhaa minun lisäksi. Miksi pitää olla tämän elämän niin vaikeaa? Miksi niin monella on niin paha olo?
Tuo venyttely on tosi kummallista, vaikee selittää mulla ainakin kylkiluut on semmonen mitä tavallaan "venytän" ja ylävatsa ja nilkkoja silleen pitää ojennella koko ajan, eli varmaan vähän samanlaista.. tai siis tuntuu ihan ku vetäytyis silleen jotenki sisäänpäin jännästi..
Itselläni on kerran tullut unettoman yön päätteeksi semmonen olo että nyt riittää enkä voi enää elää näin mutta onneks en tehnyt mitään itselleni!! Tosiaan on surullista että nykyään niin monella on mielenterveysongelmia ja itsetuhoisia ajatuksia :/