19v..

Olen itse sitä mieltä, että jos olisin tilanteessasi niin pitäisin lapsen. Eihän ammatti hyvää äitiä tee. Minun äitini lopetti koulun kesken jo yläasteella ja ammattia hän ei hommannut ollenkaan. Silti minusta on kasvanut ihan normaali ihminen. Kouluttautua ehtii kuitenkin myöhemmin. Päätös on kuitenkin täysin sinun.

ei voi asiaa puolestasi päättää. Kerroit kuitenkin, että olet 19-vuotias. Etkö ehtisi saada lukiota loppuun ennen lapsen syntymää? Minä tiedän muutaman naisen, jotka ovat saaneet lapsensa heti lukion jälkeen ja äitiysloman jälkeen ovat sitten opiskelleet itselleen ammatin ihan menestyksekkäästi.

Toisaalta, jos sinusta tuntuu, että abortin haluat, niin sittenhän sen voit tehdä. Sinuna en kuitenkaan tekisi sitä vanhempien tai yhteiskunnan painostuksen alaisena. Silloin sinua alkaa aivan varmasti kaduttaa myöhemmin. Tuollaiset aborttiasiat usein myös pulpahtavat pinnalle siinä vaiheessa, kun lapsien hankinta tulisi myöhemmin elämässä ajankohtaiseksi.

Muista, että ammatti ei ole mikään pakollinen edellytys sille, että lapsi saisi hyvän elämän. Itse opiskelen ammattikorkeakoulussa ja monella siellä on lapsia ja silti hienosti jaksavat edelleen opiskella. Ja hyviä vanhempia tuntuvat olevan.

Itse tekisin vastaavassa tilanteessa pääöksen ihan itse. Olet toki nuori, ja joku voisi sanoa että voi tapahtua elämässä mitä tahansa, mutta päätös on kuitenkin sinun ja kihlattusi asia. Koulun voi suorittaa loppuun äitiysloman jälkeen, niin on moni muukin tehnyt. Mutta pointti onkin siinä, että onko teistä noin nuorena huolehtimaan pienestä ihmisestä kaiken muun ohella. Siinä jää monet nuoren aikuisen asiat kokematta, mutta oma lapsi on varmasti kuitenkin sen arvoista. Kukaan muu ei pysty päätöstä tekemään teidän puolesta, varsinkaan täällä kun teitä ei kukaan tunne. Toiset pystyy nuorena eri asioihin kun toiset.

Punntikaa asioita kihlattusi kanssa eri kanteilta, älkääkä alistuko painostukseen. Pystyttekö näkemään itsenne vanhempina ja oletteko valmiita sitoutumaan pieneen ihmiseen loppuelämäksenne? Oletteko valmiit jättämään joka viikonloppuiset menot pois ja keskittymään perhe-elämään? Lapsi rajoittaa jotain menoja rankasti, vaikka onkin maailman ihanin asia. Mistä te olette valmiit luopumaan saadaksenne toisella tavalla ehkä ihanimman elämän?

Ihan ensiksi sanon, että päätöksen pitää perustua mahdollisimman paljon sinun tuntemuksiisi, ei kenenkään muun. Loppupeleissä sinä teet päätöksen ja kannat myös vastuun siitä.

Tekstisi nyt kuulostaa kuitenkin siltä, että et haluaisi tehdä aborttia. Olet kuitenkin ilmeisesti hyvässä parisuhteessa ja rakastat miestäsi ja joskus joka tapauksessa haluaisit lapsia hänen kanssaan. Miltä sinusta tuntuisi myöhemmin jos suhteenne kestää ja teillä on takananne yksi abortoitu lapsi? Tämä ei ole syyllistämistä, toivon vain, että mietit ihan kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi ennen kuin teet ratkaisuja. Miehesi vanhemmille asia ei kuulu, olette ilmeisesti kuitenkin molemmat täysi-ikäisiä. Mitä mieltä miehesi muuten on asiasta? Et maininnut hänen suhtautumisestaan mitään?

Koulutusasioita ei kannata etukäteen murehtia. Toki opiskelu tulisi olemaan vaativampaa kuin niillä joilla ei ole lasta huollettavanaan, mutta lapsikaan ei ole ikuisesti vauvaiässä ja kun hän kasvaa, on sinullakin mahdollisuuksia aloittaa taas opinnot. Minulla on ystävä, joka sai esikoisensa 21-vuotiaana kesken opintojen ja nyt kahdeksan vuotta myöhemmin hänellä on paitsi kaksi lasta, myös yksi yliopistotason tutkinto ja toinen tulossa. Kaikki on siis mahdollista, vaatii vain vähän enemmän aikaa ja hyvää organisointia opiskella jos on lapsia.

