vl-äitini kertoi itkeneensä katkerasti kävellensä metsäpolkua ja huomanneensa olevansa raskaana.
Ikävää oli, kun tämän kertoi meille, vielä alaikäisille lapsilleen itkien ruokapöydän ympärillä, mutta ikävämpää oli sisareni kuulla, totuus, "et ole toivottu".
Ja tämä ei varmasti ole provo.
Ikävää oli, kun tämän kertoi meille, vielä alaikäisille lapsilleen itkien ruokapöydän ympärillä, mutta ikävämpää oli sisareni kuulla, totuus, "et ole toivottu".
Ja tämä ei varmasti ole provo.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kärsin itse samasta asiasta kun äiti oli niin onneton suuren lapsijoukon keskellä. Toki hän rakasti meitä lapsiaan. Mutta hän oli omassa leämässään pettynyt ja oneton. masentuntu hän oli kun oli koko ajan raskaana ja keskenmenoja myös tuli paljon. Ei niihin saanut mitään psyykkistä hoitoa siihen aikaan. Olisin halunnut auttaa häntä...päätin pikku lapsena ollessa että kun tulen isoksi, annan äidille oikein paljon rahaa niin että hän tulisi onnelliseksi. Mutta äitini olisi palavasti halunnut opiskella ja saada ammatin, käydä töissä. Sitä minä en kyennyt hänelle antamaan.
vain kehuja muistakaa ei elämän totuuksia tänne!!!
kertoa kokemuksistaan jollakin vähemmän sensuroidulla palstalla.
Täällähän on monia uskontoaiheisia palstoja, luterilaisuutta, kristinuskoa yleisesti käsitteleviä jne.
kyllä kait tämä vl-palsta saa poistua, jos kirjoitta ei saa!!
Siellä on varsin asiallinen mode.
aika yleistä vl:ien keskuudessa kuulla, että "pääsispä jo pois". Ei se kyllä oikein lapselle ole sopivaa kerrottavaa, mutta niin raskautettuja varsinkin äidit olivat ja ovat vielä tänäkin päivänä.
Mutta kuten eräs lääkäri, joka oli näitä vl:ien "murheita" joutunut hoitamaan, sanoi, SRK ei korvaansa lotkauta näiden ihmisten hädälle.