Mitä nyt tässä ehkä yritän sanoa on se, että ihmiset ovat maailman sivu tehneet lapsia "väärissä" elämäntilanteissa ja pärjänneet ihan hyvin. Sinunkaan ei pitäisi perustaa ratkaisuasi ympäristön paineille vaan omalle sydämellesi. Miltä sinusta tuntuu? Haluatko sen lapsen? Nuoresta iästäsi huolimatta olisit varmasti hyvä äiti lapselle, jos vain niin haluat. Onnea päätöksentekoon ja muista, että naiset on vahvoja: sitä selviää yllättävän rankoista tilanteista elämässä jos vain haluaa.

ensin sanon etten tiedä auttaako tämä yhtään sinun päätöksenteossa, mutta ajattelin kuitenkin rustata tuosta jatukseni.

minä olin 17v kun aloin odottamaan ensimmäistä lastani, poika syntyi kun olin 18v, alusta lähtien ei ollu isää mukana kuvioissa, enkä ollu saanut hommattua ammattia siihen mennessä.
päätin kuitenkin vastuuni kantaa siitä mitä olin saanut alulle, nyt poika on 14v täyttää syksyllä 15v ja tein aivan oikein.
sitten, menin naimisiin ja yritin mieheni kanssa lasta 6vuotta, tuloksetta, sitten mentiin hoitoihin ja ivf:llä saatiin tyytö aikaseksi, joka on nyt 5v.
erosimme noin 3 vuotta sitten, koska hän löysi uuden naisen. ja minä jatkoin elämääni 2 lapsen kanssa kolmestaan.
sitten vajaat 2vuotta sitten tapasin nykyisen mieheni, tulin samantien raskaaksi mikä ei edes pitänyt olla mahdollista, mutta vaan niin kävi. tein kuitenkin abortin sillä en tuntenut tätä miestä silloin oikein mitenkään. hänellä on 2 lasta ja minulla 2. ja kun menin aborttia tekemään lääkäri kysyi minulta 2 kertaa, että olenko aivan varma, kun tyttö on hoidoilla saatu aikaseksi, ja jos haluan lapsia vielä niin tämän abortin myötä se ei välttämättä ole enää mahdollista.
olin puun ja kuoren välissä, että mitä tehdä, mies ois halunnu sen lapsen mutta mä en ollu ollenkaan varma ja tein abortin jota olen katunut siitä lähtien ja siitä on 1 1/2v. tehtyä ei saa tekemättömäksi,
no sitten suhteemme syveni ja mentiin kihloihin ja muutettiin kaikki samankaton alle, aloin haaveilemaan yhteisestä lapsesta, lääkärin sanat kuitenkin mielessäni että se abortoitu lapsi ois voinu olla se viimeinen ettei enää saada..
vuosi kuitenkin yritettiin ja kokeiltii, sitten jätettiin yrittäminen..
ja kuinka ollakkaan olen raskaana, nyt menossa 15 4. ja olen maailman onnellisin ihminen mieheni mukaan lukien sillä en pilannutkaan mahdollisuutta saada enää lasta, vaikkakin nyt hiipii mieleeni ajatus vähän väliä että entä jos en ois silloin tehnyt niin kun tein, ja mitä nyt ois ja ja ja .....mutta silloin päätin että jos sattuu samanlainen tilanne että olen raskaana niin olipa tilanne millanen tahansa niin aborttia en koskaan tee..
tuskin auttoi sua yhtään mut tuli vaan pakottava tarve kertoa tämä.

Kaikki jotka tulevat ns.vahingossa raskaaksi joutuvat miettimään oman tilanteensa ja resurssinsa lapseen. Itse olen saman ikäinen ja täysin samassa tilanteessa ja päädyin pitämään lapsen. nyt olen puolivälissä raskautta.

Mutta tuskin saat siihen vastausta täältä, sanoi sulle täällä ihmiset että pidä lapsi tai ole pitämättä. Sun täytyy itse tehdä päätös ja käydä läpi vaihtoehdot. Me ainakin mieheni kanssa käytiin yhdessä läpi kaikki vaihtoehdot (joita siis oli kaksi, pidetään tai ei) ja kävimme läpi kaikki meidän resurssit. Todettiin että meillä on onneksi yhteinen hyvä koti johon ihan hyvin mahtuisi kolmaskin ja vaikka rahaa ei olekaan mielinmäärin mutta silti niin että pärjätään hyvin. Suuri päätös, tsemppiä!

Ystäväni vietti edellis-kesänä villiä sinkkuelämää pitkästä aikaa ja tuloksena oli ehkäisyn unohduttua yllätysraskaus.

Ystäväni oli aloittamassa toisen vuoden sisustusartesaanikoulussa haaveena perustaa oma yritys ja perustaa perhe kunhan on valmis uuteen parisuhteeseen joskus tulevaisuudessa.

Rahatilanne oli mitä oli, ystäväni asui pienessä kaksiossa opiskeluasunnossa ja eleli tosiaan sinkkuna. Hän pähkäili pari viikkoa aborttiasian kanssa elämäntilanteensa takia ja halusi antaa kaikkensa äitinä eikä tuntenut kykenevän siihen nyt. Aika keskeytykseen oli jo varattu ja ystäväni törmäsi bussissa matkalla sairaalaan odottavaan äitiin..se muuttikin arvomaaailman kertaheitolla ja ystäväni perui ajan aborttiin ja varasikin ajan neuvolaan. Nyt hän alkaa joka kerta itkeä katsoessaan tytärtään, kun ajattelee että olisi vienyt elämän tältä pikkuiselta vain omien suunnitelmiensa takia.

Abortin tehneenä on kuitenkin asian kanssa käsiteltävää eikä se ehkä tunnukaan oikealta ratkaisulta. Ei elämäntilanne välttämättä ole syy tehdä aborttia, tehdäänhän kehitysmaissakin lapsia jatkuvasti pienissä olkimajoissa:)

tsemppiä päätökseen. olisi kuitenkin kiva seurata odotustasi vaikka tällä palstalla jatkossa!! :)

itse päätin oman lapseni pitää koska on riski että en jatkossa saa lapsia. olen 20v ja ilman vakituista työpaikkaa mutta miehen kanssa laitetaan kaikki järjestymään. :) nyt rv12.

tilanne vuosi sitten. Yllättäen tulin raskaaksi ja siinä mietiskelin pidänkö vai enkö. Kumminkin olin koko ajan enemmän pitämisen kannalla ja ajattelin myös, että jos en saisikaan enää lapsia, jos en tätä pitäisi. Nyt olen ihanan pikkuneidin äiti, parin viikon päästä täytän 20 ja kertaakaan en ole katunut, vaikka koulukin jäi kesken (pidin itsekin yläasteen jälkeen välivuoden, jolloin olin töissä). Nyt kun katson tytärtäni aina, mietin että miten edes viitsin aborttia harkitakaan silloin.

Mutta sen sanon, että sinä teet päätöksen itse, ei miehesi tai kummankaan vanhemmat, koulusta puhumattakaan. Mielestäni on todella törkeää miehesi vanhemmilta painostaa aborttiin, se on kumminkin niin iso päätös, jota voi katua lopun elämäänsä!

että päätös on sinun, ei kenenkään muun. Sitä päätöstä voit katua koko elämäsi, jos teet ratkaisun muiden painostuksesta. Minkälainen tukiverkosto sinulla on? Pystyisitkö suorittamaan loput lukiosta iltalukiona? Päivisin miehesi voisi olla töissä/opinnoissa ja sitä iltaisin lukiossa.

Minä olin lukiossa kun tulin raskaaksi, olin 18v. Poika on nyt 4v ja elämäni rakkain ihminen. En ikinä vaihtais pois.

Äitiysloma alkaa 30-50 päivää ennen laskettuaikaa, eli ehtisit hyvin käydä koulun loppuu..?
Ja valtiolta saat tukea.. asumistuki, sossusta saa rahat vauvantarvikkeista kuittia vastaan, äitiysraha.. jne. Kun vauva on 9kk voit viedä hänet päivähoitoon ja jatkaa koulun loppuun (jos jää kesken) tai mennä töihin.
Äidiksi kasvataan raskauden ja äitiyden aikana, kukaan ei synny valmiiksi äidiksi. Luota itseesi.
Ja varmasti vanhempasi ja miehen vanhemmat jossain vaiheessa heltyy kun näkevät oman lapsenlapsensa.
Mutta päätös on sinun.

abortti on murha. joten synnytä lapsi ja anna hänet adoptioon. moni mukava lapseton pariskunta haluis lapsen ylikaiken mutta eivät valitettavasti saa omaa. voit auttaa heitä!

hei
itselläni kävi niin että tulin raskaaksi myös vaikka söin pillereitä ja ikää oli vasta 17.aborttiin sitten päädyttiin ja nyt voin jälkikäteen sanoa että jos olisin tiennyt miten ihanaa odotus ja muu on en olisi sitä slloin tehnyt.nyt olen 21 ja tänään olis laskettu aika meidän poitsulla.
toisaalta kannattaa miettiä tarkkaan,äläkä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa.lopulta se oma mielipide on se mikä merkkaa.mutta tsemppiä sulle:)

Luokkakaverini, siis lukioaijoilta, pyöräytti penskan kuukautta ennen lukulomaa. Kirjoitti 4 L:ää ja 2 E:tä. Valmistui ihan kolmessa vuodessa. Tälllä hetkellä viittä vaille lääkäri. Kyllä se on ihan itsestä kiinni miten asiat ajattelet. Jos ajattelee että maailma kaatuu ja loppu siihen kun lapsi tulee eikä aikaa ole muuhun, niin silloin sitä ei ole. Kun asennoituu asiaan niin että töitä on tehtävä perheensä eteen niin silloin kaikki sujuu hyvin.

Moikka vielä.
Me saimme esikoisemme kesken yliopisto-opintojen, ja se oli loistojuttu. Joustonvaraa nimittäin löytyi hyvin. Huonosti nukutun yön jälkeen mies skippasi luennon ja jäi kotiin aamuksi jne. hyvin silti molemmat aikanaan valmistuttiin. Se oli ihanaa aikaa, luettiin yhdessä tentteihin vauvanhoidon lomassa.
Nyt odotan toistani. Ei tunnu yhtään niin helpolta , että mies on töissä aamusta neljään, ja minä olen totaalisen äitiyslomalla, opiskellessa oli mukavaa toimintaa jota pystyi säätelemään voimiensa mukaan.
Päätös on sinun, mutta silti haluaisin kannustaa sinua ottamaan vastaan lapsen. Kuulostat vastuulliselta nuorelta naiselta, joka varmasti kasvat tehtävääsi ajan kanssa. Voimia ja haleja.

Olin myös 19v. ja sattui vahinko, mut hienosti pärjättiin, vaikkei ammattia ollut. Kävin koulutuksen muutamaa vuotta myöhemmin ja nyt taas kotiäitinä... Älä kuuntele muiden mielipiteitä, olet kuitenkin jo tarpeeksi vanha päättämään omasta elämästäsi:) En usko että että joutuisit katumaan, tai ettet pystyisi huolehtimaan vauvasta, kyllä kaikki sujuu hyvin:)

Näin itse abortin tehneenä katson, että et ole valmis aborttiin, vaan kannustan sinua täysillä pitämään lapsen. Itse en kadu aborttiani, jonka tein pari vuotta sitten, mutta sillon en kirjoitellutkaan tänne ja edes miettinyt vaihtoehtoa raskaudesta, vaan olin erittäin varma päätöksestäni. Sinulla on opinnot viimeisillään ja ilmeisesti hyvä mies vierellä, joten en näe tilannettasi edes kovin vaikeaksi! Yläasteellani oli pari tyttöä, jotka pyöräyttivät lapset siinä 14-15-vuotiaina, eivätkä ole katuneet. Toinen oli vielä yksinhuoltaja. Hyvä ystäväni sai esikoisensa 18-vuotiaana ja nyt hänellä on jo kolme lasta ja ikää vasta vajaat 24. Hän jatkoi yliopisto-opintojansa heti esikoisen synnyttyä, sillä myös hänellä oli silloin ja on yhä edelleen mies tukena. Jos vähänkin epäröit aborttia, niin neuvon, että älä tee sitä. Olet nuori, mutta silti vaikutat fiksulta ihmiseltä ja uskon varmasti äitiyteesi. Keskustele kaikki miehesi kanssa läpi ja uskokaa yhteiseen tulevaisuuteenne ja toisiinne, olettehan jo kihloissa. Mutta kuten kaikki muutkin sanovat, päätös on täysin sinun.